Nuorten Luonto

Julkaistu: 24.11.2011

Jonna Niiniaho

Kaamos. Se pimeä aika vuodesta. Pimeä, kylmä ja pitkä. Viime vuonna lumi oli maassa noin viisi kuukautta. Se on melkein puolet vuodesta.

Kaikkein pahin on marraskuu. Pelottaakin ajatella marraskuuta. Marras on vanha sana kuolemalle. Luonto kuolee, valmistautuu ottamaan talven vastaan. Välillä tuntuu, että ihmisetkin kuolevat. Kaikki vetäytyvät koteihinsa, kukaan ei jaksa lähteä mihinkään. Deadlinet, kokeet ja työkiireet painavat päälle, pakko suoriutua.

Monena vuonna olen sairastunut kaamosmasennukseen. Loppuvuodesta on tuntunut, että mistään ei tule mitään, enkä saa tehtyä mitään. Tekemättömät työt kasautuvat, hoidan ne sitten kun jaksan. Jo syyskuun alusta olenkin alkanut pelätä kaamoksen tuloa.

Eilen juttelin asiasta erään ystäväni kanssa. Hän oli järkyttynyt, kuinka varmana pidin sitä, että kun alkaa sataa, se ei lopu kolmeen kuukauteen. Kuinka olin valmistutunut kohtaamaan kaamoksen pää valmiiksi painuksissa, kyyryssä, katse kohti rinnuksia. Hän myös valisti minua siitä, että negatiivisella asenteella kohtaloni on jo sinetöity.

Hän kehotti minua kokeilemaan positiivisempaa suhtautumistapaa. Näkemään asioiden parhaat puolet. Hymyilemään vastaantulijoille ja moikkaamaan naapureita. Ole ystävä muille, niin huomaat muutoksen ympärilläsi. Positiivisuus luo positiivisuutta.

Marraskuussa luonto kuolee, jotta se voi taas talven jälkeen, seuraavana keväänä herätä luoden uutta ja vihreää. Vuoden lopussa voimme seurata luonnon esimerkkiä ja hiljentyä, antaa aikaa ja tilaa itsellemme. Olla vain, ja vaikkapa miettiä mennyttä vuotta, suunnitella tulevaa. Voimme harrastaa, ja pitää mielemme virkeänä. Itselleen ei kannata kasata velvollisuuksia. ”Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat”, kuuluu vanha sanonta.

Tänään kun katson ulos, näen kuinka puut ovat värjäytyneet keltaisiksi ja vaahtera kantaa enää muutamia lehtiä. Naapurin täti on haravoimassa. Päätän, että tänä vuonna kuljen kaamosta kohti selkä suorana, syli ja mieli avoinna kauneudelle ja vuoden kiertokululle. Voisinkin seuraavaksi vetäistä keltaiset haisaappaat jalkaan ja mennä hyppimään lätäköihin.