Nuorten Luonto

Matka Pariisiin jatkuu internetissä

Julkaistu: 28.10.2015

Miten liittyvät toisiinsa uusiin ihmisiin tutustuminen, Pariisin ilmastoneuvotteluista oppiminen, nettikampanjan tekeminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen? Varmaan monellakin tavalla, mutta tällä kertaa mielessäni on Matkalla Pariisiin -hankkeen verkkovaikuttamisen koulutus Helsingissä. Ainakin jokainen yllämainituista seikoista löytyi seinältä, jonne kasattiin koulutukseen osallistuneiden tavoitteita.

Koulutus käynnistyi lauantaina mukavasti herkullisella (ja ilmastoystävällisellä!) vegaanilounaalla. Sen jälkeen oli luvassa tutustumista sekä kaksi tietopakettia, joiden aikana valkeni moni asia ilmastoneuvotteluista ja siitä, kuinka verkossa voi vaikuttaa – ja kuinka meihin siellä vaikutetaan.

Koulutus tarjosi vielä jotain paljon oppimistakin tärkeämpääkin. Seuratessaan melkein 20 mahtavan ihmisen työskentelyä, kuullessaan heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä nähdessään, kuinka he olivat valmiita toimimaan ilmaston puolesta, syntyi tunne siitä, että tarttumalla toimeen on mahdollista ihan oikeasti saada jotain aikaan! Tunne kehittyi hiljalleen koko viikonlopun ajan ja räjähti päälle seuraavana maanantaina. Ystäväni ovat saaneet kestää koko koulutusta seuranneen viikon jatkunutta motivaatiopuuskaa.

Verkkovaikuttamiskoulutukseen kuului tietenkin myös verkossa vaikuttamista. Kolme koulutusviikonlopussa alkunsa saanutta kampanjaa on parhaillaan käynnissä ja löydettävissä verkosta. Toivottavasti mahdollisimman moni ihminen huomaa ne ja lähtee mukaan tempauksiin, jos ei muuten niin tykkäämällä ja jakamalla. (Vink vink, toivottavasti tunnet painostavan katseeni niskassasi!)

Lähtölaskentana Pariisiin toimii 30 pientä ilmastotekoa -niminen tempaus, joka löytyy helposti Facebookista.

Itse Pariisin tapahtumia taas voi seurata Biojätebussilla Pariisiin -videoblogista, jossa nimestä päätellen taidetaan tehdä matkaa hyvinkin vakavalla mielellä.

Kolmantena on Sukupolvet suojelemassa ympäristöä -kampanja, joka myöskin löytyy Facebookista. Sen tarkoituksena on herättää keskustelua ympäristöasioista ja tuoda myös iäkkäämpien ihmisten ääntä kuuluviin.

Jokainen näistä kolmesta verkkokampanjasta saatiin aikaan parissa tunnissa. Kuvitelkaa, paljonko ehditään vielä saada aikaan ennen kuin ilmastoneuvottelut ovat (toivottavasti onnellisesti) takana. Kuten jo aikaisemmassa blogitekstissä  todettiin: Meidän on koetettava varmistaa, että neuvotteluissa saadaan aikaan sopimuksia, joiden avulla ainoan planeettamme ilmaston lämpeneminen pystyttäisiin pysäyttämään noin 2 asteeseen (tai kuten koulutuksessa opimme ALLE 2 asteeseen).

Katsellessani koulutuksen viimeisenä päivänä seinälle koottuja tavoitteita, saatoin hyvillä mielin todeta kaikkien niistä toteutuneen tavalla tai toisella. Tai no, sitä ilmastonmuutosta ei ihan vielä saatu pysäytettyä, mutta se onkin meidän kaikkien yhteinen tehtävämme.

Maahanmuuttajat mukaan toimintaan

Julkaistu: 28.10.2015

Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset, nuoret ja perheet eivät liiku luontoalueilla yhtä paljon kuin muut Suomessa asuvat. Myös luonto- ja ympäristöjärjestöissä on huomattu, että maahanmuuttajat eivät ole toistaiseksi löytäneet mukaan toimintaan.

