Puuskahdus: Teknologiausko lohduttaa, vaan ei pelasta
Julkaistu: 16.2.2016
Öljyn hinnan romahtaminen on saanut jumalolento rahan keskittymään uusiutumattomien sijasta uusiutuviin energiamuotoihin, joiden tehoon pörssiprofeetat luottavat. Viimeisimmät kasvuluvut ja niistä luodut ennusteet povaavat uusiutuvan energiantuotannon kattavan vuonna 2030 yli puolet energiantarpeesta. Mitä enemmän rahaa puhtaampaan teknologiaan keskittyy, sitä ponnekkaammin se luultavasti kehittyy.
Niin, luultavasti. Jotta ilmastokatastrofi voitaisiin ihmislajin osalta välttää, ei vähäpäästöisen teknologian kehittämisessä ja rakentamisessa saisi pitää lepopäiviä. Tällä hetkellä goljatinosa energiasta tuotetaan edelleen fossiilisia polttoaineita hyödyntäen ja ilmakehää saastuttaen. Uusiutuvan energiantuotannon tulee kasvaa ja tehostua pikavauhtia, jotta se voisi tyydyttää kasvavan ihmiskunnan kasvavan kulutuksen nälän. Energiantarpeen uskotaan lisääntyvän noin puolella vuoteen 2030 mennessä.
Väkimäärä, joka tekniikan avulla elintasoaan jakaa ja vertailee, on vuosisadan lopulla YK:n mukaan jopa 11,2 miljardia. Mikäli näiden kaikkien ihmisten toivotaan tasa-arvoisuuden nimissä saavan saman elintason kuin esimerkiksi suomalaisilla on – eivätkä tutkijat löydäkään materiaalia, joka kestäisi fuusioenergian vaatimaa äärimmäisen korkeaa lämpötilaa – kaikki ruoantuotannolta vapautuva maa tulisi valjastaa uusiutuvan energiantuotannon ohjaksiin.
Myös uusiutuva energiantuotanto muovaa planeettaamme ihmisten näennäisten etujen palvelemiseksi. Kaikella rakentamisella muokataan ja kulutetaan luonnonvaroja sekä ympäristöä, joka on elintila monille muillekin kuin ihmisille. Tuulivoimalat tai aurinkopaneelit eivät putkahtele maaperästä pyhällä hengellä, eikä niistä saatava sähköilmesty leivänpaahtimiimme ilman mekaniikkaa ja infrastruktuuria.
Jos ja kun uusiutuvat energianlähteet eivät riitä kulutusintoamme tyydyttämään, on tarjolla vielä ilmastonmuokkausta. Auringonvalon heijastamiseen ja hiilen sitomiseen liittyvät tekniikat kuulostavat vielä Pelle Peloton -tyyppisiltä viritelmiltä, mutta mikäli ne saadaan jalostettua pidemmälle, päästään eettisten kysymysten ääreen. Ilmastonmuokkauksen vaikutuksia ei varmaksi tiedetä ja sen seuruksena esimerkiksi otsonikerros saattaa hapertua tai sademäärät muuttua radikaalisti. Kenellä siis on oikeus ronkkia koko planeetan ekosysteemiä? Ilmeisesti ihmisellä – historian valossa olennoista itsekkäimmällä ja julmimmalla.
Teknologiausko on lohdullista: voin parantaa maailmaa karsimatta kulutuksestani, kunhan sähköni on tuotettu vesivoimalla, autoni käy biokaasulla ja lautasella on luomusoijaa syönyt possu. Mistään ei tarvitse luopua, vastuu sysätään energiayhtiöille ja päättäjille. Teknologiausko on myös inhimillistä sinänsä, että haluamme pyrkiä tietotaitotasossamme eteenpäin. Tai siis haluamme, että joku pyrkii sinne, jotta voimme jatkaa elämäämme samalla tavalla kuin aina ennenkin. Laiskasti, ahneesti ja riistäen.
Teknologia ei muuta kasvavan väestön kasvavaa kulutusta, eikä niitä arvoja, joiden mukaan se on meille oikeutettua. Uusiutuvalla energialla pystytään kattamaan vain kohtuullisempi kuluttamisen taso.
Puuskahdus-palstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympäristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Puuskahduksia julkaistaan sekä Nuorten Luonto -lehdessä että nuortenluonto.fi-sivustolla.
KATSO MYÖS
