Nuorten Luonto

Julkaistu: 30.11.2021

 

Kuka saa päättää, miltä kaikkien yhteinen maisema näyttää? Maisema jokamiehen oikeutena on motivoinut uutta tutkimustyötä. Oikeus maiseman muokkaamiseen määritellään laissa.

 

Lähellä lapsuudenkotiani, siellä, missä hiekkatie loppuu, alkoi oikein kunnon metsä: karut kalliot naavaisine käkkyrämäntyineen ja hömötiaisineen, mahtihongat pöllöineen, pitkänä mutkitteleva valoisa puron varsi. Kun iso osa pitäjän nuorista suuntasi keskustan kaupan eteen notkumaan, minä suuntasin lähimetsään.

Olen juuri se vähän kliseinenkin suomalainen, jolle metsä on rakas. Olen myös jonkin psykologisen trillerin suomalainen, jolta metsä on murhattu.

Yhtenä päivänä maisema oli nimittäin poissa. Oli tapahtunut avohakkuu.

Ensin tuli mieleen, miten tämä voi olla laillista. Jos tämä kerran on laillista, niin miksi? Eivätkö kaikki ahdistu ja sure, kun mahtavat metsät viedään pois?

Maisematutkija Ilona Hankonen tunnistaa maiseman menetyksen tuoman surun.

– Metsäsuru on terminä aika uusi. Olen huomannut sen vasta teologi Panu Pihkalan kirjassa Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Omassa väitöskirjassani se tulee joidenkin haastateltujen puheessa vahvasti esille, pian tohtoriksi väittelevä Hankonen kertoo.

– Hyvin mieluisan ja arvostetun metsän menetys on koettu voimakkaana, jopa fyysisiä oireita aiheuttavana suruna, ahdistuksena ja raivona. Myös metsätaloutta harjoittava ihminen voi surra rakkaan metsän menetystä.

Suhteemme luonnonmaisemaan

Maisematutkijalle maisema on ympäristö sellaisena kuin ihminen sen kokee.

– Suhteemme luonnonmaisemaan on aina ollut jatkuvassa muutoksessa ja suhteita on aina ollut useita erilaisia. Ei ole yhtä ”suomalaista metsäsuhdetta”. Varmasti sekä ”sensitiivisemmät” ja suojelevammat että ”ronskimmat” ja utilitaristisemmat suhtautumistavat ovat lisääntyneet samalla, kun luonnontilaiset ympäristöt ovat käyneet vähiin, Hankonen pohtii.

– Toisaalta luontokato on lisännyt huolta luonnosta. Halutaan säilyttää kaunis luonnonmaisema lajistoineen. Toisaalta teollista metsätaloutta on harjoitettu Suomessa jo niin kauan, että monet ovat alkaneet pitää raskaasti käsiteltyjä metsämaisemia ”luonnollisina”, koska vertailukohtia ei juuri ole.

Hankonen myös tietää, että sama henkilö voi nauttia vanhan metsän maisemasta kansallispuistossa ja tehdä avohakkuun omassa metsässään.

Maisema jokamiehen oikeutena on motivoinut Hankosen tutkimusta. Hän toivoo, että yleiseen puheeseen nousisi maisemaa muokkaavan toiminnan ”esteettinen jalanjäljki” eli minkälaista esteettistä haittaa tai hyötyä mikäkin tuotannon tai kulutuksen muoto aiheuttaa.

– Näen ongelmana, että tähän liittyvät asiat eivät ole oikein käsitteellistyneet hallinnon puhetavoissa. Metsätalouden hallinnossa metsät ovat puuntuotannon resurssi ja luonnonsuojelun hallinnossa monimuotoisuuden resurssi. Luonto elettynä ja koettuna ympäristönä ei oikein mahdu kumpaankaan kehykseen, Hankonen huomauttaa.

Taajaman puistikot

Maiseman muokkaamiseen vaikuttaa sen valtion laki, jonka alueella maisema sijaitsee. Suomessa maisemat ovat lain edessä eriarvoisessa asemassa sijaintinsa perusteella, sillä eri alueilla vaikuttaa erilainen kaavoitus. Kaavoitus säätelee maisemanmuokkausta. Toisinaan kaavoitusta varten pyydetään maisematutkijan laatima maisemaselvitys tai -arviointi.

Taajamassa eli tiheään asutulla alueella maankäytöstä määrää asemakaava. Siellä puita ei ihan noin vain kaadeta. Ympäristöasioihin erikoistunut oikeustieteen maisteri, yliopisto-opettaja Saara Ilvessalo kertoo tarkemmin maiseman muokkaamista säätelevästä laista.

