Kevätseuranta 2011: Metsäluonto heräsi lämpimään kevääseen


Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Teemu Saloriutta

Pohjois-Suomessa maa nukkuu parhaillaan lumihangen alla ja etelässä talvikelit ovat vasta alkaneet, mutta jo muutaman kuukauden päästä kevät kolkuttelee ovella. Sitä odotellessa voimme palata muistelemaan viime vuotta. Kevät 2011 alkoi varovaisesti pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen, mutta vauhtiin päästyään se lähti pompahtelemaan määrätietoisesti eteenpäin kohti kesää. Kevätseurannan viimekeväiset tulokset valottavat tarkemmin kevään etenemistä.

Ankarinkin talvi antaa lopulta periksi

Viime talvi oli huomattavan kylmä ja luminen. Koko maassa keskilämpötila oli -12 astetta eli reilun kolmen asteen verran pitkäaikaista keskiarvoa alempi. Jäisen alun jälkeen kevät lähti ymmärrettävästi liikkeelle hiukan jähmeästi. Siitä kehkeytyi kuitenkin hitusen verran tavanomaista lämpimämpi. Myös sademäärät olivat paikoin normaalia suurempia, jopa kaksinkertaisia.

Jo tammikuulta alkaen tuli satunnaisia havaintoja muutamista Kevätseurannan lajeista, kuten peiposta, laulujoutsenesta ja kottaraisesta, mutta kyseessä oli mitä ilmeisimmin täällä talvehtineita yksilöitä (miten kummassa olivatkaan selviytyneet?). Maaliskuun alkupuolella saatiin jo muutamia varsinaisia keväthavaintojakin, kun uhkarohkeimmat kiurut ja töyhtöhyypät saapuivat rannikolle.

Ensimmäinen seurantaviikonloppu toi rannikkoalueille myös laulujoutsenia ja naurulokkeja, ja jopa kukkivia leskenlehtiä ja sinivuokkoja ilmoitettiin havaitun aivan eteläisimmässä Suomessa aurinkoisille rinteille muodostuneilla sulapaikoilla. Niiden kukinnan alkaminen ajoittui siis suunnilleen samoille päiville kuin vuonna 2010.

Maaliskuun lopulla säät pysyivät kylminä, mutta laulujoutsenet jatkoivat sitkeästi etenemistään kohti pohjoista. Niitä nähtiin jo Oulun korkeudella. Kiurujen ja töyhtöhyyppien seuraksi rannikon niityille ja pelloille saapui kottaraisparvia odottelemaan lumien sulamista. Kurjet alkoivat tulla lounaasta, hiukan edellistä kevättä myöhemmin. Myös peippoja ja tuulihaukkoja saapui.

Etelässä havaittiin jokunen kyy lämmittelemässä auringonpaisteessa talvehtimisluolansa ulkopuolella. Aurinko herätteli myös hyönteisiä, ja maaliskuun loppupuolella ilmoitettiinkin jo havaintoja kekomuurahaisesta, nokkosperhosesta ja sitruunaperhosesta. Valkovuokko aloitti kukintansa Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

Tasaista tahtia eteenpäin

Huhtikuun puolelle siirryttäessä ensimmäisinä saapuneet linnut olivat ehtineet levittäytyä jo koko maahan. Muista lajiryhmistä tehtiin edelleen havaintoja vain Etelä-Suomessa. Mantukimalainen ilmaantui pikkuhiljaa runsastuvien kukkien luokse pörräämään. Sääsketkin heräilivät, ja perhoshavaintoja alkoi tulla aina Pohjois-Pohjanmaalta asti. Muuttolintujakin saapui lisää. Punakylkirastaita ja muutamia yksittäisiä rantasipejä tavattiin rannikolla, kurki saavutti Keski-Suomen ja peippo ehti jo sitäkin pohjoisemmas. Myös tuttu kevääntuoja västäräkki alkoi palailla Suomeen.

Kun säät lämpenivät sopivasti, kyiden ohella myös rantakäärmeet ja vaskitsat lähtivät liikkeelle. Etelässä tehtiin siili- ja lepakkohavaintojakin. Peltokortteiden itiötähkät nousivat pintaan, ja seitsenpistepirkkoja alkoi niinikään näkyä. Yllättäen myös haarapääskyjä lensi etelärannikolle yhtä varhain kuin keväällä 2010, jo ennen huhtikuun puoltaväliä. Sammakot aloittivat kutunsa lampien vapauduttua jäistä.

Metsävuoden teemalajeista ensimmäisenä havaittiin kevätpiippo, jonka huomaamattomat mutta sievät kukat avautuivat Varsinais-Suomessa huhtikuun puolenvälin jälkeen. Huhtikuu toi myös pajulinnun, kirjosiepon ja käen. Toinen teemalaji kukkamaljakas alkoi kasvattaa maljamaisia itiöemiään, ja kangasperhosestakin saatiin pian havaintoja ympäri maata.

