Nuorten Luonto

Julkaistu: 13.7.2021

Reportaasi Etelä-Amerikasta

Globaalissa etelässä on yksi taho, jolle koronalla oli hyviä seurauksia: luonto. Perun pääkaupungissa Limassa kilpikonnat palasivat rannoille ja päästöt loppuivat kuin seinään, kun lockdown alkoi.

 

‒ Taivas oli oudon kirkas ja sininen. Tavallista saasteen muodostamaa harmaata pilveä ei näkynyt missään. En ollut ikinä ennen nähnyt tähtitaivasta, Limassa asuva 16-vuotias Franccesca Semino Ramírez sanoo. Hän on luonnon ystävä, joka vietti viime vuonna monta kuukautta lukittautuneena sisätiloihin.

Eteläamerikkalainen Perun valtio toteutti viime vuonna kahdeksan kuukautta kestäneen lockdownin, jolloin useimpiin kaupunkeihin julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Lockdown tarkoittaa tiukkojen rajoitusten asettamista matkustamiselle, sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja pääsylle julkisiin tiloihin.

‒ Meidän pitää huolehtia toisistamme. Sen vuoksi ulkonaliikkuminen on tästä eteenpäin kiellettyä muista kuin välttämättömistä syistä, Perun silloinen presidentti Martín Vizcarra lausui maaliskuussa 2020.

Valtio asetti liikkumisrajoitukset, koska sillä oli vähäisiä keinoja hallita koronapandemiaa 32 miljoonan asukkaan maassa. Terveydenhuoltojärjestelmä ei pystynyt hoitamaan kaikkia sairastuneita. Peru ei ole yhtä demokraattinen maa kuin Suomi, joten ihmisten kansalaisoikeuksia voidaan rajoittaa helposti.

Pääkaupunki pysähtyi.

Kaduilla partioi poliiseja ja armeijan sotilaita, jotka valvoivat kiellon noudattamista. Autoja ei liikkunut muuten kuin poikkeusluvalla. Ulkonaliikkumiskielto oli järkyttävä kokemus koteihinsa lukituille Liman asukkaille. Sillä oli kuitenkin yksi hyvä vaikutus: luonto elpyi.

‒ Ihmisen terveydelle haitallisten pienhiukkasten pitoisuus laski ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Maailman terveysjärjestön suosittelemalle tasolle, Perun ympäristöministeriö kertoi lockdownin vaikutuksista.

Liikenteen ja teollisuuden aiheuttamat saasteet ovat Limassa ongelma, koska raideliikennettä ei juuri ole ja kaupungin keskellä toimii tehtaita.

Rantojen roskaantuminen pysäytettävä

‒ Ulkonaliikkumiskielto pitäisi järjestää kerran vuodessa, sen verran hyvää se teki luonnolle, Limassa asuva aktivisti Jesús Zeballos sanoo videopuhelussa ja naurahtaa.

35-vuotias mies asuu Limassa rannan läheisyydessä ja organisoi sieltä käsin Hazla por tu playa -kansalaisjärjestön siivouskampanjoita, joissa vapaaehtoiset keräävät rannoilta muovia, tupakantumppeja ja muuta roskaa. Sitä kertyy valtava määrä.

‒ Luonto sai hengittää hetken aikaa. Taivas kirkastui, linnut ja kilpikonnat palasivat rannoille. Kukaan ei heittänyt roskia.

Zeballos ei ihannoi vaikeaa koronatilannetta. Perun kuolleisuusluvut ovat suuria ja kulkutauti on ollut kansallinen tragedia. Hallitusta on kritisoitu siitä, että se ei päästänyt ihmisiä edes ulkoilemaan. Vain surffarit saivat mennä rannalle, mutta harvoilla on varaa surffilautaan.

Rajoitusten aikana Zeballos ei voinut järjestää rantojen siivoamiskampanjoita. Hän alkoikin organisoida somealustoilla kampanjoita, jotta ihmiset alkaisivat kierrättää kotonaan.

‒ Kierrätysjärjestelmä täällä on alkeellinen. Jos saisimmekin ihmiset nyt lajittelemaan muovit ja muut jätteet kotonaan, on turhauttavaa, että kaupungin jäteautot vievät lajitellut jätteet kuitenkin samaan paikkaan kaatopaikalla, hän sanoo.

Hän on kampanjoinut vuosia, jotta kaupunki alkaisi noudattaa parempaa ympäristöpolitiikkaa. Se on tuonut tulosta: kierrättäminen on lisääntynyt, rantojen kunto on parantunut ja saastuminen on vähentynyt.

