Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.9.2009

Puoli vuotta sitten tämä oli vain ratapihan joutomaata. Silloin ei olisi arvannut, mikä keidas paikasta kuoriutuu. Nyt tomaatti kasvaa kahvisäkeissä, peruna kurkottelee autonrengastorneissa ja punajuuri komeilee laareissa.

Koristekasveja ja nurmikkoa suomalaiskaupungeissa piisaa, mutta syötäviä kasveja on harvassa. Toisinkin voisi olla:

– Kaupungeissa on paljon tiloja, joita voi käyttää ruoan viljelyyn. Pietarissa babuskat hoitavat kasveja kerrostalojen katoilla ja Lontoossa tyhjiä tontteja vallataan kasvimaiksi, sanoo ympäristöjärjestö Dodon puutarha-aktiivi Salla Kuuluvainen.

Kehitysmaiden kaupungeissa ihmiset viljelevät missä ikinä voivat. Etenkin ilmastonmuutoksen vuoksi urbaanin ruoantuotannon tarve nousee pintaan myös länsimaissa. Ei salaatteja kannata kuljettaa satoja kilometrejä, kun ne voi kasvattaa ihan naapurissa.

Dodolaiset perustivat esimerkkikasvimaan Pasilaan viime keväänä. Tarkoituksena on ollut edistää paitsi ekologista lähiruoantuotantoa, myös yhteisöllisyyttä. Julkisen tilan pitäisi olla yhteistä tilaa, jossa saa puuhastella.

Salla on hankkeeseen tyytyväinen:

– Usein sitä ihastelee, että kylläpä jossain ulkomailla tehdään siistejä juttuja. Nyt tästä tuli totta omassa kotikaupungissanikin. Tämä on ollut tosi voimauttava kokemus.

Pelkkiä kehuja


Viljelystä innostunut porukka aloitti puutarhan suunnittelun hyvissä ajoin talvella. Kaikki rakenteet tehtiin kierrätystavarasta, joiden haalimisessa oli työtä.

– Haasteellisinta meille on ollut kasteluveden saaminen. Pitää yrittää miettiä, miten sadevettä voisi kerätä talteen.

Puutarhan sijainniksi valittiin tarkoituksella kohde, joka näkyy kaikille junan ikkunasta. Etukäteen jännitystä aiheuttivat maanomistajan reaktiot. Annetaanko kasvimaan olla, vai häädetäänkö se?

Vastaanotto on ollut suopeaa:

– Ratapihan VR:n miehet ovat auttaneetkin meitä. Mitään negatiivista palautetta ei ole tullut, media on suorastaan rakastanut tätä hanketta. Ilkivaltaa puutarhalle ei ole tehty, Salla kertoo.

Ryhmän jäsenet harrastivat luovaa kaupunkitilan haltuunottoa tekemällä pieniä ruokaistutuksia myös Helsingin ydinkeskustaan. Lisäksi aktiivit kasvattivat keväällä herneenversoja ja jakoivat niitä festareilla ihmisille, innostaakseen heitä puutarhuroimaan. Esimerkiksi taloyhtiöiden pihoihin viljelmiä olisi helppo saada pystyyn.

Seuraavaksi puistot ja golfkentätkin?

Salla luottaa kaupunkiviljelyn yleistymiseen. Ihmiset eivät ole niin vieraantuneita ruoasta ja luonnosta kuin usein pelätään. Monella on vähintään basilika ikkunalaudalla sekä halu syödä laaturuokaa:

– Kosketus agraariyhteiskuntaan on vielä olemassa, joten kyllä monet haluavat viljellä, vaikka ei ole pakkokaan. Kaupungin puutarhapalstoja ei tällä hetkellä riitä kaikille halukkaille.

Miten pian nähdään golfkenttien väistyvän kaupunkipuutarhojen tieltä? Viimeksi meillä viljeltiin ja pidettiin pienkarjaa kaupunkilaisittain mittavasti 1940-luvun sotavuosina. Maailmalla ruokapula synnytti kaupunginosapuutarhat kuubalaiskaupunkeihin 1990-luvulla ja tänä vuonna kasvimaa otti paikkansa Valkoisen talon pihassa. Esteenä ovat kai lähinnä asenteet, kun yhteisiä marjapensaita ja omenapuita ei vielä istuteta puistoihin.

Lähiviljelyn puolesta puhuu myös ravinteiden järkevä kierrätys. Dodolaistenkin kasvit kasvavat Helsingin vesilaitoksen jalostamassa muhevassa kompostissa.

– Tietysti pitää miettiä, miten kaukaa puhdasta maata kannattaa siirtää. Saastunutta kaupunkimaata voidaan puhdistaa esimerkiksi sienien tai auringonkukkien avulla, mutta niistä kasveista tulee sitten ongelmajätettä, jolle pitäisi tehdä jotain.

Viljapeltoja kaupunkeihin tuskin on mielekästä perustaa, joten niiden ruokahuolto on varmasti jatkossakin pitkälti riippuvaista maaseudusta:

– Vaikea sanoa, miten suuriksi ruoantuotannon volyymit voivat tiiviin rakentamisen alueilla nousta. Kuitenkin pienikin hyvin suunniteltu puutarha voi tuottaa paljon ruokaa, Salla pohtii lopuksi.

Teksti Päivi Mattila

Kuva Dodo ry

Lähteet:

http://globaalipiknik.wordpress.com ja http://megapolis2024.org