Trashionista ei jouluna stressaa

Teksti: Aino Saarenmaa, kuvat: Hanna Heikkilä

Outi Pyy vähät välittää lahjoista ja kimaltelevista joulupalloista. Jouluna heitetään kännykkä nurkkaan ja keskitytään yhdessä olemiseen.

Isoon omakotitaloon Pohjanmaalla mahtui paljon sukulaisia. 1980-luvun nousukauden mukaisesti kuusen alla odotti järjetön määrä lahjoja. Sellaisena Outi Pyy muistaa lapsuutensa joulut. Paketeista paljastui usein etenkin muovailuvahaa ja värityskirjoja. Tuleva trashionista oli jo pienenä innokas askartelija.

– Paras joululahja oli Hello Kitty -penaali, sellainen suorakulmainen laatikkomalli. Sen sisällä oli Hello Kittyn koti, se oli sairaan hieno, Pyy muistelee.

Idylliset joulut jatkuivat vanhempien eroon asti. Klassista perhejoulua Pyy ei ole viettänyt enää kahteenkymmeneen vuoteen. Nykyään joulut vietetään leppoisasti ystävien kesken. Kaveriporukalla vietettyyn jouluun kuuluu kuohujuomaa ja silakkapottuja. Ruokaa ei syödä sivistyneesti pöydän ääressä, vaan kylki kylkeä vasten keittiöön ahtautuneena.

Perhejoulujen mukana katosivat myös jouluperinteet yhtä lukuun ottamatta. Hautausmaalla on käytävä joka vuosi.

Jos vanhat pinttyneet tavat eivät miellytä, tilalle voi huoletta keksiä omia. Pyy kertoo ystävästään, joka ei halunnut ostaa joulukuusta, joten jälkikasvun riemuksi piti keksiä jotain muuta. Kunniapaikan saivat kaksi jouluhiirtä, jotka nostetaan juhlallisesti esille aina joulun aikaan.

– Miksi kaiken pitäisi jouluna olla samanlaista kuin naapurissa? Eihän niin ole arkenakaan.

Eikä trashionistankaan kotoa löydy joulupalloja tai kimaltelevia köynnöksiä. Ennen joulutunnelmaa toivat kirpputorilta ostetut joulukoristeet, mutta pikkuhiljaa koti muuttui työhuoneeksi.

– On mulla vielä pieni muovinen pöytäkuusi.

Kaunis paketti on tärkeämpi kuin turha lahja

Joululahjoja Pyy ei ole ostanut enää moneen vuoteen. Kivoja asioita voi pitää silmällä vuoden ympäri, ja jos jotain erikoista sattuu eteen, sen voi antaa lahjaksi muulloinkin kuin jouluna. Läheisiä voi muistaa myös tekemällä jotain yllättävää.

– Olen huono kokkaamaan, mutta leivoin kerran lahjaksi korvapuusteja. Niistä tuli hyviä, ja kaikki olivat ihan ihmeissään.

Trashionistalle on kuitenkin tärkeää, että paketit näyttävät kauniilta. Lahjat hän pakkaa usein kenkälaatikoihin, jolloin paketit on helppo avata, ja niitä voi käyttää uudelleen. Sanomalehti ja videokasetin nauha ovat jo klassisia paketointivälineitä.

Varsinaisista joululahjavinkeistä Pyy ei innostu, mutta aineettomia ideoita löytyy. Lupaudu lastenhoitajaksi ja anna lapsiperheen vanhemmille vapaa viikonloppu. Auta joulusiivouksessa. Muista lähettää joulukortit. Leivo. Älä räplää kännykkää muiden seurassa.

– Läsnäolo on tärkeämpää kuin lahjat. Jos on pakko ostaa, osta palveluja, tai hanki jotain kirppikseltä.

Kirpputorilta ostettujen tavaroiden antaminen voi kuitenkin tuntua kiusalliselta. Käytetyt lahjat mielletään helposti huonommaksi kuin uudet. Käytetty on symboli köyhyydelle, eikä kukaan halua vaikuttaa köyhältä.

– Häpeä on Suomessa alkoholismiakin pahempi ongelma, se estää meitä tekemästä monia asioita.

Rauhallisen mielen voi löytää vaikka netistä

Jo Pohjanmaalla vietettyinä jouluina Pyy suoristi rypistyneitä lahjapapereita ja neuvoi miten paketit voi avata repimättä. Myöhemmin Espoossa hän lajitteli omassa huoneessaan keräyspaperia ja poisti varmuuden vuoksi jopa kirjekuorien muovi-ikkunat.

Ekoilua Pyy oppi isoäidiltään, jonka kanssa hän pääsi ensimmäistä kertaa kirpputorille noin viisivuotiaana. Helsinkiin oli juuri tullut metro, ja sillä matkustaminen oli jännittävää. Sörnäisissä sijaitseva kirpputori oli iso, kummalliselle tuoksuva halli täynnä romua. Isöäidin antamilla markoilla Pyy teki ensimmäisen kirpputoriostoksensa.

– Ostin pienen savimaljakon. Olin nähnyt jossain Ming-vaaseja, lisäksi se pieni maljakko oli juuri täydellisen kokoinen barbeille, Pyy nauraa.

Kulutuskriittisyys loksahti pysyvästi osaksi arkea viimeistään 1990-luvun lopulla, kun Pyy valmistui designompelijaksi. Työ vaatekaupassa opetti paljon vaateteollisuudesta ja markkinoinnista, eikä kaupoissa luuhaaminen enää kiinnosta.

– Kerran vuodessa käyn ostamassa luomupuuvillaisia alushousuja, sukkia ja sukkahousuja.

