Kevät lintusaarella


Teksti ja kuvat Teemu Saloriutta

Ulkosaaristo houkuttelee kevätmuuton aikaan sadoittain lintuharrastajia. Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmäläiset suuntasivat pääsiäisen viettoon maamme parhaille lintupaikoille Jurmon saarelle.

Saariston yhteysalus M/S Eivor on ääriään myöten täynnä. Kaukoputkia tököttää laivan kannella pitkä rivi. Viimeiset jäälautat sinnittelevät suojaisissa lahdissa, mutta kevät on väistämättä saamassa yliotteen.

Nelituntinen laivamatka päättyy vasta myöhään illalla. Olemme olleet reissussa jo lähes puoli vuorokautta. Jurmon satamassa palaa valo, muuten ympäristössä vallitsee pimeys. Ilmassa leijuu raikas meren ja kevätyön tuoksu.

Raahaamme tavaramme rantakivikon poikki telttailualueelle. Pilvet väistyvät ja tähtitaivas aukenee yllämme koko loistossaan. Linnunrata säihkyy täällä kirkkaammin kuin kenties missään muualla Etelä-Suomessa. Jurmo sijaitsee aivan maamme äärilaidalla: vain muutama piskuinen luoto erottaa saaren avomerestä.

Aikainen herätys

Linturetkeilijän päivä alkaa varhain: on herättävä ennen viittä, jos aikoo olla lintupaikoilla auringon noustessa. Aikainen lintu madon nappaa.

Auringonvalo kajastaa ohuen pilviverhon lomasta. Toisella puolella taivasta kuunsirppi laskee hiljalleen horisontin taa. Haahkojen ulina kaikuu kaikkialta ja jokaisessa katajapensaassa tiksuttaa punarinta.

Aamun valjetessa saaren erikoisuus paljastuu. Jurmo on Salpausselän kaukainen jatke ja suurimmaksi osaksi puutonta, kivikkoista nummea.

Metsä-Suomeen tottuneelle avarat, karut maisemat ovat eksoottista nähtävää.

Talsimme hitaasti kohti mäennyppylää, jossa lintuharrastajat suorittavat aamuvakiota: joka päivä kuuden ja kahdeksan välillä kirjataan ylös jokainen muuttava lintu.

Saarella on toiminut vuodesta 1962 lintuasema, jota miehittää tällä kertaa Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan nuorisojaosto. Parikymppisten harrastajien tietämys on ihailtavaa. Jokainen ohilentävä siivekäs saa nimen, eivätkä edes yksittäiset sirahdukset jää määrittämättä.

Historian havinaa

Sadekuuro pyyhkäisee saaren yli. Käymme tutustumassa luontotupa Iurimaan, joka kertoo saaren luonnosta ja historiasta. Saaren menneisyyteen liittyy hurja tarina. Perimätiedon mukaan saarelaiset olivat merirosvoja, jotka edesauttoivat laivojen haaksirikkoja. Kustaa Vaasan käskystä saarelaiset tapettiin ja metsät poltettiin.

Tänä päivänäkään saarella ei juuri ole metsää. 1930-luvulla istutettiin kylän lähelle männikkö. Lisäksi etelärannalla kasvaa jonkin verran tervalepikkoa.

Jurmon saaresta suuri osa kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, joka on perustettu vuonna 1983. Kansallispuisto koostuu laajasta yhteistoiminta-alueesta, jonka sisäpuoliset valtionmaat muodostavat varsinaisen puiston.

Tyyntä ja lämmintä

Heräämme jälleen aikaisin. Aurinko nousee nopeasti ja alkaa pian lämmittää avointa saarta. Mantereella mitataan samaan aikaan lähes 20 asteen lämpötiloja. Jurmossa on aavistuksen viileämpää, mutta ulkosaariston hyytävästä ilmastosta ei ole tietoakaan.

Päivä kuluu leppoisasti kalliolla maaten ja samalla lintuja tarkkaillen. Punajalkaviklot ja tyllit syöksähtelevät telttailualueen yllä kimeästi kirkuen. Ensimmäiset perhosetkin ovat liikkeellä.

Tutustumme Jurmon kylään, jossa elää enää kuusi vakituista asukasta. Ennen saarelaiset elättivät itsensä kalastamalla, nykyään tulot saadaan lähinnä matkailusta. Erikoisuutena kylässä kasvatetaan alpakoita, eteläamerikkalaisia laamansukuisia eläimiä.

Kyläläiset suhtautuvat retkeilijöihin suorastaan hämmentävän ystävällisesti. Muutamat kyselevät apua lintujen tunnistamiseen, ja pysähdymme mielellämme neuvomaan.

Saunomme pikaisesti ahtaassa mutta tunnelmallisessa rantasaunassa. Ilta on upea: tulipunaisena hehkuva taivas heijastuu peilityynestä merestä. Iltahämärissä kyläläiset sytyttävät perinteisen pääsiäiskokon.

Satumainen aamu

Yöstä tulee tyyni, selkeä ja hyytävän kylmä; lämpötila laskee useamman asteen pakkasen puolelle. Yötä seuraa taianomainen aamu.

Katajikon yllä leijuu ohut usvamatto ja Högberget, saaren korkein kallio, hehkuu aamun kajossa kuin Australian Uluru konsanaan.

Tunnelma on satumainen, aavistuksen epätodellinenkin. Ei uskoisi olevansa  Suomessa.

Usva haihtuu nopeasti auringon lämmittäessä. Jatkamme leppoisaa leirielämäämme. Tringan nuoret sen sijaan ovat poikkeuksellisen ahkeria: pääsiäissunnuntaina kilpaillaan muita lintusaaria vastaan havaittujen lajien määrässä.

Saaren jokainen kukkula on miehitetty. Yksikään lintu ei jää huomaamatta, kun innokkaat nuoret tuijottavat herkeämättä taivaalle ja raahaavat väsymättä painavia kaukoputkiaan ympäri avaraa lintuparatiisia.

Vasta auringonlaskun jälkeen harrastajat alkavat valua takaisin lintuasemalle. Sinnikkyys palkitaan: tringalaiset saavat kasaan tasan sata lintulajia ja jättävät majakkasaari Utön kakkoseksi neljän lajin turvin. Asemalla on tunnelma katossa.

Viimeinen päivä

Sää muuttuu yhä lämpimämmäksi. Kevät on saapunut täydellä voimallaan myös ulkosaaristoon. Merikotka kaartelee aivan leiripaikkamme yllä. Aikanaan sukupuuton partaalla käväissyt upea petolintu on nykyään saaristossa yleinen näky.

Uusia muuttolintuja tipahtelee saarelle jatkuvasti. Hyönteissyöjät, kuten kertut ja siepot, saapuvat Suomeen viimeisten joukossa.

Ensimmäinen kirjosieppo nähdään lähtöpäivänämme.

Mietin kuinka erilaiselta Jurmo näyttäisi marraskuisen syysmyrskyn kourissa. Sekin olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus, mutta olemme tyytyväisiä, kun saimme nähdä ulkosaariston karun luonnon leppoisan puolen. Lintuparatiisi on tarjonnut parastaan ja tehnyt jälleen lähtemättömän vaikutuksen muutamaan pieneen ihmiseen.

LUP:in ajantasaiset retkitiedot löytyvät osoitteesta http://www.luontoliitto.fi/lup/Retket.

KATSO MYÖS