Nuorten Luonto

Julkaistu: 10.5.2010

Saimaannorppa on vähälukuisempi kuin esimerkiksi vuorigorilla, isopanda ja siperiantiikeri. Norpan suojelulla onkin nyt kova kiire.

Suomalaisen luonnonsuojelun tunnuseläimellä menee kehnosti. Norppakannan jatkuvuus vaatisi 400 yksilön populaatiota, mutta tällä hetkellä Saimaalla uiskentelee ainoastaan 260 hyljettä. Sen tulevaisuus on suomalaisten vastuulla, sillä saimaannorppaa ei esiinny missään muualla maailmassa.

Joka toinen kuutti hukkuu

Saimaannorppa kehittyi omaksi lajikseen noin 8000 vuotta sitten jääkauden loppupuolella. Populaatio on ollut koko ajan pienehkö, mutta varsinaisen romahduksen sille on aiheuttanut ihmistoiminta. 1800-luvun loppupuolella norpasta maksettiin jopa tapporahaa, jonka sai lunastaa toimittamalla nimismiehelle norpan kallon.

Tapporahan maksaminen lopetettiin vuonna 1948. Metsästyksen sijaan norppaa uhkaavat tällä hetkellä  elinympäristössä tapahtuvat muutokset sekä verkkokalastus. Rantarakentaminen vie norpalta elintilaa ja ilmastonmuutos vaikeuttaa talvista pesintää. Kaikista tuhoisinta on kuitenkin verkkojen käyttö kalastuksessa, sillä jopa joka toinen kuutti hukkuu takerruttuaan niihin.

Tällä hetkellä saimaannorppa on maailman luonnonsuojelujärjestö IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan äärimmäisen uhanalainen. Suurin osa suomalaisista hyväksyisikin verkkokalastuksen rajoituksia Saimaalle norpan suojelun edistämiseksi, ja vain noin kymmenen prosenttia vastustaa ajatusta. Tästä huolimatta maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on suhtautunut nihkeästi verkkokalastuskiellon asettamiseksi, ja toivoo, että kalastajat vaihtavat vapaaehtoisesti katiskoihin.

Suomen luonnonsuojeluliitto on vauhdittanut asiaa lahjoittamalla katiskoita Saimaan rantakalastajille ja herätellyt ministeriä mielenosoituksin ja lausunnoin. Myös yksittäiset kansalaiset ovat olleet aktiivisia: marraskuussa 2009 ministeri Anttilalle luovutettiin noin 5 000 ihmisen allekirjoittama addressi saimaannorpan puolesta.

Työ tuottaa tulosta

Saimaannorpan suojelutyö käynnistyi 1970-luvun lopulla, jolloin Maailman luonnonsäätiön Suomen rahasto perusti saimaanhyljetyöryhmän. Tilanne oli kriittinen: vuonna 1980 norppakanta oli vaivaiset sata yksilöä. Norpan suojelu aloitettiin, ja heikoksi pudonnutta kantaa yritettiin elvyttää myös tarhauskokeiluilla. Ne kuitenkin epäonnistuivat. Kokeilusta saatiin kuitenkin arvokasta tietoa: Saimaannorppaa on suojeltava sen omassa elinympäristössä.

Myös suojelutyötä on kohdistettu norpparantojen turvaamiseen. Koloveden kansallispuisto perustettiin vuonna 1990 pitkälti Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisen työn tuloksena. Myöhemmin luonnonsuojeluliitto osti saimaannorpan pesinnän kannalta keskeisen saaren Etelä-Karjalasta.

Toimet verkkokalastuksen kieltämiseksi ovat myös hyvässä vauhdissa. Hallitus on esittänyt eduskunnalle kalastuslain muutosta, joka mahdollistaa tietynlaisten pyydysten tai kalastustapojen käytön kieltämisen määräajaksi. Kielto asetetaan kun uhanalaisen eläinlajin suojeleminen sitä edellyttää. Lakimuutos etenee nyt maa-ja metsätalousvaliokuntaan, ja se tulee myöhemmin eduskunnan käsittelyyn.

Norppafaktaa

Saimaannorppa, Pusa hispida saimensis on kiehkuraishylkeeksi kutsutun norpan alalaji. Se on lähisukulaisiaan laatokannorppaa ja itämerennorppaa kookkaampi, aikuisen saimaannorpan ruumiin pituus on 130–145 cm ja paino 50–90 kg. Sen kallo on lähisukulaisia leveämpi, ja sen aivot myös suuremmat. Saimaannorpan karvapeitteestä erottuvat selkeästi yksilölliset rengaskuviot.

Norpat elävät pieninä osapopulaatioina eri osissa Saimaata, kanta on pääosin keskittynyt Savonlinnan ympärille Keski-Saimaalle. Ne pysyvät uskollisena kotiseudulleen ja pesivät samoilla seuduilla vuodesta toiseen.

Teksti ja kuva Hanna Kaisa Hellsten