Ehkä juuri kauppakeskuksista vapautuminen on tehnyt Pyystä rauhallisen. Joulustressikin on hänelle vieras käsite. Pyyn vinkki rauhalliseen ja stressittömään joulukuuhun on ostoskeskusten vältteleminen. Sen sijaan voi surffata vaikka netissä ja tutkia lukemattomia tee-se-itse-ideoita.

Ehkä tämän joulun teema voisikin olla yksilöllisyys. Kun kaikkea ei tee kaavojen mukaan, lopputulos on yksilöllinen ja sitäkin merkityksellisempi. Kysy vaikka trashionistalta.

Outi Pyy on helsinkiläinen trashionista ja bloggaaja, jonka mielestä muotiharrastuskin voi olla ekologinen. Hän kirjoittanut myös Trashion!-kirjan (2012), jossa opastetaan kierrätysmuodin tekemiseen. Kirja esiteltiin Nuorten Luonnon numerossa 2/2013. Outi Pyyn blogeja voi seurata osoitteissa outilespyy.com ja www.outsapop.com.

Kohti talven napaa

Teksti: Kati Tiitola, kuvitus: Eero Astala

Joulun ja keskitalven aikaan on kautta aikain, niin esikristillisenä kuin kristillisenäkin aikana, liittynyt käsitys pyhästä. Talvipäivänseisauksen aikaa on pidetty voimallisena ajanjaksona, joka ihmisyhteisön tulee huomioida toimissaan ja elämänrytmissään.

Kontrasti nykyaikaan on suuri. Voimakkaasti maallistuneessa yhteiskunnassamme ainoat pyhät asiat vaikuttavat olevan talouskasvu ja raha.

Kirkollisia pyhäpäiviä siirrellään kalenterissa huoletta viikonloppuun talouskasvun tieltä, mutta jouluun ei sentään vielä ole uskallettu kajota. Johtuneeko tämä siitä, että joulu on saatu perusteellisesti valjastettua markkinatalouden rattaiden osaksi?

Mitä tämä meille edelleen suotu lepokausi keskellä talvea maallistuneessa yhteiskunnassamme ihmisille merkitsee?

Kun pohdin joulun merkitystä itselleni, mieleeni palaa äitini kertoma tarina omasta lapsuuden joulustaan. 1950-luvun maalaiskodeissa lahjat tehtiin itse ja perheen lapset saivat jokainen yhden lahjan. Kun syksy eteni pidemmälle, isoäitini jäi iltaisin muiden nukkumaan mentyä puuhailemaan jotain salaperäistä. Aattoiltana salaisuus paljastui; isoäitini oli ommellut tyttärilleen upeat nuket. Lahja oli arvatenkin erittäin mieluisa ja teki äidistäni ikionnellisen.

Tässä lahjanukessa tiivistyy itselleni joulun syvin merkitys: lämpö, luovuus ja lähimmäisten sekä yhteisön muistaminen. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että olemme ajautumassa kauas juuri niistä asioista, jotka tekevät elämästämme arvokkaan ja elämisen arvoisen.

Herää kysymys, minkä arvoinen on elämä, jossa tärkein tehtävämme yhteisössä on kuluttaminen? Voisimmeko tietoisesti alkaa muuttaa keskitalven juhlaa kohti sen alkuperäistä merkitystä?

Kirjoittaja on metsässä viihtyvä kulttuurintutkija.

Uusi vuosi tähtitaivaan alla

Teksti: Sonja Martikainen, kuva: Teemu Saloriutta

Rakettien pauke ja suuret väkijoukot eivät houkuttele rauhaa rakastavaa luontoihmistä. Onneksi uutta vuotta voi juhlia myös toisin.

Kertakäyttöastiat ja ilotulitusraketit jäävät muistuttamaan vuoden vaihtumisesta kaupunkien kaduille. Sen sijaan kaikkialla luonnossa vuosi vaihtuu hiljaisuuden keskellä, huomaamatta. Puut seisovat liikkumatta paikoillaan. Niiden täytyy vain sopeutua kylmimpään vuodenaikaan, luonto on armoton.

Talvisessa maisemassa aika näyttää pysähtyneen, talviretkeily onkin hyvä keino pysähtyä itsekin luonnon äärellä. Lumisen metsän katveessa, tähtitaivaan alla, voi kiireettä muistella kuluneen vuoden tapahtumia ja pohtia tulevaa. Ajatus rakettien paukkeessa tehdyistä uuden vuoden lupauksista tuntuu pinnalliselta. Luonnossa tuntee itsensä pieneksi, mutta samalla osaksi jotakin suurta.

Historian havinaa hiihtoretkellä

Vuoden 2007 viimeisinä päivinä vasta perustettu Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmä järjesti ihka ensimmäisen sydäntalven hiihtoretken. Suuntana oli Pohjois-Savon perukoilla sijaitseva Talaskangas, joka on merkittävä paikka myös Luonto-Liiton 70-vuotisella taipaleella.

Tämän vuoden hiihtoretkellä palataan Talaskankaalle. Talaskangas ja siellä käydyt metsätaistot ovat jääneet kirjoihin tapahtumaketjuna, jossa aktivistien päättäväisellä ja rohkealla toiminnalla 1980–1990-lukujen taitteessa oli merkittävä vaikutus vanhojen metsien kartoitukselle ja suojelulle.

Sydäntalven hiihtoretkestä on tullut yksi vuoden suosituimmista. Joka vuosi mukana on ollut myös talviretkeilyn ensikertalaisia. Mukaan voi hyvin lähteä vaikkei omistakaan metsäsuksia tai niihin sopivia talvisaappaita, molempia on mahdollista lainata.

