Kevätseuranta 2010: Kevään kauneus korosti luonnon monimuotoisuutta


Sinivuokot keväisessä metsässä

Teksti: Titta Lassila, kuva: Teemu Saloriutta, taulukko ja kartat: Eero Astala

Katso tästä: Kevätseurantahavainnot 2010 – taulukko ja kartta

Kevät alkoi lumikinosten ja paukkupakkasten keskellä. Kyseltiin, miten luonto mahtaisi edes selvitä ennätyskylmästä talvesta. Tulevatko ne peipot ollenkaan takaisin?

Kunnon talvi teki hyvää kasveille, joiden siemenet säilyivät lumen alla paremmin kuin mustassa routamaassa, sekä ainakin metsäkanalinnuille, jotka viihtyivät talvisaikaan lumihankeen kaivamissaan pedeissä, kiepeissä. Talviaktiivisille nisäkkäille sekä pikkulinnuille talvi saattoi olla vaikea, mutta ihmisten ruokinta-avun turvin nekin voivat selviytyä hyvin. Suomen luontoon sopeutuneiden eläinten ei sovi hätkähtää talvien kylmyyttä, vaikka ihmiset lumimassoja manaisivatkin.

Varovaisesti alkanut kevät kääntyi kuitenkin pian häkellyttävän kauniiksi. Myös suurilta kevättulvilta vältyttiin. Vauhtiin päästessään kevät laukkasi kuin kesävarsa, eikä kukaan edes muistanut millaiselta maisema oli näyttänyt paria kuukautta aiemmin. Vuonna 2010 saatiin Suomessa nauttia todellisesta vuodenaikojen vaihtelusta – sekä luonnon monimuotoisuudesta.

Kevät loikki ja viivytteli

Kevättä leimasi suuri muutos kylmästä lämpimään. Terminen kevät, jolloin vuorokauden keskilämpötila nousi pysyvästi yli nollan, alkoi Ilmatieteen laitoksen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa maaliskuun lopussa. Lappiin kevät ehti heti huhtikuun alussa eli lähes kuukauden tavanomaista aiemmin. Kevään keskilämpötila oli 1,7 astetta, mikä on 0,9 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Toukokuun puolivälissä Suomessa nautittiin poikkeuksellisesta hellejaksosta. Kouvolassa hellepäiviä oli yhteensä kahdeksan ja Pohjanmaan Kruunupyyssä mitattiin parhaimmillaan 29,6 astetta. Terminen kesä – vuorokauden keskilämpötila ylittää 10 astetta – alkoi Lapissa paikoin jopa kuukauden etuajassa eli hyvissä ajoin ennen Kevätseurannan päättymistä.

Vaikka seurannan alussa saatiinkin odotella havaintoja melkoisesti, näkyi kevään nopea eteneminen monien lajien osalta jo maaliskuussa. Nokkosperhoset heräilivät horroksestaan kaksi viikkoa aikaisemmin kuin vuosina 2005–09 keskimäärin. Myös valkovuokot kukkivat varhain. Sinivuokoista sen sijaan saatiin etelässä ensihavainto jo 18.3., mutta niiden kukinta viivytteli pitkään ennen yltämistä maan pohjoisosiin.

Pajunkissoista karhuun

Vuosi 2010 oli kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi, joten Kevätseurannassakin havainnoitiin vakiolajien ohella luonnon koko kirjoa. Yhteensä havaintoja kirjattiin yli 220 eri lajista, joiden joukkoon mahtui niin arkisia tuttavuuksia kuin harvinaisuuksiakin.

