Nuorten Luonto

Julkaistu: 20.4.2016

Päivä maaliskuun lopulla on sumuinen mutta raikas, kosteus takertuu pipon alta pilkottaviin hiussuortuviin. Märän sammalmättään tuoksu kutkuttelee hajuaistia ja linnut visertävät metsän siimeksessä. Kevätseurantaretkellä arki unohtuu, kun luonnon tarkkailu vie mennessään.

Harmaasta säästä huolimatta Luonto-Liiton kevätseurantaretki on houkutellut neljätoista ulkoilijaa tutkimaan kevään merkkejä Suomen luontokeskus Haltiaan Espoon Nuuksioon. Noin tunnin pituisella retkellä tarkkaillaan luontoa retken ohjaajien Anni Virolaisen ja Heikka Marttila-Tornion opastuksella.

Eri-ikäisistä reippailijoista koostuva joukko kerääntyy tutkimaan puun oksalta roikkuvaa naavaa. Merkki puhtaasta ilmanlaadusta, kuten ohjaajat huomauttavat. Kevätseurantaretken tarkoitus on tarjota matala kynnys ja mahdollisuus lähteä ulos metsään. Samalla opitaan kiehtovia faktoja keväisestä luonnosta.

– Tämä on luonteva ja rento tapa lähteä luontoon. Retkellä keskustellaan ja saa esittää kysymyksiä samalla, kun saadaan raitista ilmaa ja liikuntaa, Virolainen kertoo.

Jalat lipsuvat sulavalla lumella ja kengät uhkaavat kastua solisevaa metsäpuroa ylittäessä – mikäs sen konkreettisempi tapa kokea keväinen luonto kuin märät sukat! Reitin varrella pysähdytään ihmettelemään muun muassa puunrungosta törröttävää valtavaa pakurikääpää, lahoavaa kantoa sekä kivenlohkareen pinnassa kasvavaa jäkälää.

Ohjaajat osoittavan kiehtovia yksityiskohtia aina mättäistä puiden latvoihin. Moni näistä jää kiireisen arjen keskellä havaitsematta, kun mieli on täynnä tekemättömiä tehtäviä ja nenä kiinni älypuhelimen näytössä. On virkistävää jättää kaikki muu ja suunnata koko keskittyminen vaihteeksi ympäröivään luontoon.

– Vähän kun avaa silmiä ja katsoo kännykän ohi, löytää vaikka kuinka siistejä juttuja. Ulos lähtemiseen ei tarvitse paljoa varusteita eikä välttämättä tarvitse lähteä edes kauas. Ympäristöä voi havainnoida missä vain, Virolainen vinkkaa.

Retkeläiset kokoontuvat vielä lumen peittämän suon laitaan. Mikäs talventörröttäjä se tuolta pilkistää? Erään reippailijan saapas sujahtaa lumen läpi suon silmäkkeeseen, mutta se ei menoa haittaa. Löytääpä toinen retkeilijä kohmeisia karpaloitakin makupalaksi. Koko joukko seisoo hetken suolla aivan hiljaa ja kuulostelee. Näön lisäksi luontoa kannattaa havainnoida muillakin aisteilla.

– Keväässä parasta on, kuinka se iskee kaikkiin aisteihin samalla, kun luonto herää talven jäljiltä, Marttila-Tornio sanoo.

Metsä on rauhallinen. Polun varrella olevalla kivikolla voisi aurinkoisena päivänä kohdata kyyn, mutta vielä käärmeet piilottelevat uteliailta katseilta suojassa. Ohjaajat kertovat, että aamupäivän toisella retkellä puussa havaittiin kaksi ruokailevaa pyytä. Tällä kertaa onni ei ole matkassa eivätkä linnut näyttäydy. Tiaisten jatkuva iloinen sirkutus kuitenkin kielii, että siivekkäilläkin on jo kevättä rinnassa.

Helsinkiläinen Maarit Piippo on luontokeskus Haltiassa ensimmäistä kertaa. Hän on tyytyväinen ohjattuun retkeen ja siihen, että voi esittää kysymyksiä asiantunteville ohjaajille.

– Luonnossa tulee käytyä aivan liian harvoin, joten oli mukava lähteä nyt metsään haukkaamaan kunnolla happea. Tuli kyllä tarpeeseen. Pidän keväästä, koska valon määrä lisääntyy, Piippo sanoo.

Retki on ohi hujauksessa. Kaikki rupattelevat pirteästi suunnatessaan takaisin kuka mihinkin arjen askareisiinsa. Luonto ja ulkoilu tekivät kuitenkin vaikutuksensa – mieli on virkeä ja huoleton.

Lisätietoa tulevista kevätseurantaretkistä Kevätseurannan nettisivuilla: http://www.kevatseuranta.fi/kevatretket-ja-tapahtumat/