Viime uuden vuoden hiihtoretki Patvinsuolle tarjosi ensi kertaa mukana olleelle mieleenpainuvia kokemuksia. Talviretkeily ei tarkoitakaan ääriolosuhteita tai selviytymiskamppailua! Hiihdellessä kylmyys ei pääse yllättämään, mutta taukovaatteiksi kannattaa olla mukana riittävästi lämmintä puettavaa. Retkellä yövytään kamiinateltassa, joten yöllä ei taatusti joudu palelemaan. Päiväretkien reippailun jälkeen on ihana palata leiriin laittamaan ruokaa nuotion ääreen, teltan lämpöön on hyvä nukahtaa.

28.12.2013–1.1.2014 Sydäntalven hiihtoretki Talaskankaalle

Katso lisätiedot osoitteesta: http://www.luppi.fi/tapahtuma/28-12-1-1-talviretki-talaskankaalle/

Alennusterapiaa

Teksti: Teemu Nöjd, kuvat: Hanna Heikkilä

Joulu on taas, joulu on taas. Roskia katokset kukkuroillaan!

Sen jälkeen sitä saa, sen jälkeen sitä saa, kasseittain

aleroinaa…

Alennukset. Tämä kuvaannollinen käsi, joka kurottaa kukkaroosi. Suu, joka kuiskaa kuittailemaan kortillasi. Alennukset ovat vaarallisia, mutta oikein käytettynä niistä on suunnaton hyöty. Milloin sitten ostaja pitää alennukset tossunsa alla, ja milloin alennus on marionettimestari, joka riepottelee ostajaa tämän tunteista punotuilla naruillansa?

Vältä naruissa roikkumista

Houkuttelevan halvan hintalapun äärellä on hyvä pohtia tarvitsetko kyseistä asiaa oikeasti. Onko kotona jo ruokaa? Löytyykö vaatevalikoimastasi jo puettavaa kesälle, syksylle ja talvelle? Onko nykyinen puhelimesi, tietokoneesi tai elektroniikkalaitteesi vielä toimintakuntoinen? Tarvitsetko oikeasti meikkiä?

Esimerkkikysymykset eivät koske vain alennuksia, vaan kaikkia ostoksia. Jos kysymys saa epäröimään pitkäksi aikaa, olet melko todennäköisesti tekemässä mielitekopohjaisen ostoksen, joka antaa hetkellisen mielihyvän tunteen. Kun se haihtuu, jää tyhjä olo. Jos tätä alkaa paikata uusilla ostoksilla, on jo matkalla marionettimestarin naruihin.

Tältä välttyminen on yksinkertaista, mutta välillä yllättävän vaikeaa. Pitää pysähtyä kysymään itseltään tärkeitä ”tarvitsenko oikeasti?” -kysymyksiä. Niitä voi pohtia jo kotona, mutta viimeistään kaupassa. Jos et ole varma, älä osta. Jos käy niin hassusti, että tarpeellisuutta tuumiessasi joku vie kohteen nenäsi edestä, on otollinen hetki testille. Kuinka kauan sinua harmittaa, ettet saanutkaan haluamaasi? Muistatko asian vielä kuukauden päästä? On todennäköistä että harmitus katoaa pian

Alennuksia tossun alta

Vaikka välttelee alennusansoja, on hyvä myös miettiä tarpeellisia ostoksia ja kuinka alennuksia voisi hyödyntää niitä varten. Ruokaostoksilla kannattaa katsoa, löytyykö haluamastasi tuotteesta alennuslapulla varustettu vaihtoehto. Tietyt ruoat voi myös pakastaa käyttöiän pidentämiseksi.

Elektroniikan kohdalla voi odottaa hintojen laskua. Vaatteiden sesonkialennusten hyödyntäminen kannattaa. Vaatteilla tarkoitetaan tässä tapauksessa sään ja kulutuksen kestäviä, hinta-vastaa-laatua-tuotteita. Alennustuotteiden lisäksi on erittäin hyvä suosia käytettyjä tavaroita sekä vaatteidenvaihtotapahtumia. Näiden kanssa pitää tosin olla tarkkana, ettei hassahda himohamsteriksi. Ei suositella vastaparantuvalle shopaholistille!

Siispä älä osta, “kun halvalla sain”, vaan tarpeen vuoksi. Älä lähde kirpparille tekemään yllätyslöytöjä. Lähde etsimään sieltä tarvitsemaasi halvemmalla. Hanki arkivaatteet mieluiten aina käytettyinä. Näihin sanoihin on hyvä päättää terapiasessio. Tarpeellisia hankintoja, ihmiset!

Joulun parhaat lahjat

Teksti Sonja Martikainen, kuvitus: Miia Vistilä, Nana Sjöblom

Joulu lähestyy, ja kauppojen joulusesonki on jo pitkällä. Mitä jos tänä jouluna sovittaisiin yhdessä, että tavaralahjojen sijaan ilahdutetaan toisiamme aineettomilla joululahjoilla?

Mitä ostaa lahjaksi sukulaistädille, isälle, parhaalle ystävälle tai hänelle, jolla on jo kaikkea? Joulun alla monet tuskailevat kaupoissa lahjaostoksilla. Lahjojen antamisesta on tullut kulutuskulttuurin keskellä perinne, jota harva kyseenalaistaa. Lahjoihin saa uppoamaan satoja euroja, ja kauppojen käytävillä tuhraantuu kallisarvoisia tunteja.