Luonto-Liitto kehittää ensi vuonna toimintaansa siten, että maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden kynnys tulla mukaan toimintaan ja tapahtumiin madaltuisi.

Vuoden 2016 aikana pilotoidaan esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille ja kantasuomalaisille perheille tarkoitettuja yhteisiä luontoretkiä. Tavoitteena on edesauttaa maahanmuuttajataustaisten perheiden osallistumista luontoharrastustoimintaan ja tarjota tilaisuuksia tutustua suomalaiseen luontoon.  Yhteisten retkien ja muun toiminnan puitteissa maahanmuuttajat ja suomalaiset perheet voivat myös tutustua toisiinsa. Samalla tulevat tutuiksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyvät suomalaiset tavat ja käytännöt.

– On tullut esiin, että maahanmuuttajat ei niinkään halua, että heille järjestetään omaa toimintaa. Sen sijaan he toivovat, että voisivat tulla mukaan sellaisiin tapahtumiin, joissa tapaa suomalaisia. Tällaista yhteistä toimintaa haluaisimme erityisesti kehittää, kertoo Luonto-Liiton puheenjohtaja Varpu Määttänen.

Luonto-Liiton tavoitteena on myös kouluttaa lisää maahanmuuttajataustaisia nuoria sekä nuoria aikusia ohjaajiksi luotokerhoihin ja -leireille.

– Toivomme, että saisimme leirinohjaajaksi enemmän maahanmuuttajataustaisia nuoria. Tekisimme mielellämme yhteisyötä maahanmuuttajajärjestöjen kanssa, että tämä onnistuisi. Voisimme esimerkiksi järjestää maahanmuuttajajärjestöjen kanssa yhteisiä koulutuksia ohjaajaksi haluaville, Varpu Määttänen kertoo.

Luonto-Liiton leireille ovat tervetulleita kaikki lapset ja nuoret taustasta riippumatta. Leiriläisen ei tarvitse myöskään olla kokenut luonnossa liikkuja eikä aiempaa luonnontuntemusta tarvita. Ohjaajien kanssa voi keskustella ennen leiriä, jos osallistujilla on erityistoiveita tai kysyttävää esimerkiksi ruokavalion tai toimintatapojen suhteen.

—

Lisätietoja Luonto-Liiton maahanmuuttajille suunnatusta toiminnasta antaa Malva Green, malva.green(at)luontoliitto.fi

Porlan lähimetsällä on toivoa

Julkaistu: 22.10.2015

Kävelen suurten lehtipuiden reunustamaa polkua Porlassa, Lohjalla. Pysähdyn hetkeksi ihailemaan keltaisia vaahteroita. Koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät pysyttelevät tiukasti polulla, mutta itse sukellan hetkeksi siltä sivuun. Kumarrun tutkimaan lahopuuta, kävelen varovasti metsänpohjalta kurottavien hiirenporrassaniaisten lomasta.

Vaikka Porlan metsä on kapea kaistale tien ja vanhojen kalankasvatusaltaiden välissä, sinne on helppo uppoutua. Korvat havaitsevat kyllä ohiajavien autojen äänet, mutta niin ne poimivat myös puissa hyörivien tiaisten rupattelun, lehtien kahinan tuulessa, lasten äänet ja kala-altailla viihtyvien sorsien äänet. Syksyisessä metsässä on rauhoittava karikkeen ja sienien tuoksu.

Tällaisissa pienissä kaupunkimetsän sirpaleissa tulee harvoin pysähdyttyä. Usein ne ovat läpikulkupaikkoja tai lenkkimaastoja. Tärkeitä sellaisinakin, mutta istuessani hiljaa paksulla kuusimaapuulla mietin miten paljon pienikin metsä kaupungissa voi antaa, kun pysähtyy tarkastelemaan yksityiskohtia.

