Nuorten Luonto

Julkaistu: 28.9.2009

Nina Nordström laittoi itsensä likoon ja teki dokumenttielokuvan oppiretkestään roskisdyykkauksen maailmaan.

Hansikkaat käteen, suunnistajan lamppu otsalle ja kansi auki. Roskiksesta pilkistää esiin hedelmiä ja pari leipäpussia. Tänään herkutellaan!

Elokuva-alaa opiskelevan Nina Nordströmin aihe löytyi sananmukaisesti roskiksesta. Hän oli jo pitkään ollut varovaisen kiinnostunut roskisdyykkauksesta, muttei tiennyt varsinaisesti, kuka sitä tekee ja miten.

– Elokuvan tekeminen oli minulle hyvä tekosyy ottaa yhteyttä dyykkaaviin ihmisiin ja kysellä asiasta. Löysin lopulta tuttavien kautta kommuunin, jonka asukkaat dyykkaavat ruokansa. Kommuunin jäsenet ottivat minut avokätisesti vastaan asumaan sohvallansa ja osallistumaan porukan toimiin.

Koti kommuunin sohvalla

Vihreästä sohvasta tulikin Nina Nordströmin koti parin viikon ajaksi, kun hän opetteli dyykkausta kommuunilaisten ohjauksessa ja kuvasi samalla päiväkirjamaista dokumenttiaan.

– Olen aina tykännyt kokeilla asioita itse, mutten ole aiemmin ollut päähenkilönä omassa dokumentissani. Ajattelin kuitenkin, että se antaisi elokuvalle kiinnostavamman näkökulman. Kun kuvattava asia on päähenkilölle vieras ja uusi, myös katsojat voivat samaistua aiheeseen paremmin.

Kuvausjaksosta tuli rankka. Nina joutui olemaan jatkuvasti kameran edessä ja samalla omaksumaan täysin uuden elämäntavan. Sohvakin oli suuren osan ajasta muiden vierailijoiden käytössä, sillä kommuunin väki oli värikästä ja vaihtui tiuhaan.

Lisäksi kaikki Ninan tapaamat dyykkaajat eivät suhtautuneet innokkaasti dokumenttiprojektiin.

– He pelkäsivät, että aiheen tuominen julkisuuteen tekee hallaa dyykkaukselle ja lisää roskisten lukitsemista.

Elokuvaa ympäristön puolesta

Nina päätyi opiskelemaan elokuva-alaa lähes vahingossa. Axxell City on pieni ruotsinkielinen kansanopisto keskellä vilkkainta Helsinkiä, eikä Nina ollut kuullutkaan paikasta, ennen kuin sattui poikkeamaan koulun vessassa kaverin johdattamana.

Kaunis rakennus teki vaikutuksen ja Nina Nordström aloitti opinnot dokumenttielokuvan linjalla heti seuraavana syksynä – ja totesi saman tien löytäneensä täydellisen ilmaisukanavan aatteilleen ja mielipiteilleen.

– Suurin osa kouluaikaisista esseistäni käsitteli ympäristöaiheita, ja olen aina pyrkinyt herättämään keskustelua minulle tärkeistä aiheista. Elokuvan kautta pystyn kuitenkin ilmaisemaan itseäni parhaiten. Uskon, että erilaisiin ihmisiin vetoavat erilaiset keinot, Nordström pohtii.

Arkipäivän seikkailua

Dokumentin kuvausten edetessä Nina innostui dyykkauksesta niin, että kommuunin asukkaat joutuivat jopa hillitsemään liian innokasta hamstraajaa. Kirjoittamaton sääntö kun on, ettei kukaan ota yli oman tarpeen.

Öisistä roskisreissuista tuli Ninalle arkipäivän seikkailuja, jolloin koskaan ei tiedä etukäteen mitä löytää.

– Dyykkaus on paljon hauskempaa kuin kauppaan meneminen, Nina sanoo.

Kommuunin asukkaat dyykkaavat lähinnä eettisistä ja ekologisista syistä. Joukkoon mahtuu myös niitä, jotka haluavat säästää ruokakustannuksissa ja käyvät siksi roskiksilla.

Nina halusi dokumentissaan korostaa, etteivät dyykkaajat ole automaattisesti pummeja, joilla ei ole varaa käydä kaupassa. Dyykkaus voi olla elämäntapa ja ekologinen kannanotto.

Lukot tuhoeläinten varalta

Ninasta oli hurjaa nähdä, miten paljon ruokaa kaupat heittävät pois päivittäin. Hän kävi taustatutkimuksena haastattelemassa markettien edustajia ja sai samalla toisen näkökulman ristiriitoja nostattavaan aiheeseen.
Myymälöillä on syynsä valikoiman tuoreena pitämiseen ja jopa roskalaatikoiden lukitsemiseen, vaikka niitä toisinaan onkin hankala ymmärtää.

Jätteet ovat myymälän omaisuutta vielä roskalaatikossakin ja näin ollen kauppa joutuu vastuuseen, jos ruokia syönyt dyykkaaja sairastuu. Roskisten lukitseminen ehkäisee myös tuhoeläinongelmia ja estää sivullisia tuomasta omia jätteitään kaupan keräysastioihin.

Myymälöiden edustajat uskovat, että lukittuna jätesäilytystilat pysyvät todennäköisemmin siisteinä. Dyykkausetikettiin tosin kuuluu, ettei jätteitä levitellä ympäriinsä vaan roskalaatikoita pyritään penkomaan hillitysti.

Vaihtoehtoelämä kiinnostaa katsojia

Kun Fregan Fröjdiksi eli ”fregaanihuumaksi” nimetty dokumenttielokuva valmistui keväällä 2008, Nina oli jo kokenut dyykkaaja. Hän on jatkanut harrastusta edelleen ja tuonut myös aiheesta kiinnostuneita ystäviään uuden elämäntavan pariin.

Toistaiseksi dokumentti on ollut saatavissa vain omakustanteena, mutta Ninan tarkoituksena on viedä se laajempaankin levitykseen televisioon.

– Halusin näyttää konkreettisen esimerkin ihmisistä, jotka elävät vaihtoehtoista elämää. Luulen, että aihe on herättänyt ajatuksia, ehkä jopa rohkaissut jotakuta uuden harrastuksen pariin!

Teksti Nelli Turunen

Kuva Nina Nordström

Lisää elokuvia, jotka saavat ajattelemaan:

– The Age of Stupid (maailmanensi-ilta 21.9.2009). Tulevaisuudenkuva ilmastonmuutoksessa tuhoutuneesta maailmasta.

– Katastrofin aineksia (2008). Suomalaisen perheenisän John Websterin päiväkirja yrityksestä elää vuoden verran ilman öljyä.

– Fuel (2008) etsii vaihtoehtoa öljynkulutukselle tieteellisemmältä taustalta.

– Home (2009) valottaa maapallon ongelmia toisiinsa linkittyvänä kokonaisuutena.

– An Inconvenient Truth (2006) seuraa Al Goren mahtipontista ilmastokampanjaa.

– Surplus – Terrorized Into Being Consumers (2003). Kulutuskriittinen ruotsalaisdokumentti.

– The Yes Men -ryhmän tempaukset (videopätkiä löytyy You Tubesta). Astetta radikaalimpi tapa vaikuttaa maailman tilaan ja herättää ihmisiä ajattelemaan.

NINA SUOSITTELEE:

SVT:n Planeten-sarja. ”Sairaan hyvä ja hieno!”