Monet kärsivät tavaraähkystä ilman jouluakin. Mistä tuo kaikki tavara onkaan kertynyt kaappeihin, hyllyille ja varastoon? Tavarapaljous ahdistaa, mutta silti siitä on niin kovin vaikea luopua. Joulun tavaralahjoja tietoisesti vähentämällä saa ainakin pientä helpotusta asiaan.

Jätä stressi kaupan hyllylle

Joululahjojen valinta ja ruuhkaisissa kaupoissa kiertely on stressaavaa. Harva pystyy suunnitelmallisesti hankkimaan lahjoja etukäteen ympäri vuoden, aina kun näkee jotain tietylle ihmiselle sopivaa. Lahjojen hankkiminen jää jouluaattoa edeltäviin päiviin, ja ostoskassit täyttyvät turhista ostoksista. Ei ehditä edes miettiä, mitä lahjan saaja oikeasti tarvitsee.

Joulukiireiden keskellä halutaan hyödyntää kaikki kaupoista saatavat ilmaiset paketointipalvelut, joissa lahjat kääritään kiiltävin paperein ja kimaltavin nauhoin. Revityistä joululahjapapereista ja erilaisista pakkauksista kertyy kuitenkin valtava määrä roskaa. Viimeistään joulupäivien jälkeen paperivuoret kiikutetaan kuljetettavaksi kaatopaikalle. Miten tässä taas kävi näin?

Ei lahjoja, kiitos!

Moni yrittää vakuuttaa perheelleen ja tutuilleen, ettei oikeasti tarvitse jouluna mitään tavaralahjoja. Kaikille tätä ei ole aivan helppoa perustella, ja joku saattaa hieman loukkaantuakin lahjoista kieltäytymisestä.

Jos ajatellaan, että perheenjäsenet antavat toisilleen lahjan joka joulu, vaikkapa 20 vuoden ajan, tekee se aika monta tavaraa yhteensä. Sekaan mahtuu useita turhiakin esineitä, puhumattakaan siitä, jos lahjoja annetaan vuosittain useita. Joulun jälkeen käteen on jäänyt kasa tavaraa, joka pitäisi saada mahtumaan johonkin.

Turha lahja on eri ihmisille eri asioita. Joku ilahtuu erityisesti käytännöllisistä lahjoista, joku toinen odottaa aina jotain suurta ja hienoa, juuri itselleen sopivaa.

Mitäpä jos tänä vuonna tehtäisiin yhdessä sopimus, ettei osteta lainkaan joululahjoja? Lahjan antajan ei tarvitse stressata täydellisen lahjan löytämisestä, eikä lahjan saajan tuskailla kasvavan tavarapaljouden kanssa. Sitä paitsi, vaikka ei ostaisi mitään, jäähän jäljelle itse tekeminen ja järjestäminen!

Läsnäoloa ja hyvää mieltä

Joululahjojen odotus on varsinkin lapsille tärkeä osa joulua. Kymmenien pakettien avaaminen saa pienet silmät kiilumaan, onhan lahjoja voinut toivoa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Lahjoja tärkeämpää olisi antaa jouluna aikaa läsnäololle ja yhdessä tekemiselle, niille jää harvoin tarpeeksi tilaa arjessa.

Jouluna voi keksiä monenlaista mukavaa tekemistä. Voi lähteä yhdessä luistelemaan tai pulkkamäkeen, tutkimaan pikkusisarusten kanssa talvista metsää tai iltakävelylle tyhjentyneen kaupungin hiljaisille kaduille. Itse tehdyistä pipareista ja joulutortuista leviää jouluinen tuoksu kotiin, käsillä tekemisestä tulee hyvä mieli. Vaikka paketeista ei saisikaan kaikkia toivomiaan leluja tai tavaroita, pieni pettymys unohtuu puuhastellessa. Läsnäolo sopii lahjana kaikenikäiselle.

Iloa ja apua arkeen

Aikaa ja läsnäoloa voi antaa perheelle, mutta myös ystäville. Itse tehty lahjakortti on saajalleen tärkeä osoitus välittämisestä. Lahjakorttien aiheita on helppo keksiä arkisesta avun tarjoamisesta unohtumattomiin elämyksiin – vain mielikuvitus on rajana. Lahjakortti voi sisältää esimerkiksi siivous- tai remonttiapua, lastenhoitoa, koiran ulkoilutusta, kissavahtina oloa, kutsun retkelle tai lupauksen seurasta lenkkipoluille säällä kuin säällä, teatteri- tai leffaillan, yhdessä tehdyn illallisen tai vaikka käsintehdyn neuletyön ystävän toiveiden mukaan.

Jokavuotisen joulukortin sijaan voi yllättää ystävänsä käsinkirjoitetulla kirjeellä. Sellaisen saaminen on nykyään niin harvinaista, että kirje lämmittää varmasti jokaisen vastaanottajan mieltä. Kaikilla meillä on arjessa omat kiireemme, eikä kuulumisten vaihtamiseen ystävien kanssa jää niin paljon aikaa kuin haluaisi. Kirjeen voi hyvin kirjoittaa joulun jälkeenkin, ystävyys ei katso päivämäärää.

Jouluna on hyvä aika muistuttaa kaikkia läheisiään siitä, kuinka tärkeitä he ovat – siihen ei tarvita tavaralahjoja. Ja mikä parasta, joulun parhaat lahjat ilahduttavat niin lahjan antajaa kuin sen saajaa vielä joulun jälkeenkin.

Tulostettavia lahjakortteja täällä!

Apua ongelmallisen joulusuhteen hoitoon

Teksti: Iitu Kiminki & Nelli Heinimo, kuvitus: Laura Mitrunen

Onko sinunkin suhteesi jouluun hieman vinksahtanut? Lue joulusuhdeterapeutin vinkit viiteen tyypilliseen ongelmaan.