Lohjan järven rannalla sijaitseva Porlan entisen kalaviljelylaitoksen alue on paljon muutakin kuin lähimetsä. Se on upea metsä- ja järviluonnon sekä kulttuurihistorian muodostama lähiluontokokonaisuus, josta moni kaupunki olisi kateellinen. Metsäpolut ja rannan ulkoilureitti ovat kaupunkilaisten ahkerassa käytössä. Monet jäävät kala-altaiden äärelle ihastelemaan vesilintujen runsautta, altaassa uivia karppeja sekä kesäisin ilmassa partioivia sudenkorentoja. Kesäillan hämärryttyä Porla on myös oivallinen paikka tarkkailla lepakoita.

Tällaisen kaupunkiluontokeitaan luulisi olevan turvassa, mutta näin ei ole. Alueen kohtalosta on kiistelty jo vuosikymmenten ajan ja kiista on taas ajankohtainen uuden osayleiskaavan myötä. Kaupunki on suunnitellut alueelle kerrostaloja ja hotellia, mutta kaupunkilaisten vastustuksen takia esityksistä, joissa Porlaa kehitettäisiin luontokohteena ja vesistöntutkimuskeskuksena, on tullut varteenotettavia vaihtoehtoja. Porlalla on siis toivoa. Ilman aktiivista alueen luontoa puolustavaa liikettä Porla, monen muun lähimetsän tavoin, olisi varmasti rakennettu täyteen taloja jo aikaa sitten.

Matka Pariisiin alkaa

Julkaistu: 12.10.2015

Joulukuussa maailman päättäjät kokoontuvat Pariisiin sopimaan uudesta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta. Näyttää uhkaavasti siltä, että uusi sopimus ei tule olemaan riittävän tiukka että sen avulla ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää siedettävälle tasolla eli noin kahteen asteeseen.

Aktiivista kansalaistoimintaa ilmastoasioissa tarvitaan sekä ennen ilmastokokousta että sen jälkeen. Kokouksen alla tulee huolehtia, että kansalaisten ääntä kuullaan. Esimerkiksi ympäristöministeriön TNS Gallupilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulisi tehdä kaikkensa lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen. Neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että kunnianhimoisia ilmastotoimia tarvitaan pikaisesti. Ilmastonsuojelu ei myöskään pääty Pariisin kokoukseen, oli sen lopputulos mikä tahansa. Kansainvälinen sopimus ei yksin riitä ratkaisemaan ilmastokysymystä – varsinkaan silloin, jos se ei ole riittävän tiukka.

Nyt käynnistyvä Matkalla Pariisiin -blogi on osa Luonto-Liiton Matkalla Pariisiin -hanketta, jossa vahvistetaan nuorten ympäristövastuullista kansalaisuutta sekä opitaan kansalaisvaikuttamisen menetelmiä. Ensisijaisesti 16–29-vuotiaille nuorille suunnattuun hankkeeseen kuuluu kolme koulutusviikonloppua kansalaisvaikuttamisesta sekä mielenosoitusmatka biokaasubussilla Pariisiin seuraamaan ilmastoneuvotteluja paikan päällä.

Pariisissa tarkoitus on osallistua kansalaisyhteiskunnan järjestämiin tapahtumiin ja foorumeihin sekä verkostoitua eri kansalaisjärjestöiden kanssa ympäri maailmaa. Luonto-Liitto ottaa myös osaa Pariisissa 12.12.2015 järjestettävään suurmielenosoitukseen, jossa kansalaiset ympäri maailman tulevat vaatimaan ja kannustamaan neuvottelijoita, jotta nämä saisivat aikaiseksi parhaan mahdollisen ilmastosopimuksen.

Voit seurata matkaamme Pariisiin nuortenluonto.fi-sivun blogista sekä Luonto-Liiton Facebookin, Instagramin ja Twitterin välityksellä.

