Nuorten Luonto

Julkaistu: 11.12.2013

Teksti: Outi Immonen, kuvat: Hanna Heikkilä

Jasper Pääkkönen näyttelee Leijonasydän-elokuvassa kovaa ja rajua hahmoa, mutta oikeassa elämässä hän haluaa suojella Suomen uhanalaiset kalat.

Dome Karukosken ohjaamassa ja Aleksi Bardyn käsikirjoittamassa uudessa Leijonasydän-elokuvassa veljekset Teppo (Peter Franzén) ja Harri (Jasper Pääkkönen) ovat uusnatsiryhmän jäseniä. Kun Teppo rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen poika, kaikkien elämä kääntyy ympäri.

– Mielestäni Leijonasydän kertoo ennen kaikkea rakkaudesta ja sen menettämisen pelosta, Pääkkönen tiivistää elokuvan sisältöä.

Elokuvassa on monenlaista rakkautta, vaikka mistään lällyttelystä ei silti ole kyse. Leijonasydämen vahvoja teemoja ovat myös väkivalta sekä rasismi, vaikka veljeys ja rakkaus nousevat Pääkkösen mukaan tärkeydessä niiden ohi. Elokuva ei sinänsä kerro väkivallasta, vaikka nyrkit heiluvatkin useaan otteeseen. Todella useaan.

Pääkkösen mukaan Harria oli todella haastavaa ja mielenkiintoista näytellä. Hahmo on monitasoisempi kuin mitä ensin voisi luulla. Harrilla on lähes läpäisemättömän kova ulkokuori, jonka alle hän kätkee herkemmän sisimpänsä, pelkonsa ja epävarmuutensa.

– Harrin suurin pelko on Tepon menettäminen. Veli on hänen ainoa perheensä ja tämän uusi elämä hämmentää Harria. Hänellä on myös ne omat pirunsa ja hän on äärimmäisen vakaumuksellinen.

Totuus taustalla

Ennen Leijonasydämen kuvauksia eräs entinen uusnatsi kertoi tiimille, millaista ryhmässä oleminen oikeasti voi olla. Jutut olivat Pääkkösen mukaan todella rajujakin. Vaikka elokuvan teemat ovat ajoittain synkkiä, on mukana myös huumoria. Sen avulla vaikeitakin asioita on helpompi käsitellä. Totuuspohja takaa oikeat ihmiset ja näiden oikeat ajatukset, jotka aukeavat jokaiselle katsojalle eri tavalla.

– Olen sitä mieltä, että Leijonasydämessä ei ole olemassa absoluuttista pahaa tai hyvää. Eri katsojat käsittävät asiat eri lailla. On ollut mielenkiintoista huomata, miten Harrin hahmo käsitetään. Yksi kokee hänet kamalaksi kusipääksi, toinen haluaisi halata, koska Harri vaikuttaa ressukalta.

Hän toivoo, että elokuva voisi auttaa ihmisiä ymmärtämään ennakkoluulojen ja rasismin alkuperiä ja syitä, vaikka ihan kaikkea ei hänen mukaansa silti voi ymmärtää.

– Moni elokuvan nähnyt on kertonut, että on sitä katsoessaan ja vitseille nauraessaan hämmentyneenä miettinyt, että saako tällaisille jutuille oikeastaan edes nauraa. Uskon että elokuva saa katsojan pohtimaan omia ennakkoluulojaan. Jos niitä on, niin mistä ne johtuvat?

Kalojen suojelija

Pääkkösen elämä ei ole pelkkää ensi-iltaa ja monitasoisia rooleja. Elokuvanteon ohella hän on myös innokas kalamies. Hän on viime aikoina tullut tunnetuksi myös uhanalaisten kalojen puolestapuhujana. Pääkkönen sai sen ansiosta lokakuussa Suomen luonnonsuojeluliiton Ympäristöavaus-palkinnon.

– Kukaan ei vaan ollut ottanut asiaa ennen julkisesti puheeksi. Tutkijat ovat jo vuosia yrittäneet selittää, että vaelluskalakantamme ovat uhanalaisia ja pian sukupuutossa. Mutta kukaan ei ole kuunnellut heitä.

Muutama vuosi sitten hän päätti, että asioille on nyt oikeasti tehtävä jotain. Esimerkiksi saimaannieriä on uhanalaisempi kuin saimaannorppa, mutta sitä ei opeteta kouluissa.

– Mielestäni julkinen paine on ainoa tapa vaikuttaa tällaisissa asioissa. Julkisuuden henkilönä koen, että minulla on mahdollisuus oikeasti saada asioita esille.

Ihmiset kuuntelevat monesti telkkarista tuttua naamaa helpommin kuin juroa tutkijaa. Usein julkkikset kuitenkin käyttävät aikansa vain itsestään puhumiseen, eivätkä tuo esille tärkeitä asioita.

– Kaikkia ei vain kiinnosta mahdollisuus vaikuttaa, mikä on vähän sääli. Väylä on, ja sitä pitäisi käyttää enemmän. Esimerkiksi Dome puhuu usein haastatteluissaan koulukiusaamisesta, mikä auttaa pitämään keskustelua yllä.

Vaikka lähes jokainen suomalainen vaelluskalakanta on uhanalainen, maa- ja metsätalousministeriö ei tee asialle mitään. Viime aikoina herännyt julkinen keskustelu kalojen tilanteesta on pikkuhiljaa saanut ministeritkin kiinnostumaan ja tutkimaan omia linjauksiaan. Pääkkösen mukaan tulee kuitenkin kestämään vielä valitettavan kauan, ennen kuin asioihin saadaan oikeasti jotain muutosta. Toimintaa pitäisi kuitenkin saada aikaan nyt, eikä huomenna. Mitä me sitten voisimme tehdä auttaaksemme? Pääkkönen vannoo sosiaalisen median nimeen.

– Somen aikakausi on tässä yhteydessä ihan mahtava juttu. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa, eikä se vaadi todellakaan yhtä hiiren klikkausta enempää.

Kun jakaa aiheeseen liittyviä kirjoituksia, artikkeleita tai uutisia, tietoa on helppo levittää.

– Oikeasti se on todella helppoa ja äärimmäisen tehokasta. Myös ministerit tulevat silloin huomaamaan, että asiasta ollaan kiinnostuneita ja keskustelua on. Tämä luo julkista painetta, mikä taas lopulta johtaa muutoksiin.