Hiljeneekö haahkan nauru?


Miten ilmasto-olojen muuttuminen vaikuttaa Suomessa pesiviin lintuihin? Eksoottisten kuningaskalastajien määrä todennäköisesti kasvaa. Tapahtuuko jotain myös nykyisin yleisille lajeille, metsien teerille tai meren haahkoille?

Äkkipäätään ajattelisi, että ilmastonmuutos meillä päin on yhtä kuin ankarien talvien väistyminen. Lintujen kannalta se tarkoittaisi eteläisten lajien yleistymistä ja vastaavasti pohjoisten taantumista, kun tunturin huippua ylemmäs tai Jäämerta kauemmas ei voi siirtyä.

Tämäntapaisia ennustuksia on tehtykin. Lintututkija Aleksi Lehikoinen kuitenkin korostaa, että ilmastonmuutos on monimutkaisempi ilmiö. On hyvä ymmärtää, että lämpötilat eivät kohoa tasaisesti jokaisena vuodenaikana.

– Talvi ja kevät lämpenevät voimakkaammin kuin kesä. Tämä voi hankaloittaa esimerkiksi lintujen pesinnän ajoittamista.

Lehikoinen havainnollistaa kertomalla teerestä. Ne ovat jo aikaistaneet pesintäänsä yli viikolla. Yllättävästi poikaset syntyvät tämän johdosta nykyään keskimäärin neljä astetta viileämpään alkukesään kuin 1960-luvulla. Untuvikoille lämpötilan muutos on huomattava, ja liikkeellä on vähemmän hyönteisiä, joita poikaset tarvitsevat ruoakseen. Kylmemmissä olosuhteissa poikaskuolleisuus onkin suurempaa.

Vielä ei osata ennustaa, miten yleisiä tällaiset ajoitusongelmat voivat olla.

– Ainakin hiirihaukat kärsivät saman tyyppisestä epäsymmetrisen lämpenemisen aiheuttamasta ongelmasta, mutta tutkimuksissa on selvitetty vasta muutamien eri lajien tilannetta, Lehikoinen kertoo.

Nokka onkin kohti etelää

Ilmastonmuutoksesta saattavat hyötyä sellaiset lintulajit, joiden lisääntymiseen kuuluu vararavinnon kartuttaminen talven aikana pitkällä aikavälillä. Etua voisi olla esimerkiksi haahkakannalle:

– Mitä leudompi talvi, sen paremmassa kunnossa munintaan ryhtyvät haahkamammat ovat ja ne tuottavat enemmän jälkeläisiä.

Asiaa mutkistaa kuitenkin tutustuminen haahkan elinvaatimuksiin. Ilmaston lämpeneminen nimittäin lisää pohjolassa talvisateita, jotka puolestaan laskevat Itämeren suolapitoisuutta. Tämä vähentää suolaa vaativien sinisimpukoiden määrää. Simpukat ovat haahkojen pääravintoa.

– Mikäli simpukkatilanne heikkenee, vähentää se luonnollisesti haahkakantoja. Pahimmassa tapauksessa haahkat joutuvat vetäytymään eteläiselle Itämerelle tämän vuosisadan loppuun mennessä,  tutkija toteaa.

Leviämisreitit on turvattava

Toistaiseksi ilmastonmuutoksen seuraukset jäävät Lehikoisen arvion mukaan useimpien lintulajien kohdalla elinympäristöjen vähenemisestä aiheutuvien haittojen varjoon. Näin on esimerkiksi kanalinnuilla.

Metsien hakkuita vastustavalla lintujen ystävällä ei silti ole mitään syytä vähätellä ilmastokysymystä. Säiden oikkuilu ei välttämättä helpota metsässä elävien paikkalintujen ahdinkoa:

– Pohjois-Amerikassa on tutkittu kuukkelin rinnakkaislajia, joka säilöö ravintoa pakkasia varten. Ruokavarastot säilyvät leutoina nykytalvina aiempaa huonommin. Siksi lintujen poikastuotto ja kannan koko on laskenut, kertoo Lehikoinen.

Hän on erityisen huolestunut siitä, ettei nykyinen luonnonsuojelualueverkosto ota ilmastonmuutosta juuri lainkaan huomioon.

– Alueiden tulisi muodostaa katkeamattomia, etenkin pohjois-eteläsuuntaisia viherkäytäviä, valtionrajoista välittämättä. Vain siten eliöt voivat siirtyä ajan oloon pohjoisemmaksi.

Kiitos luonnonharrastajille

Laaja tutkimusaineisto, jonka pohjalta esimerkiksi teeren ongelmat on havaittu, on syntynyt yhteisen vapaaehtoistyön tuloksena. Yksittäiset tutkijat eivät sellaista pystyisi kasaamaan.

Aleksi Lehikoinen antaa kunniaa muun muassa sadoille rengastajille, kevätseurantalomakkeen täyttäjille ja riistakolmiolaskentaan osallistuneille:

– Joka kodin luontoharrastajien havainnot ovat todella tärkeitä! Vaikkei itse tekisi aineistolla mitään, muut voivat hyötyä siitä.

Teksti Päivi Mattila

KATSO MYÖS