Lisää ilmastoinfoa löytyy myös osoitteesta: ilmasto.org.

Psst! Luonto-Liiton ilmasto- ja energia toiminta on aktivoitumassa ja uusien ilta järjestetään 22.10.2015. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaan, ota yhteyttä: auli.elolahti (at)  gmail.com

Kommentti: Vieraslajeja vihataan suotta

Julkaistu: 9.10.2015

Toimittaja Erika Weckström esitteli Nuorten Luonnon numerossa 3/2015 toimia eräiden haitalliseksi määriteltyjen kasvilajien hävittämiseksi. Samalla hän arvioi melko kriittisesti Korkeasaaren eläintarhan entisen johtajan, professori Seppo Turusen kirjan Valloittavat lajit, jonka suhtautumista aihepiiriin hän pitää selvästi liian sallivana.

Turusen ikäpolveen kuuluvana en voi olla surematta sitä intoa, jolla monet nuoremmat luonnonharrastajat ovat ottaneet omakseen tämän vieraslaji-ideologian. On kuin haluttaisiin nähdä osa luonnon prosesseista jotenkin ”ihmisvastaisina”, vaikka tiedämme oikein hyvin, ettei evoluutiolla ole mitään pyrkimyksiä. Halu määritellä jotkin lajit ”vieraiksi” ei perustu luonnontieteellisiin faktoihin vaan ihmisen subjektiivisiin tuntemuksiin ja päätöksiin. Viimeisimmän jääkauden jälkeen nykyisen Suomen maaperällä ei elänyt käytännöllisesti katsoen mitään lajeja, vaan kaikki joutuivat tulokkaan ja vieraslajin rooliin. Millä oikeudella me rupeamme piirtämään rajaa, jonka jälkeen tänne pyrkivät ovatkin ”vieraita”?

Lehden toimittajalta voisi toivoa tällaisen kiistanalaisen aihepiirin kohdalla jonkinlaista vastakkaisten näkemysten esittelyä. Nyt äänessä ovat vaan ne, jotka ovat hyväksyneet vieraslaji-ideologian vastalauseitta ja luonnontieteellisesti kyseenalaisin, jopa hätäisin perustein. Lukijaa olisi tällaisen hävittämistalkoomainosten sijasta hyödyttänyt enemmän koko vieraslajiproblematiikan kiihkoton erittely.

 En kiistä ihmiseltä oikeutta puolustautua esimerkiksi palovammoja aiheuttavan jättiputken kaltaisilta lajeilta. Mutta vetoaminen biodiversiteetin säilyttämiseen lajeja hävittämällä on aika ristiriitaista puhetta, koska siinä sovelletaan luontoon ihmisen kiireistä ja malttamatonta aikakäsitystä. Kuten Seppo Turunen moneen kertaan muistuttaa, hyvinkin reippaasti leviävä uusi laji voi ajan myötä menettää etulyöntiasemansa ja kadottaa ”vaarallisuutensa”.

 En osaa sanoa, onko jättipalsami rumempi tai kauniimpi kuin jokin vanhempi laji niissä ryteiköissä, joihin se yleensä päätyy kasvamaan. Sen sijaan lupiini miellyttää minun silmääni ja kieltäydyn pitämästä sitä ”haitallisena” vain sen takia, että se kuivissa hiekkapenkoissa pärjää tällä hetkellä paremmin kuin useimmat muut lajit. Lupiini ja jättipalsami ovat nekin osa suomalaista biodiversiteettiä.

Heikki Poroila

FM, kirjastonhoitaja

Musiikkia, tunnelmaa ja muuta metsien väärinkäyttöä

Julkaistu: 2.9.2015

Teksti: Sirpa-Ylermi Jestas-kun-Jurppii, Kuvat: Bahia Ayoubi

Puhdas ja kotoperäinen kulttuurimme on edelleen vaarassa. Yksi osoitus tästä olivat luonto- ja kulttuuri(roska)väen elokuiset kesäjuhlat keskellä savolaisten märkää mekkaa, Kallavettä. Jo viidettä kertaa järjestetty Karhofest kokosi jälleen savolaisia ja pohjois-karjalaisia sekä muita epäilyttäviä  vähemmistöjä Karhonsaaren metsiin kummallisten rituaalien äärelle.