– Asemakaavoitetulla alueella puunkaatoon vaaditaan useimmiten lupa, koska kaupunkialueella yksikin yksittäinen puu on sekä ihmisten että kaupunkiluonnon kannalta korostuneen merkityksellinen, Ilvessalo aloittaa.

Puunkaatolupaa ei millään kaava-alueilla erikseen tarvitse hakea, jos sellainen on myönnetty vaikkapa rakennusluvan tai hyväksytyn tie- tai ratasuunnitelman yhteydessä.

Maaseudun metsät

Asemakaavoitetun alueen ulkopuolella, esimerkiksi harvaan asutulla maaseudulla, puunkaadon luvanvaraisuutta säätelee ylätasoisempi yleiskaava.

– Mikäli alueella on yleiskaava, siinä saattaa olla määräyksiä puunkaatoluvista. Esimerkiksi ettei viheralueen maisemaa saa luvatta muokata, Ilvessalo jatkaa.

Puunkaatolupaa ei vaadita, jos alue on yleiskaavassa merkitty maa- ja metsätalousalueeksi.

– Mielestäni on valitettavaa, että yleiskaavoissa ei enää vuoden 2017 jälkeen ole vaadittu maisematyölupaa puunkaadolle maa- ja metsätalousvaltaisilla alueilla. Silti edelleen monet valittavat, että ”lupamenettelyjä on sujuvoitettava”, mikä siis useimmiten tarkoittaa, että hiljaiset kärsivät: luonto, metsät ja eläimet, Ilvessalo harmittelee.

– Kun tiedämme, miten nopeasti luonnon monimuotoisuus vähenee ja miten ilmastonmuutos etenee, pitäisi metsiä pikemminkin suojella tehokkaammin kuin sujuvoittaa puiden kaatoa. Luonto tarvitsee puolestapuhujia.

 Suojellut maisemat

Taajaman ulkopuolella sijaitsee myös maisemia, joita ei saa muokata.

– Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa luontoa muuttava toiminta on kielletty, Ilvessalo kertoo.

Lainsuoja saattaa kattaa kuitenkin vain ja ainoastaan suojellun alueen. Metsän voi saada hakata aivan kansallispuiston rajaan saakka. Tällainen tapaus on esimerkiksi Kurjenrahkan kansallispuiston Pukkipalon aarnialueen reunalla, mistä alkaa tuore ojitettu avohakkuualue.

Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Ilvessalo kertoo tämän tarkoittavan joillain alueilla myös sitä, että Natura-alueen ulkopuolellakaan ei saa tehdä maisemaa muokkaavia toimenpiteitä.

Joissain tapauksissa suojelemattomillakin metsämaisemilla on mahdollisuuksia säilyä.

– Tuomioistuimissa on viime vuosina käsitelty useita tapauksia puunkaadosta yleiskaava-alueilla. Linjaksi on selventynyt, että jos yleiskaavassa vaaditaan lupaa ympäristöä muuttaviin toimenpiteisiin, lupa on haettava. Naapureiden kannattaa siis olla aktiivisia, sillä heillä on oikeus saada mielipiteensä kuulluksi, Ilvessalo vinkkaa.

Maiseman puolesta

Millä muilla tavoilla tavallinen henkilö voi vaikuttaa siihen, ettei itselle tärkeää maisemaa tuhota?

– Olen itse lähtenyt politiikkaan vaikuttaakseni siihen, miltä lait ja lupapäätökset näyttävät. Suosittelen tätä lämpimästi, sanoo Ilvessalo.

Hän aloitti politiikassa lukiolaisena. Nyt kolmikymppisenä hän toimii Turun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana ja Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana.

Ilvessalo kannustaa muutenkin aktiivisuuteen ympäristön ja maisemien puolesta, vaikkei kokopäiväinen politiikka olisi oma juttu. Luonnonsuojeluyhdistysten ja yksittäisten ihmisten aktiivisuuden ansiosta monia arvokkaita metsäalueita on jo saatu pelastettua.

– Vireillä oleviin hankkeisiin kannattaa tutustua ja antaa niihin mielipiteensä, ja kunnalle voi jättää myös aloitteita jonkin alueen suojaamiseksi. Kyseenalaisia hankkeita voi nostaa myös median tietoon.

– Turussa eräs puistikko saatiin pelastettua parkkialueen alta jo sillä, että asiasta nousi aktiivisen kansalaiskeskustelun luoma paine, Ilvessalo iloitsee.

 

Teksti: Mirelle Aalto

Kuvitus: Maria Leskinen