1. Viime hetken höyrypää

Tämä tyyppi välttelee ajatusta lahjaostoksista viimeiseen asti. Jouluaattoa edeltävänä viikonloppuna hän suuntaa ostoskeskukseen ja kuluttaa koko päivän kassajonoissa hermo kireänä. Lahjoilla ei ole niin väliä, kunhan kaikille on paketit.

VINKKI: Välttelet tyypillisesti ikäviä asioita viimeiseen asti. Onko epämiellyttävältä tuntuva toiminta lopulta kaiken vaivan ja tuskan arvoista? Ehkä läheisesi eivät sittenkään pyyhkisi nimeäsi sukupuun oksalta, vaikka saisivatkin elokuvalipun tai hierontalahjakortin.

2. Jouluperfektionisti

Kaiken täytyy olla viimeisen päälle. Jouluvalmistelut aloitetaan jo hyvissä ajoin elokuussa, ja lautasliinat on hankittava sävy sävyyn verhojen kanssa – vuoden sisustustrendiväreissä tietysti. Mikään yksityiskohta ei saa mennä pieleen.

VINKKI: Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan. Hengitä syvään ja ota rennosti, jos vastoinkäymisiä ilmaantuu. Todennäköisesti pieleen menneitä yksityiskohtia ei edes huomaa kukaan muu kuin sinä itse.

3. Kaukomaille pakenija

Perinteinen, stressaava ja kaupallinen joulu kyllästyttää niin, että kaukomaille pakenija viettää joulun palmujen alla. Siellä hömpästä ei ole tietoakaan ja vuodenvaihteen pyhistä pääsee oikeasti nauttimaan.

VINKKI: Hyvää ei aina tarvitse lähteä etsimään kauas. Katso, jos lähempääkin löytyisi sopiva mahdollisuus stressittömään joulunviettoon.

4. Säästäväinen shoppailija

Ennen aattoa ei lahjoja kannata vielä hankkia, vaan ostoksille lähdetään vasta pyhien jälkeen, kun alennusmyynnit alkavat. Samalla rahalla saa silloin vaikka mitä uutta ja hienoa, kaksi yhden hinnalla!

VINKKI: Kannattaako ottaa kaksi, vai pärjäisitkö sittenkin vähemmällä? Liikaa ei kannata ostaa edes jouluna.

5. Tilpehöörihullu askartelija

Askartelukauppojen vakioasiakas räpeltää vuodesta toiseen 101 glittertähtikoristeista joulukorttia kavereilleen. Asuntokin on täynnä mitä mielikuvituksellisinta tee-se-itse-krääsää.

VINKKI: Yritä kanavoida luovuuttasi ja käsillä tekemisen haluasi johonkin vähemmän turhaa tavaraa tuottavaan. Esimerkiksi leipominen on kivaa, eikä siitä jää muistoksi muovikoristeita, joiden maatumisaika kaatopaikalla on satoja vuosia.

Joulumörkö – taas se tulee

Teksti ja kuvat: Hanna Heikkilä

Erilainen joulu ei ole aina oma valinta.

Matkustetaan jouluksi pois. Kokeillaan muiden maiden perinneruokia. Ei hankita lahjoja. Useimmiten ”erilainen joulu” koetaan omaksi valinnaksi tai jopa eksoottiseksi kokemukseksi.

Suomessa asuu kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka eivät vietä joulua uskonnon, köyhyyden, yksinäisyyden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Suomalaisen työn liitto teetti vuonna 2012 Joulututkimuksen, jonka mukaan joka kymmenes suomalainen ei pidä joulusta tai kokee joulun merkityksettömäksi. Tiedetään, että muslimit, Jehovan todistajat ja juutalaiset eivät vietä joulua lainkaan, mutta tuskin kovin moni työtön syrjäytynytkään.

Työttömän ja vähävaraisen joulun voi pelastaa jouluapu. Esimerkiksi Helsingissä Töölön kisahalli täyttyy vuosittain jouluaaton ruokailijoista, kun Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry järjestää vähävaraisille, syrjäytyneille ja kodittomille perinteisen joulujuhlan.

Joulutta pienessä kyläkoulussa

Pienen paikkakunnan kyläkoulussa joulunaika voi olla ei-luterilaiselle oppilaalle hyvin vaikeaa aikaa. Jouluvalmistelut aloitetaan hyvissä ajoin, ja pääsääntöisesti kaikki osallistuivat niihin, sillä lapset ovat tietysti innoissaan joulusta.

Miian (nimi vaihdettu) koulussa joulujuhliin valmistauduttiin huolella ja hartaasti, sillä johtava opettaja oli hyvin konservatiivinen.

– Tunsin itseni ulkopuoliseksi joulun aikaan. Toivoin että se menee nopeasti ohi, jotta palaisimme taas normaaliin päiväjärjestykseen. Muut harjoittelivat näytelmiä tai lauloivat joululauluja, kun itse olin usein yksin luokassa odottamassa useankin tunnin ajan.

Miia oli sikäli onnekas, ettei kohdannut pienessä koulussa kiusaamista. Energiaa häneltä tosin meni normaaliakin enemmän siihen, ettei erottuisi joukosta ja tuntisi olevansa niin erilainen.

Miian perhe ei viettänyt joulua. Heidän uskonnossaan ei ajateltu, että Jeesus olisi syntynyt jouluna, vaan että joulu on perua pakanallisesta juhlasta. Miian pitikin olla jo hyvin pienenä varovainen, ettei vahingossakaan osallistunut mihinkään jouluun liittyvään, se olisi ollut syntiä.