Tapahtumasta aiheutui meille puhtaan kulttuurin vaalijoille ja muille yhteiskunnan tukipilareille tietysti monenlaista mieliharmia. Esimerkiksi Ranta-Toivalan ja Karhonsaaren välinen vesiosuus joutui sietämättömän liikenneruuhkan uhriksi, kun kolmen soutuveneen partio vatkasi venerannan ja Karhonsaaren väliä. On ihme, että Kuopion poliisi ei saanut hälyytystä airojen häiritsevästä loiskeesta.  Vaikka Karhonsaaren pusikoihin pystytetyt teltat eivät – hämmästyttävää kyllä – aiheuttaneet auto- ja venekolareita tai muita onnettomuuksia, ne pilkistivät häiritsevästi puiden välistä pilaten maisemaa ja viestien asukkaittensa kiertolaisuudesta ja moraalittomasta elämäntavasta.

Kurkistus Karhofestin keittiöön osoitti, että  ennakkoluulot tapahtumaa ja sen osanottajia kohtaan olivat oikeutettuja.  Kaasuliedellä keittettiin talkoovoimin kasvispöperöitä, jotka näyttivät maistuvan tapahtuman osallistujille. Tämä on huolestuttavaa, sillä maukasta vegaaniruokaa tarjoavat tapahtumat tunnetusti yllyttävät ihmisiä kasvissyöntiin. Lisäksi ne tuovat vieraita elementtejä suomalaiseen ruokakulttuuriin ja vaarantavat maamme makkarateollisuuden.

Puhtaan kulttuurin vaalimisen näkökulmasta pahinta oli kuintenkin tapahtuman ”taiteellinen” anti. Ohjelmassa oli kaikenlaisia folkin, huumorihumpan, punkin, taidemusiikin ja klassisen sekasikiöitä. Harhaanjohdettu yleisö kuunteli tätä ”musiikkia” milloin hurmoksen kaltaisessa hiljaisuudessa ja milloin kohtauksenomaisesti musiikin tahdissa nytkien.

Musiikkiesityksissä kuultiin myös monenlaisia ulkomailta rantautuneita soittimia, kuten venäläisten invaasiota enteilevää balalaikkaa, keskieurooppalaisella valtakulttuurilla ja matalilla taajuuksilla suomalaisen perinnesoittimiston tuhoavaa kontrabassoa ja täkäläistä kalastussanastoa häiritsevää virvelirumpua.

Lauluksi kutsuttiin  vapaamielisesti vaikka minkälaista huutoa, joikua, kuiskailua ja infernaalista loilotusta. Sikäli kun sanoituksista sai selvää, ne edustivat häiriintynyttä tajunnanvirtaa, jota tuottavat verovaroilla vapaamatkustavat päihdeongelmaiset, elämänsä haaskanneet yksilöt.  Huhupuheiden mukaan erään esiintyneen yhtyeen luonnonsuojelusta ja maailmanrauhasta kertova kappale sisälsi takaperin tuplanopeudella kuunneltuna piiloviestin, joka kuului: ”ommmm, olen peruna, syökää heinäsirkkoja tai tuhoutukaa”.

Karhofest on karu osoitus siitä, kuinka pienetkin lähimetsät ja virkistysalueet voivat luonto- ja kulttuuriväen vääränkäyttämiä toimia tukikohtina  epäilyttävälle toiminnalle. Puhtaan kulttuurin ja maamme kehityksen nimissä tulisikin harkita kaikkien puuta kasvavien joutomaiden ja  turhanpäiväisten metsiköiden hakkaamista.

Nimim. Sirpa-Ylermi Jestas-kun-Jurppii