Puuskahdus: Ekologisuus ei ole epäkiitollisuutta
Julkaistu: 7.3.2016
Sosiaalisessa mediassa törmää päivittäin suivaantuneisuuteen. Tällä kertaa päivityksen kirjoittaja oli loukkaantunut, kun nuori myyjä oli kaupassa moittinut iäkästä naista epäekologisuudesta. Kirjoittaja, joka oli ilmeisesti iäkkäämmän naisen ikätoveri, luetteli päivityksessään pitkän listan, miten hänen nuoruudessaan elettiin paljon ympäristöystävällisemmin kuin nykyään. Ei ollut niitä ja näitä teknisiä vempeleitä tai varaa kuluttaa. Tästä syystä nuoremmat ympäristöaktivistit eivät hänen mielestään saisi moittia itseään vanhempia.
Tämä vastakkainasettelu on tietysti vailla järkeä. Isovanhempieni ikäiset saattoivat hyvinkin elää minua ympäristöystävällisemmin. Ero on kuitenkin siinä, miten tietoisia valintoja he ja minä teemme. Ei ole ekologinen valinta olla ajamatta autoa, jos ei ole elintasonsa tähden autoon varaa.
En väitä olevani parempi ihminen. Olen elänyt koko elämäni ilmastonmuutoksen varjossa, kun taas edellä kulkeneilla sukupolvilla on ollut omat maailmanlopun kuvajaisensa. Ympäristövaikuttajia on varmasti joka sukupolvessa.
Kummastelen kuitenkin usein sitä, kuinka kasvissyöntiäni tai muita ekologisia arkielämän valintojani kritisoivat vetoavat siihen, että yksilön valinnoilla ei ole mitään merkitystä. Ilmastonmuutos ehkäistään vain poliittisten päättäjien voimalla. Silti harva näistä kriitikoista esimerkiksi äänestää aidosti ympäristövaikuttavia puolueita.
Toki kaikkien eduskuntapuolueiden ohjelmista löytyy viittauksia ympäristön säilyttämiseen tuleville sukupolville. Jokaisen puolueen listoilta voi myös löytyä ekologisia arvoja ajavia ehdokkaita. Suomalaisissa vaaleissa äänet menevät kuitenkin puolueille, eivät henkilöille. Siinä on eroa, mainitaanko ympäristönsuojelu puoleen ohjelmassa useiden muiden tavoitteiden jälkeen tai pahimmillaan vain sivulauseessa, vai tiedostetaanko ilmastonmuutoksen torjumisen ensiarvoinen tärkeys koko meidän olemassaolollemme. Ikävä kyllä useampi puolue, joita yli 50-vuotiaat yleensä äänestävät, on ensimmäisenä kuvailemieni joukossa. Puhumattakaan siitä, että vaaliohjelmat eivät ole mikään tae käytännön poliittisesta vaikuttamisesta.
Mikä alussa mainittua some-postauksen tekijää sitten ärsyttää? Ehkä hän ajattelee nuorten olevan epäkiitollisia. Perheet ovat tahtoneet nostaa elintasoaan sukupolvesta toiseen. Isovanhempieni ikäiset haaveilivat yksityisautosta, omakotitalosta, kesämökistä, mahdollisuudesta syödä joka päivä lihaa ja matkustaa kerran vuodessa etelän lämpöön. Heidän jälkeläisissään keskiluokka kasvoi, ja nämä vanhemmat tahtovat antaa lapsilleen entistä enemmän.
Minä en voi kuitenkaan unelmoida isosta omakotitalosta, useista lapsista ja matkustelusta ilman, että joudun puntaroimaan moraalini ja hiilijalanjälkeni kanssa. Lähinnä toivonkin jälkipolville paikkaa, missä elää turvallisesti. Sen varmistamiseksi en tavoittelekaan kaikkea, mistä minua edeltäneet sukupolvet ovat haaveilleet. Kyse ei kuitenkaan ole epäkiitollisuudesta, vaan vastuusta jälkeeni tulevia sukupolvia kohtaan.
Näkökulmapalstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympäristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Näkökulmia julkaistaan sekä Nuorten Luonto lehdessä että nuortenluonto.fi -sivustolla.
KATSO MYÖS