Ainoan valmiiksi asetetun teemalajiryhmän, pajujen, kukintaa seurattiin ahkerasti ja ne kukkivatkin huhtikuusta alkaen upeasti. Raidan kukinnoilta pystyi helposti myös bongaamaan kevään ensimmäiset hyönteisvieraat. Sekä mantukimalaisia että sitruunaperhosia havaittiinkin maan keskiosissa pari viikkoa edellisvuotta aiemmin. Seitsenpistepirkot eivät sen sijaan olleet aikaisessa. Useat näyttävät perhoset, kuten suruvaippa, koivutyttöperhonen ja herukka- eli liuskaperhonen värittivät lehdettömiä pajukkoja jo huhtikuun alkupuolella.

Kevätseurantaan ilmoitettiin yksi erittäin uhanalaiseksi vuonna 2010 luokiteltu laji, suokukko. Se nähtiin toukokuun alussa juuri muutolta palanneena Lapualla, Etelä-Pohjanmaalla. Vaarantuneista muuttolinnuista tavattiin mm. mustakurkku-uikku, sepelrastas ja sinisuohaukka. Ahvenanmaalta ilmoitettiin yksi havainto uhanalaisesta kangaskäärmeestä ja Etelä-Karjalassa iloittiin sen harvinaistuneen maakuntakukan kangasvuokon toukokuisesta kukinnasta.

Kiinnostavien lintubongausten ohella huomattava osa havainnoista tehtiin erilaisista perinneympäristöjen lajeista, joiden elinympäristöt ovat uhanalaistuneet maassamme voimakkaasti.

Törmäsivätpä keväänseuraajat myös moniin metsiemme nisäkkäisiin. Varsinais-Suomessa bongattiin maaliskuussa talviunilta heränneitä mäyriä ja Lappeenrannasta ilmoitettiin jopa karhuhavainto.

Peippo pitää pintansa

Jälleen kerran eniten havaintoja, noin 950 kappaletta, kerättiin peipoista. Ne saapuivat Suomeen varhain maaliskuun alussa ja ehtivät Lappiin asti kuukautta myöhemmin. Toiseksi eniten havaintoja saatiin laulujoutsenista, joiden muutto seuraili normaaliaikataulua. Helsingin yliopiston mukaan viimeisen 20 vuoden aikana voimakkaasti taantunutta pajulintua kuultiin verrattain vähän, vaikka se saapuikin pari viikkoa edellisvuotta aikaisemmin.

Selvästi vähiten kevään aikana nähtiin rantakäärmeitä, lepakoita ja vaskitsoja. Rantakäärmeet heräilivät eteläisessä Suomessa huhtikuun alussa, vaskitsoja havaittiin liikkeellä kolme viikkoa myöhemmin. Ensimmäinen lepakko löydettiin jo maaliskuun viimeisenä päivänä Hämeenlinnassa, mutta runsaampaa lentelyä päästiin näkemään vasta huhti-toukokuun vaihteessa.

Lumoava luonto innosti monia

Kevätseurantaan osallistui noin 980 suomalaista, eli sata vähemmän kuin edellisvuonna. Luonnontarkkailijat olivat kuitenkin ennätyksellisen ahkeria, sillä yksittäisiä havaintoja rekisteröitiin reippaasti yli 15 000! Valtaosa havainnoista palautettiin Luonnontieteellisen museon Hatikka-järjestelmän kautta sähköisellä lomakkeella. Perinteisen postin kautta Luonto-Liittoon saapui reilut 150 havaintolomaketta tai muuta -ilmoitusta.

Lajihavaintoja saatiin yhteensä 259 kunnasta joka puolelta Suomea. Ahkerimmat luonnonharrastajat löytyivät Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta, Pirkanmaalta ja Keski-Suomesta, kun taas vähiten havaintoja tehtiin Ahvenanmaalla ja Etelä-Savossa.

Osallistujien ikähaarukka oli jälleen laaja, yltäen kokonaisista päiväkotiryhmistä eläkeläisiin. Myös nuoria oli runsaasti.

Osallistu Kevätseurantaan tänä keväänä! Katso tarkemmat ohjeet Kevätseurannan nettisivuilta

KATSO MYÖS