‒ Aloin toimia asuinalueeni aktivistina, koska olen kokenut ympäristökriisin seuraukset omissa nahoissani. En voinut kävellä omalla lähirannallani, koska se oli niin pahoin saastunut. Olemme houkutelleet siivoustalkoisiin perheitä. Haluamme, että lapset näkevät, millaisia seurauksia roskaamisella on, Zeballos sanoo.

Pyörävallankumous alkaa keskiluokasta

Nyt tiukka lockdown on ohi ja maa on palannut normaalimpaan tilanteeseen. Ulkonaliikkumiskielto on voimassa vain öisin. Autot ovat palanneet kaduille, ihmiset ovat palanneet rannoille, ja linnut ovat siirtyneet syrjemmälle.

Katukuvassa näkyy toinenkin silmiinpistävä muutos: se on täynnä polkupyöriä. Ennen koronaa Limassa pyöräilivät vain huimapäisimmät, koska heidän piti puikkelehtia autojen seassa. Pyöräilyaktivistit ovat kampanjoineet pyöräteiden rakentamisen puolesta vuosikymmenet, mutta kehitys on ollut hidasta autojen ehdoilla suunnitellussa kaupungissa.

Nyt pyörävallankumous on alkanut keskiluokan asuinalueilta. Uusia pyöräteitä rakennetaan, koska kaupunkilaiset eivät halua liikkua täyteen ahdetuilla busseilla tartuntojen pelossa. Pyöräilyinnostus ei kuitenkaan näy eriarvoisen yhteiskunnan kaikissa kerroksissa: köyhien alueilla pyöräteitä ei edelleenkään ole.

Jesús Zeballos odottaa pääsevänsä jälleen rantojensiivoustalkoisiin.

‒ Kun seuraavan kerran pääsemme organisoimaan siivoustalkoita, toivon että rannat eivät ole täynnä käytettyjä hengityssuojaimia. Täällä on kova työ saada kaupunki järjestämään roskiksia julkisille paikoille, joten monet heittävät roskat luontoon. Lisäksi puuttuu yleistä tietoisuutta.

Franccesca Semino on osallistunut näihin rantojensiivoustalkoisiin. Hänen mukaansa muoviroskan määrä oli ällistyttävä.

‒ En heitä roskia luontoon. Olen saanut ympäristökasvatusta, koska olen yksityisessä koulussa. Julkisen puolen kouluissa ei kuitenkaan juuri puhuta luonnonsuojelusta. Köyhimmillä ei ole internetiä eikä kännykkää, joten heidän on vaikeaa saada tietoa. Jos he pääsevätkin someen, algoritmi näyttää heille muuta kuin järkevää sisältöä. Minun kuplassani ympäristöaiheista puhutaan, mutta eivät ne tule itsestään käyttäjän luo.

Hänen mukaansa ympäristöystävällinen elämäntapa on lisäksi kallista.

‒ Jos haluaisin ostaa vaikkapa ekologisen saippuan, se maksaa kolme kertaa enemmän kuin tavallinen. Vaikka kuulun ylempään keskiluokkaan, hinta on minusta järkyttävä. Ei kellään ole varaa ostaa biohajoavia tuotteita täällä päin.

Franccesca Semino sanoo, että tasa-arvoisempi koulutus on ratkaisu luokkaeroihin.

‒ Valtion tv-kanavilla pitäisi olla ympäristötietoisuutta lisääviä projekteja, jotta tieto menisi kaikkiin koteihin, hän sanoo.

Myös Jesús Zeballosin mukaan tarvitaan ympäristökasvatusta, jotta suunta voi muuttua. Hän on optimistinen:

‒ Kun uudet sukupolvet pääsevät päättävään asemaan, entisenlainen meno ei voi enää jatkua, uskon niin, aktivisti toteaa.

Muutos on mahdollinen, jos poliittista tahtoa löytyy. Korona-lockdown nimittäin osoitti, millainen valta hallituksilla on: kaikki tarpeeton liikenne voidaan pysäyttää yhdessä päivässä. Utopistisen kuuloinen ajatus saastepilvettömästä kaupungista toteutui yhdellä käskyllä.

 

Teksti ja kuvat: Kukka-Maria Ahokas

Kirjoittaja on Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. Hän työskentelee parhaillaan Perussa työstämässä tiedonjulkistamisen journalismihankettaan. www.kmahokas.com IG: @kmahokas