Voimaeläintä etsimässä


Teksti: Elina Silkelä

Kuvitus: Minna Pyykkönen

Voimaeläin tarkoittaa mielikuvin tavoitettua eläimen henkeä, josta ihminen voi ammentaa eläimelle tyypillistä voimaa oman elämänsä tueksi. Voimaeläimet ovat osa shamanistista maailmankuvaa, jonka mukaan kaikilla elävillä olioilla on sielu.

Voimaeläin on samaistuttava tai muuten kiehtova eläinlaji, jonka ihminen voi tunnistaa avuksi ja voimanlähteeksi kussakin elämäntilanteessa. Voimaeläin voi toimia kognitiivisena apukeinona omien elämänhaasteiden edessä, auttaa ajattelemaan elämäntilannetta eri kannoilta sekä katsomaan tilannetta omaan intuitioon nojaten. Voimaeläin toimii henkisen voiman, tuen ja ohjauksen lähteenä. Vaikka voimaeläin voi vaihtua eri elämänhaasteiden edessä, joillakin ihmisillä voi olla myös yksi pysyvämpi voimaeläin, joka kulkee mukana koko elämän ajan.

Shamanismin voimaverkot

Voimaeläinajattelu on peräisin shamanismista. Shamanismi on hengellinen kulttuuri, jonka keskiössä on henkimaailmaan yhteydessä oleva shamaani. Shamanismissa uskotaan kivi-, eläin-, ja kasvikunnalla ja ihmisillä olevan omat limittyneet voimaverkkonsa. Jokaisella eläinlajilla on oma yksilöllinen voimansa, jonka voimaverkkojen ja henkimaailmojen välillä matkaava shamaani voi muuntuneen tietoisuuden tasolla tavoittaa.

Shamanistista elämäntapaa harjoittava Markku Backman on kirjoittanut useita kirjoja voimaeläimistä. Kirjoissa esitellään eri voimaeläimiä kutakin lajia tarkemmin kuvaten. Kuvaukset perustuvat lajityypillisiin ominaisuuksiin, sosiaalis-kulttuurisiin käsityksiin sekä kirjoittajan intuitioon koskien kutakin eläinlajia.

Oman voimaeläimen löytäminen

Oman voimaeläimen löytäminen on pitkälti intuitiivista. Voimaeläintä voi hakea hiljentymällä ja kutsumalla eläintä ajatuksissa metsäretkellä tai muussa sopivassa hiljaisessa paikassa. Voimaeläintä ei voi pakottaa ilmentymään väkisin. Voimaeläimen nähdään valitsevan ihmisen, eikä päinvastoin.

Voimaeläin on voinut ilmetä sisäisenä mieltymyksenä jo lapsuudesta asti. Onko jokin eläinlaji kiinnittänyt huomiosi ja viehättänyt sinua erityisesti elämäsi varrella?

Oman voimaeläimen voi tunnistaa paitsi sisäisen tutkiskelun, myös toistuvien kohtaamisten kautta. Tuleeko jokin eläin jatkuvasti uniisi tai eteesi lehdissä, TV:ssä ja arkikokemuksissasi, mitä teetkin? Oletko kohdannut jotain eläinkunnan lajia luonnossa liikkuessasi muita lajeja useammin?

Ihmisen suhde omaan voimaeläimeen on henkilökohtainen ja intuitiivinen. Oma voimaeläin voi löytyä omasta lähiluonnosta tai olla kaukaisempi. Mielenkiintoista on, että voimaeläimiksi voivat muodostua myös voimakkaat satuhahmot, kuten lohikäärme, yksisarvinen tai feenix. Backmanin mukaan voimaverkot eivät edellytä fyysistä ilmentymää, jotta niillä voisi olla ihmisiin todellisia vaikutuksia.

Unia ja kohtaamisia

Tätä juttua koostaessani lähdin mielikuvamatkalle myös itseeni ja omiin eläinkohtaamisiini. Kysyin, mikä voisi olla minun voimaeläimeni.

Mietin näkemiäni unia siileistä ja toisiinsa kietoutuneista kyistä, pitkäaikaista viehtymystäni lumileopardeihin ja norsuihin, sekä kurkia, joiden kohtaaminen keväisillä ja syksyisillä pelloilla on viime vuosina sävähdyttänyt minua vahvasti. Mietin myös kissoja, jotka ovat kuuluneet elämääni tavalla tai toisella koko elämäni ajan.

Voimaeläinoppi muistuttaa minua unien tulkinnasta. Joskus on hauska lukea unikirjasta kuvaus merkityksestä, joka mieleen jääneellä unella kenties oli, mutta todellinen merkitys avautuu vasta, jos pohtii unta oman elämän kokemuksia ja tapahtumia vasten. Samaan tapaan ajattelen, että voimaeläin voi olla todellinen voimanlähde, samaistumisen kohde ja psykologinen selviytymiskeino, joka sopii tietyn ihmisen tarinaan. Yksi tällainen tarina on luontokuvaaja Kimmo Ohtosella.

Voimaeläimenä karhu

Luontokuvaaja- ja toimittaja Kimmo Ohtonen kertoo kirjassaan Karhu – voimaeläin, kuinka lapsuuden kokemus karhun kohtaamisesta loi hänen ja eläimen välille eräänlaisen mielikuvituskaveruuden, joka on jättänyt Ohtoseen voimakkaan vaikutuksen. Ajatukset mahtieläimen olemassaolosta ja läsnäolosta loivat Ohtosen lapsuuden vaikeuksiin tukea ja turvaa. Karhun maailma toimi Ohtoselle kiehtovana henkisenä voimanlähteenä.

“Karhun henki on elänyt minussa pienestä pojasta asti”, Ohtonen kirjoittaa, “Kun yö saapuu, kuulen, kuinka peto kutsuu minua. Tunnen, kuinka metsästä kumpuava voima ottaa minut luokseen.” Karhun seurassa Ohtonen kokee luonnonvoimien puhuttelevan. Voimakas luontokappale saa Ohtosen olemaan hetkessä läsnä ja pohtimaan omaa paikkaansa maailmassa.

Aikuisiällä Ohtonen päätyi valokuvaamaan karhuja ja toimittamaan karhusta valokuvakirjan. Karhu kiehtoo häntä yhä. Ohtonen kirjoittaa, että karhun sielunelämä, tunteet ja ajatukset, ovat pohdituttaneet häntä hänen koko elämänsä ajan. Hän kuvaa karhun olemusta arvoituksena, joka kiehtoo häntä, mutta jota hän ei ehkä koskaan voi täysin tavoittaa.

Yhteys luontoon

Pidän shamanismissa ja voimaeläinajattelussa siitä, miten ne korostavat ihmisen yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta muuhun luontoon. Rakkaus luontoa kohtaan luo halua luoda ympäristöönsä yhteyksiä: retkeillä, tarkkailla ja oppia lisää eri lajeista ja ekosysteemeistä.

Luonnosta saa voimaa, se on varmaa, kumpusi voima voimaeläimestä tai ylipäätään luonnon läsnäolosta. Olivat shamanistisen maailmankuvan kuvaamat voimaverkot todellisia tai eivät, me ihmiset emme ole muusta luonnosta erillisiä eliöitä. Jos laskemme luonnon lähelle ja olemme läsnä, emme voi olla vaikuttumatta. Näillä kokemuksilla voi olla seurauksia, jotka voimaannuttavat ja ulottuvat pitkälle elämäntarinamme varrelle.

KATSO MYÖS