– Jos olisin saanut valita, olisin viettänyt joulua. Uskoisin, että aika harva lapsi pitää joulusta juuri sen vuoksi, että Jeesus on syntynyt silloin.

Nykyään joulu merkitsee Miialle ylimääräisiä pyhiä ja yhteistä aikaa lapsuuden perheen kanssa. Miia ei ole enää vuosikymmeneen ollut mukana uskonnossa, mutta ei silti ole viettänyt joulua kertaakaan.

– Ei minusta jouluihmistä tule, mutta jos joskus itselläni on lapsia, niin sitten opettelen viettämään joulua niin kuin muutkin.

Joulutunnelma tipotiessään

Joulunaika on piikki median perheväkivaltauutisoinnissa – ja Alkon myyntiluvuissa. Tilastokeskuksen mukaan Alko ilmoitti vuonna 2012 pelkästään jouluviikon asiakasmääräkseen 2,2 miljoonaa. Alkon litramääräinen myynti puolestaan kasvaa joulun vaikutuksesta kahden viikon aikana 3,7 miljoonaa litraa.

Moni lapsi joutuukin luopumaan unelmajoulustaan vanhempiensa päihteiden käytön vuoksi. Usein tällaisissa tapauksissa ei itketä joululahjojen puutetta, vaan turvattomuuden tunnetta.

Millan (nimi vaihdettu) joulutarina on pirstaleinen. Lapsuuden joulut olivat kaukana perinteisestä. Parhaiten mieleen muistuvat turvakodissa vietetyt joulut Espoossa ja Helsingissä, jolloin myös äiti ja pieni veli olivat läsnä. Isää hän ei mainitse turvakodin ajoilta, mutta muistaa hänet jouluna, jolloin asui vielä kotona.

– Muistan sen joulun, kun asuttiin Länsi-Pasilassa, ja faija oli ihan kamoissa. Käski mut vaan leikkimään toiseen huoneeseen joillain nukeilla. Itse se narkkasi viereisessä huoneessa ja piti mutsinkin siellä. Kuulostaa tosi ankealta, mutta onneksi ne ajat ovat jo mennyttä.

Nykyisin Milla opiskelee, ja hänellä on luotettava poikaystävä. Milla asuu eri paikkakunnalla kuin äitinsä tai isänsä, mutta on säännöllisesti yhteydessä molempiin.

Valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Ensi- ja turvakotien liitto kertoi vuoden 2012 jouluna, etteivät heidän asiakasmääränsä kasva jouluisin, vaikka suurin osa turvakodeista auttaa ympäri vuorokauden myös joulunpyhinä. Liiton mukaan joulu on perheille aikaa, jolloin kotona sinnitellään tavallista pidempään. Siitäkin huolimatta, että väkivallan uhka on jo todellinen.

Avun hakemisen kynnystä on pyritty madaltamaan. Liitto onkin perustanut virtuaaliturvakodin, jonka palveluiden tarkoitus on myös ennaltaehkäistä perheväkivaltaa. Siellä kuka tahansa perheväkivallan uhri voi saada keskusteluapua ammattiauttajilta tai vertaistukea muilta perheväkivallan uhreilta.

Lähteet:

www.suomalainenjoulu.fi

www.tilastokeskus.fi

www.hurstinapu.net

www.turvakoti.net

https://ensijaturvakotienliitto-fi.directo.fi/

Jasper Pääkkönen: Vihaa, rakkautta ja kaloja

Teksti: Outi Immonen, kuvat: Hanna Heikkilä

Jasper Pääkkönen näyttelee Leijonasydän-elokuvassa kovaa ja rajua hahmoa, mutta oikeassa elämässä hän haluaa suojella Suomen uhanalaiset kalat.

Dome Karukosken ohjaamassa ja Aleksi Bardyn käsikirjoittamassa uudessa Leijonasydän-elokuvassa veljekset Teppo (Peter Franzén) ja Harri (Jasper Pääkkönen) ovat uusnatsiryhmän jäseniä. Kun Teppo rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen poika, kaikkien elämä kääntyy ympäri.

– Mielestäni Leijonasydän kertoo ennen kaikkea rakkaudesta ja sen menettämisen pelosta, Pääkkönen tiivistää elokuvan sisältöä.

Elokuvassa on monenlaista rakkautta, vaikka mistään lällyttelystä ei silti ole kyse. Leijonasydämen vahvoja teemoja ovat myös väkivalta sekä rasismi, vaikka veljeys ja rakkaus nousevat Pääkkösen mukaan tärkeydessä niiden ohi. Elokuva ei sinänsä kerro väkivallasta, vaikka nyrkit heiluvatkin useaan otteeseen. Todella useaan.

Pääkkösen mukaan Harria oli todella haastavaa ja mielenkiintoista näytellä. Hahmo on monitasoisempi kuin mitä ensin voisi luulla. Harrilla on lähes läpäisemättömän kova ulkokuori, jonka alle hän kätkee herkemmän sisimpänsä, pelkonsa ja epävarmuutensa.

– Harrin suurin pelko on Tepon menettäminen. Veli on hänen ainoa perheensä ja tämän uusi elämä hämmentää Harria. Hänellä on myös ne omat pirunsa ja hän on äärimmäisen vakaumuksellinen.

Totuus taustalla

Ennen Leijonasydämen kuvauksia eräs entinen uusnatsi kertoi tiimille, millaista ryhmässä oleminen oikeasti voi olla. Jutut olivat Pääkkösen mukaan todella rajujakin. Vaikka elokuvan teemat ovat ajoittain synkkiä, on mukana myös huumoria. Sen avulla vaikeitakin asioita on helpompi käsitellä. Totuuspohja takaa oikeat ihmiset ja näiden oikeat ajatukset, jotka aukeavat jokaiselle katsojalle eri tavalla.

