Jättiläinen tuo Talvivaaran tarinan valkokankaalle
Julkaistu: 22.1.2016
Aleksi Salmenperän ohjaaman, Talvivaaran kaivosprojektin kulisseihin sijoittuvan Jättiläisen alussa katsojalle kerrotaan, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Tositapahtumiin pohjaava fiktio ei toki ole uusi ilmiö, mutta surullisen kuuluisan kaivoshankkeen käyttäminen näyttömönä draamalle on silti mielestäni tekijöiltään omaperäinen ajatus .
Talvivaaran epäonnisesta ja monivaiheisesta tarinasta on viime vuosina riittänyt kerrottavaa ja uutisvirta jatkuu yhä tasaisen ankeana. Viime vuonna aiheesta ilmestyi myös Markku Heikkisen dokumenttielokuva Talvivaaran miehet.
Todellisiin historiallisiin tapahtumiin perustuvia elokuvia on erilaisia. Joissain todelliset tapahtumat toimivat lähinnä inspiraation lähteenä tekijöiden mielikuvitukselle. Joskus taas faktat esitetään katsojalle hyvinkin yksityiskohtaisella tarkkuudella. Jättiläinen sijoittunee näiden välimaastoon.
Jättiläisen käsikirjoittaja Pekko Pesonen on tehnyt kattavasti taustatutkimusta yhdessä toimittajien Juha Kauppisen ja Hanna Nikkasen sekä käsikirjoittaja Anna Brotkinin kanssa. Aiheen uutisointiin on perehdytty laajasti ja asianosaisia, kuten toimitusjohtaja Pekka Perää, on haastateltu. Elokuvassa myös esiintyy useita todellisia henkilöitä omilla nimillään. Jani Volasen esittämän Perän lisäksi Jättiläisessä nähdään esimerkiksi biokemisti Marja Riekkola-Vanhanen, sekä poliitikot Paula Lehtomäki ja Mauri Pekkarinen. Lisäksi kaivokseen päästiin elokuvaa tehtäessä tutustumaan omakohtaisesti ja osa kohtauksista on kuvattu paikan päällä.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kyseessä on fiktio, ei dokumentti. Tarinan keskiössä on nuori virkamies Jussi, jota näyttelee Joonas Saartamo. Hahmo ja hänen vaiheensa kaivosprojektin edetessä ovat puhtaasti keksittyjä. Jussi saa Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa vastuulleen Talvivaaran lupa-asioiden hoitamisen. Viraston ja erityisesti Jussin esimiehen Raimon (Peter Franzén) toiminnan kautta maalataan melko ankarallakin otteella kuvaa rakenteellisesta korruptiosta, jossa virkamiehet vastaavat toiminnastaan ensisijaisesti yrityksille.
Draaman ainekset ovat perinteiset: kokematon Jussi joutuu tekemään työtä moraalisten kysymysten repimänä. Luonnollisesti paineet alkavat heijastua myös perhe-elämään. Asetelma on nähty ennenkin, mutta erityisesti työyhteisön sisäisen kemian kuvaamisessa on onnistuttu hyvin.
Jussin haasteiden rinnalla seurataan Pekka Perän kamppailua kaivoksensa puolesta maailmaa vastaan. Volanen tekee vakuuttavan roolin, eikä katsoja aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa Perän runnoessa läpi visiotaan. Elokuvasta voi siis löytää myös huumoria, joskin sävyltään melko mustaa. Se, että mainitut ympäristövahingot ovat todellisia vain alleviivaa tätä. Talvivaaran tapauksen tuntevasta katsojasta tuntuu samalta, kuin Titanic-elokuvassa pelastusveneiden määrästä puhuttaessa.
Elokuvan tekijät osoittavat myös syyllisiä Talvivaaran katastrofiin. Yksittäisten henkilöiden sijaan kritiikki kohdistuu ennen kaikkea Talvivaaran epäonnistumisten takana vaikuttavaan päätöksenteon kulttuuriin ja häilyvään arvomaailmaan. Sauna- tai metsästysporukoissa syntyneistä sopimuksista voi olla vaikea asettaa ketään oikeudelliseen vastuuseen. ”Kukaan ei tee päätöstä, päätökset vain syntyy”, kiteyttää päähenkilö Jussi pelin hengen. Elokuva ei kaunistele, muttei myöskään moralisoi. Lopulta jää katsojan itsensä päätettäväksi vakuuttavatko Perän myyntipuheet – ja yllättävän pitkällehän ne ovat kantaneet.
Jättiläinen saa ensi-iltansa perjantaina 22.1.2016
KATSO MYÖS