Toukokuun alkuun mennessä muun muassa laulujoutsenet, kurjet, västäräkit ja peipot olivat matkanneet Lappiin asti. Lapissa ilmoitettiin havaitun myös nokkosperhosia, kimalaisia ja kekomuurahaisia työn touhussa, ja siilikin oli nähty liikkeellä. Leskenlehdet kukkivat jo, vaikka ne aloittivatkin Lapissa edellistä kevättä myöhemmin. Samaan aikaan Etelä-Suomessa rentukan kukat sekä koivujen lehdet aukesivat.

Toukokuun helteet toivat kesän

Toukokuu alkoi 20 asteen lämpötiloissa. Kuun puolivälissä saatiin poikkeuksellisen varhainen hellejakso. Yli 25 asteessa pysyttiin paikoin jopa kahdeksan päivän ajan, ja ylimmillään mittari hipoi 30 astetta. Kuumat säät vauhdittivat kesän tuloa kaikkialla Suomessa.

Koivunlehdet saavuttivat etelässä kahden sentin pituuden heti kuun alussa, ja Pohjois-Savosta asti ilmoitettiin sentin mittaisista hiirenkorvista. Kuun puoleenväliin mennessä koivut olivat jo Lapissakin kunnolla lehdessä. Myös teemalaji haapa alkoi avata lehtiään toukokuun alkupuolella. Hyönteissyöjälinnut, kuten haarapääsky ja pajulintu, runsastuivat ja levittäytyivät nopeasti kohti pohjoista. Kirjosieppoja nähtiin jo ympäri Lappia, ja käen kukunta täytti metsät Pohjois-Pohjanmaata myöten. Viimeinen teemalaji sirittäjä saapui Etelä-Suomen metsiin.

Toukokuun ensimmäisellä viikolla mustikan ja tuomen kukista saatiin ensihavainnot. Käenkaali aloitti kukintansa samoihin aikoihin, mikä on noin viikon verran myöhemmin kuin vuonna 2010. Oravanmarja puolestaan aloitti viikkoa aikaisemmin kuin edelliskeväänä. Tuomen kukinta runsastui pikkuhiljaa ja touko-kesäkuun vaihteessa sitä havaittiin viimein Lapissakin. Kielo ja kullero lukeutuivat myös toukokuun kukkijoihin.

Ensimmäiset todelliset kesän merkit, tervapääskyt, saapuivat Etelä-Suomen taivaalle kaartelemaan tavanomaisessa aikataulussaan ennen kuun puoliväliä. Muutamassa viikossa ne olivat edenneet Oulun korkeudelle asti, ja paria päivää myöhemmin havaintoja tehtiin Rovaniemelläkin. Kesäkuulle siirryttäessä kaikkia seurantalajeja oli havaittu jo koko maassa. Eteläisessä ja keskisessä Suomessa kevät oli vaihtunut reippaasti kesäksi, ja maan pohjoisimmissakin osissa viimeiset lumikinokset olivat lämpimien säiden myötä sulamassa pois hyvää vauhtia.

 

Kevätseuranta innosti havainnoimaan

YK julisti vuoden 2011 kansainväliseksi metsien vuodeksi, ja niinpä Luonto-Liiton perinteisessä Kevätseurannassakin teemana oli metsä. Teemalajeiksi oli nostettu haapa, kevätpiippo, kangasperhonen, kukkamaljakas ja sirittäjä. Teema kannusti jokaista liikkumaan ulkona lähimetsissään ja tarkkailemaan keväistä luontoa uusin silmin.

Kevätseurantaan osallistui vajaat 900 luontoharrastajaa ja yksittäisiä havaintoja lähetettiin melkein 16000. Havaintoja saatiin kaikkiaan noin 250 kunnasta eri puolilta Suomea.

Eniten havaintoja lähetettiin useimmille keväänseuraajille tutuista alkukevään linnuista ja ensimmäisistä kukkijoista. Loppukevään kukkakasveista, kuten oravanmarjasta ja kielosta puolestaan palautettiin verrattain vähän havaintoja. Olisikin toivottavaa, että havaintojen palauttamista jatkettaisiin yhtä ahkerasti vielä kesäkuun puolellakin, vaikka kevät tuntuisikin olevan jo takana. Peippo ja laulujoutsen olivat linnuista eniten havainnoituja, kasveista taas leskenlehti, valkovuokko ja koivu. Myös perhoset olivat suosittuja. Nisäkkäistä ja matelijoista havaintoja tuli totuttuun tapaan muita ryhmiä vähemmän.

Vuoden teemalajeista eniten havaintoja keräsi kangasperhonen, kuivien kangasmetsien eloisa hohtavanvihreä lepattelija. Ensimmäinen Kevätseurannassa mukana ollut sienilaji kukkamaljakas oli kansalaisille vieraampi, mutta siitäkin palautettiin yli kymmenkunta havaintoa Uudeltamaalta, Hämeestä ja Pohjanmaalta.

KATSO MYÖS