Fennoskandian sudet ovat riippuvaisia toisistaan


Teksti: Christa Granroth

Jotta susikantamme olisi elinvoimainen, tarvitaan maiden välisiä yhteisiä päätöksiä ja tavoitteita. 

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa on susia enää 120–130 yksilöä.

Talvella paljastui useita susien salakaatoja eri puolilla maata. Jotkut tunsivat ymmärrystä salakaatajia kohtaan; sanottiin, että susia on paljon enemmän kuin mitä tutkijat antoivat ymmärtää.

Pienentynyt susikanta on myös koko Skandinavian ongelma. Koska susia ei vaella Ruotsiin, skandinaavinen susikanta on sisäsiittoinen. Suomen susikannan perimä on myös heikentynyt.

Suomen nykyisen sudenhoitosuunnitelman mukaan tarvitaan vähintään 20 lisääntyvää paria, jotta susikannan geneettinen monimuotoisuus olisi turvattu. Monien tutkijoiden mukaan luku on liian alhainen.

Susien liikkuminen Venäjän Karjalasta on vähentynyt. Alueen susikanta on pienentynyt noin puoleen, koska esimerkiksi hirviä on vähemmän. Venäjällä susista myös maksetaan tapporahaa, ja niitä saa metsästää ympäri vuoden.

Ruotsissa susien sallimisesta maksetaan

Ruotsissa oli  230–300 sutta talvella 2011–2012. Koska susikanta on sisäsiittoinen, sitä pyritään vahvistamaan eläintarhojen sudenpennuilla. Lisäksi sisäsiittoisia susia on metsästetty.

Ruotsiin vaeltaneita susia on siirretty poronhoitoalueelta etelämmäksi. Susien siirtäminen on osoittautunut hankalaksi, sillä ne ovat vaeltaneet takaisin satojen kilometrien päästä. Ongelmaan on mietitty Pohjois-Amerikassa toimivaa mallia, jossa sudet totutetaan uuteen ympäristöön isoissa aitauksissa.

Ruotsissa maksetaan susien liikkumisesta poronhoitoalueella reviiripohjaista korvausta, lisääntyvästä parista maksu on 500 000 kruunua. Käytännössä alueelle tulevat sudet kuitenkin ammutaan heti. Muiden petoeläinten kohdalla reviiripohjainen korvausjärjestelmä on toiminut hyvin.

Norjan ja Ruotsin rajalla elää useita toisiinsa yhteydessä olevia susilaumoja, jotka lasketaan Ruotsin kantaan. Norjassa susilla on kolme vyöhykettä, jossa ne voivat perustaa reviirin. Jos sudet poistuvat vyöhykkeeltä, ne voidaan ampua joko kannanhoidollisilla luvilla tai poikkeusluvilla. Vuonna 2012 maahan syntyi kolme susipentuetta.

Susikannat ovat siis riippuvaisia toisistaan. Ruotsin sudenhoitosuunnitelman tekoon osallistuneen kansainvälisen asiantuntijaryhmän mukaan Ruotsin ja Norjan susikanta voisi olla elinkelpoinen, jos se olisi 500 suden suuruinen. Lisäksi tarvitaan geenivaihtoa Suomen ja Karjalan susien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa ja Venäjän Karjalassa tulisi olla yhteensä vähintään 2500 sutta.

Käy lukemassa Susi-nimisen, neljä kertaa pakkosiirretyn suden tarina susiryhmän blogista.

KATSO MYÖS