– Olen sitä mieltä, että Leijonasydämessä ei ole olemassa absoluuttista pahaa tai hyvää. Eri katsojat käsittävät asiat eri lailla. On ollut mielenkiintoista huomata, miten Harrin hahmo käsitetään. Yksi kokee hänet kamalaksi kusipääksi, toinen haluaisi halata, koska Harri vaikuttaa ressukalta.

Hän toivoo, että elokuva voisi auttaa ihmisiä ymmärtämään ennakkoluulojen ja rasismin alkuperiä ja syitä, vaikka ihan kaikkea ei hänen mukaansa silti voi ymmärtää.

– Moni elokuvan nähnyt on kertonut, että on sitä katsoessaan ja vitseille nauraessaan hämmentyneenä miettinyt, että saako tällaisille jutuille oikeastaan edes nauraa. Uskon että elokuva saa katsojan pohtimaan omia ennakkoluulojaan. Jos niitä on, niin mistä ne johtuvat?

Kalojen suojelija

Pääkkösen elämä ei ole pelkkää ensi-iltaa ja monitasoisia rooleja. Elokuvanteon ohella hän on myös innokas kalamies. Hän on viime aikoina tullut tunnetuksi myös uhanalaisten kalojen puolestapuhujana. Pääkkönen sai sen ansiosta lokakuussa Suomen luonnonsuojeluliiton Ympäristöavaus-palkinnon.

– Kukaan ei vaan ollut ottanut asiaa ennen julkisesti puheeksi. Tutkijat ovat jo vuosia yrittäneet selittää, että vaelluskalakantamme ovat uhanalaisia ja pian sukupuutossa. Mutta kukaan ei ole kuunnellut heitä.

Muutama vuosi sitten hän päätti, että asioille on nyt oikeasti tehtävä jotain. Esimerkiksi saimaannieriä on uhanalaisempi kuin saimaannorppa, mutta sitä ei opeteta kouluissa.

– Mielestäni julkinen paine on ainoa tapa vaikuttaa tällaisissa asioissa. Julkisuuden henkilönä koen, että minulla on mahdollisuus oikeasti saada asioita esille.

Ihmiset kuuntelevat monesti telkkarista tuttua naamaa helpommin kuin juroa tutkijaa. Usein julkkikset kuitenkin käyttävät aikansa vain itsestään puhumiseen, eivätkä tuo esille tärkeitä asioita.

– Kaikkia ei vain kiinnosta mahdollisuus vaikuttaa, mikä on vähän sääli. Väylä on, ja sitä pitäisi käyttää enemmän. Esimerkiksi Dome puhuu usein haastatteluissaan koulukiusaamisesta, mikä auttaa pitämään keskustelua yllä.

Vaikka lähes jokainen suomalainen vaelluskalakanta on uhanalainen, maa- ja metsätalousministeriö ei tee asialle mitään. Viime aikoina herännyt julkinen keskustelu kalojen tilanteesta on pikkuhiljaa saanut ministeritkin kiinnostumaan ja tutkimaan omia linjauksiaan. Pääkkösen mukaan tulee kuitenkin kestämään vielä valitettavan kauan, ennen kuin asioihin saadaan oikeasti jotain muutosta. Toimintaa pitäisi kuitenkin saada aikaan nyt, eikä huomenna. Mitä me sitten voisimme tehdä auttaaksemme? Pääkkönen vannoo sosiaalisen median nimeen.

– Somen aikakausi on tässä yhteydessä ihan mahtava juttu. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa, eikä se vaadi todellakaan yhtä hiiren klikkausta enempää.

Kun jakaa aiheeseen liittyviä kirjoituksia, artikkeleita tai uutisia, tietoa on helppo levittää.

– Oikeasti se on todella helppoa ja äärimmäisen tehokasta. Myös ministerit tulevat silloin huomaamaan, että asiasta ollaan kiinnostuneita ja keskustelua on. Tämä luo julkista painetta, mikä taas lopulta johtaa muutoksiin.

Nuorten Luonnon shoppailupeli

Pelin suunnittelu: Iitu Kiminki & Miia Vistilä, kuvitus ja ulkoasu: Eero Astala

Jouluostoskausi lähenee! Jos ulkona on karmea sää eikä matka ostoskeskukseen huvita, voi shoppailun tuomaa nautintoa simuloida myös kotisohvalta käsin Nuorten Luonnon shoppailupelin parissa.

Peli vie sinut monenlaisiin ostosparatiiseihin, paikallisesta Automarketista Milanon muotiviikoille. Houkutuksia riittää, ja mitä vain voi tapahtua. Tosielämästä shoppailupeli kuitenkin poikkeaa siinä, että samaistut pelaajana ostosriippuvaisen himoshoppaajan rooliin – niin kauan kuin rahaa riittää, ostamisesta ei voi eikä saa kieltäytyä! Tulosta pelilauta tästä tai leikkaa irti Nuorten Luonnon numerosta 4/2013.

Pelitarvikkeet:
Tarvitset pelaamiseen yhden arpakuution sekä jokaista pelaajaa kohden kaksi samanlaista kolikkoa pelimerkeiksi. Säännöt ovat pelilaudan viereisellä sivulla.

Pelin alku:
Pelin alkaessa jokaisen pelaajan tilillä on 500 euroa. Pelaajien tulee asettaa toinen pelimerkeistään tämän summan kohdalle tilin saldo -osioon. Toinen pelimerkeistä asetetaan pelin lähtöruutuun. Suurimmalla kolikolla pelaava aloittaa.

Pelin päättyminen:
Peli loppuu, jos joku pelaajista tippuu markkinatalouden oravanpyörästä joko velkaantumalla yli 1 000 euroa tai jäämällä velkavankeuteen. Vaihtoehtoisesti peli voi loppua maailman tuhoutumiseen.

Säännöt:

Pelaajat kiertävät pelilautaa myötäpäivään. Jokainen pelaaja heittää vuorollaan noppaa kerran. Pelaaja siirtyy heittämänsä nopan silmäluvun verran eteenpäin ja toimii ohjeiden mukaan riippuen siitä, mihin ruutuun päätyi. Tämän jälkeen vuoro siirtyy myötäpäivään seuraavalle pelaajalle.

Pelin tavoitteena on venyttää shoppailureissua niin pitkäksi kuin mahdollista velkaantumatta liikaa tai joutumatta ulosottoon. Tilin saldo muuttuu pelin kuluessa ostoskäyttäytymisesi mukaisesti. Maksimisaldo on kuitenkin 1 000 euroa, siitä yli menevät säästöt eivät näy enää tilillä.

Pelilaudan eri puolilla pelaaja pääsee ostoksille viiteen eri kohteeseen: Automarkettiin, Ostoskeskukseen, Elektroniikkataivaaseen, Designkortteliin ja Milanon muotiviikoille. Jos osut heitollasi ostosruutuun, vähennä tililtäsi ruudun osoittama summa rahaa liikuttamalla tilisi saldoa kuvaavaa pelimerkkiä. Kerro tämän lisäksi muille pelaajille, mihin törsäsit ja miksi. Tässä saat käyttää mielikuvitustasi!

Saatat päätyä heitollasi myös erikoisruutuun. Niitä on pelissä yhteensä viisi: internet, alennusmyynnit, pelit & veikkaus, kirppis sekä pörssi. Heitä ruudussa noppaa ja katso toimintaohjeet seuraavasta listasta:

Internet

Pariton noppa: Voitat nettipokerissa 100 euroa perjantai-illan kunniaksi.
Parillinen noppa: Lankeat nettihuijaukseen ja menetät kaikki säästösi. Tilin saldo tippuu nollaan. Jos säästöjä ei alun perinkään ollut ryöstettäväksi, jäi huijariraukka puille paljaille.

Alennusmyynnit

Pariton noppa: Ostat herätteenä huippuhalvat lennot Milanoon! Maksa 100 euroa ja siirry suoraan valitsemaasi muotiviikkojen ruutuun.
Parillinen noppa: Taistelu parhaista diileistä oli hurjaa ja silmälasisi hajosivat alennusmyyntien käsirysyssä. Ostat tarjouksesta tilalle kahdet uudet yksien hinnalla 300 euron hintaan.

Pelit & veikkaus

Pariton: Voitatte kimppalotossa. Jaa valitsemasi pelaajan kanssa 1 000 euron voittosumma.
Parillinen: Jäät koukkuun hedelmäpeliin ja pelaat puolet juuri saamastasi palkasta. Hupsista!

Kirpputori

Pariton noppa: Myyt kaikki turhat tavarasi kirppiksellä ja tienaat niillä 200 euroa. Nyt kaapissakin on tilaa ostaa taas uutta!
Parillinen noppa: Maailmantuska iskee kierrellessäsi hyväntekeväisyysjärjestön kirpputorilla. Päätät lahjoittaa 100 euroa Afrikan lapsille ja jatkat ostosreissua paremmalla mielellä.

Pörssi

Pariton noppa: Sijoitit rahasti oikeisiin osakkeisiin, ja tilisi saldo täyttyy 1 000 euron maksimiin. Onnenpäivä!
Parillinen noppa: Talouskupla puhkeaa ja kiihtyvä finanssikriisi suistaa maailman tuhoon. Koko peli päättyy.

Pelilaudan kulmaruudut

Lähtöruutu
Joka kerta ohittaessasi lähtöruudun saat vanhemmiltasi kuukausirahaa 500 euroa.

Palkkapäivä
Ohittaessasi palkkapäiväruudun, tilillesi ropsahtaa nopan silmäluvun verran satasia. Jos pysähdyt palkkapäiväruutuun, saat palkkaa tuplamäärän tehokkaan myyntityön ansiosta!

Pikavippi
Jos pysähdyt ruutuun ja tilisi on miinuksella, sorrut 500 euroa pikavippitarjoukseen. Lisää tilisi saldoa tällä summalla. Vippi erääntyy maksettavaksi sitten joskus myöhemmin…

Velkavankila
Jos pysähdyt velkavankilassa, erääntyy pikavippisi viimein maksuun. Selviät tehtävästä heittämällä nopalla silmäluvun 6. Saat yrittää yhteensä kolmen pelivuoron ajan, yhden kerran vuoroa kohden.
Jos onnistuit, nollaa tilisi saldo ja jatka matkaa. Muussa tapauksessa joudut ulosottoon ja häviät pelin.

Jos et ole ottanut pikavippiä ennen pysähtymistäsi velkavankilassa, saat käyttää ohitustietä ja jatkaa matkaasi ostoksille ilman häiriötä.

Lataa säännöt ja pelilauta tästä:

Shoppailupeli

Joululahjakortit

Lahjakortit: Miia Vistilä & Nana Sjöblom

Jouluna ei tarvitse antaa lahjaksi tavaraa. Anna sen sijaan aikaa ja elämyksiä! Tulosta tästä Nuorten Luonnon lahjakortit, liimaa kuva vaikka pahville ja anna ystävälle tai läheiselle.