Nuorten Luonto

Julkaistu: 29.2.2016

Luonnon edut ihmiselle ovat yleisesti tunnettuja. Luonnossa liikkuminen on helppo tapa lisätä fyysistä hyvinvointia ja rauhoittaa levotonta mieltä. Jo pelkän kauniin luontokuvan katselun on esitetty saavan aikaan positiivisia muutoksia. Visuaalisina olentoina tarkastelemmekin ympäristöä usein ennen kaikkea näköaistin kautta. Luonnon rikkaus kuitenkin tarjoaa kiinnostavia ärsykkeitä jokaiselle aistille. Vaatii hieman malttia pysähtyä ja tarkkailla ympäristöä totutusta poikkeavalla tavalla, mutta kun sen tekee, voi arkisestakin luontokokemuksesta tulla kokonaisvaltainen eri aistien kiehtova leikki.

Kuuntele

Joskus on hyvä ottaa kuulokkeet pois korvilta ja virittäytyä uusille taajuuksille. Kun Spotify-hitit, kännykän piippaukset ja kaupungin melu poistuvat, mitä jää? Sekä avaralla niityllä että tiheässä ryteikössä voi kuunnella, kuinka luonto puhuu. Korvilla voi kestää hetken tottua hiljaisuuteen, mutta pikkuhiljaa aistit terävöityvät. Silmät sulkemalla voi keskittää huomionsa vielä vahvemmin kaikkeen siihen, mitä ympärillä kuuluu. Humisevatko, naksahtelevatko puut? Mikä tai kuka aiheuttaa heinien ja aluskasvillisuuden rapinan? Miten tuuli kulkee? Laulavatko linnut? Aivan oma äänimaailmansa on vedellä. Jo pelkkä ajatus kesäisestä päivästä järven rannalla voi tuoda lempeän liplatuksen korviin.

Haista

Mieluisan ruoan tuoksu tuo veden kielelle, Chanelin parfyymi huumaa, ja vedenpuhdistamon lemahdus nostaa yököttävän palan kurkkuun. Mutta miltä tuoksuu luonto? Ihmisen hajuaisti ei ole yhtä kehittynyt kuin koiraystäviemme, jotka jolkottelevat nenä kiinni maassa haistellen lukuisia kiehtovia tuoksuja. Kuitenkin luonto tarjoaa elämyksiä myös ihmisen nenälle. Helpointa lienee tuoksutella kukkia puissa, pensaissa ja maassa. Valtoimenaan kukkivan ruusupuskan voi haistaa jo kauempaakin, niin vahvoja ovat jotkut luonnon tuoksut. Myös märän maan ja mullan voi haistaa. Hienovaraisempia tuoksuja voi etsiä hankaamalla ja rikkomalla kasvin pintaa, jolloin tuoksu vapautuu paremmin. Tuoksut luovat välittömästi mielikuvia, muistoja ja tunnetiloja, joten kannattaa kerrankin antaa täysi huomio tälle aistille, joka harvemmin on tietoisesti käytössä.

Maista

Luonto on täynnä syötävää. Vuodenajasta riippuen metsät tarjoavat marjoja, sieniä ja villivihanneksia. Monien kasvien juuret, nuoret lehdet tai kukat ovat syötäviä. Myös kaloja ja riistaa voi taitojen ja lain salliessa hyödyntää esimerkiksi vaelluksella tai telttaillessa.

Makuaisti on tyydyttävä aisti, joka voi tarjota pienissäkin määrissä suuria hyvänolon tunteita. Miltä tuntuu puolukan karvaus? Entä metsämansikan makeus? Menevätkö silmät sirrilleen ketunleivän kirpeydestä? Ympäristön tarjoamiin antimiin tutustuessaan huomaa luonnon olevan melkoinen buffet-pöytä.

 

Tunne

Kun ulkona liikkuu kengät jalassa, suora kosketus elävään luontoon puuttuu. Usein liikkuminen on tavoitteellista, jolloin vaikkapa sydämen sykkeen pitäminen tietyllä tasolla on tärkeämpää kuin sen havainnointi, miltä tuntuu. Iho on kehon suurin elin, ja luonto tarjoaa sille lukemattomia erilaisia tapoja tuntea. Kun kengät riisuu jaloista, voi tunnustella vaikkapa, miltä auringon lämmittämä kallio tai havunneulaset polulla tuntuvat jalkapohjissa.

Tuntoaistia voi ihmetellä kehon muillakin osilla. Kuinka heinänkorsi kutittelee kämmenselässä tai kaulalla? Miten tukeva onkaan mänty, kun sen paksua runkoa halaa? Miltä rintakehässä tuntuu, kun keuhkot täyttyvät pakkasilmasta? Entä miltä tuntuu lumi, vesi, hiekka tai jäkälä? Tuntoaistiin keskittymällä on helppo rauhoittua, kun alati poukkoileva mieli saa tekemistä tyynnyttävällä tavalla. Ympäristöstä voi poimia käteen jotain, mihin keskittyä, istua alas ja sulkea silmät. Huomio keskitetään ainoastaan valittuun asiaan, esimerkiksi kiveen. Miltä se tuntuu sormen päissä, entä kun sitä puristaa? Onko se kylmä vai lämmin? Sileä vai karhea? Kevyt vai painava? Saman voi tehdä vaikkapa kukan kanssa, ja huomioida, kuinka sitä on koskettava kevyemmin, jotta se ei hajoa.

Katsele

Aivot saavat silmien kautta valtavasti informaatiota. Luonnon katselu voi rauhoittaa ja inspiroida. Näköaistilla voi leikkiä ja keskittyä tutkimaan vaikkapa vain vihreän eri sävyjä lehdissä, nurmikossa, kivissä, sammaleissa ja vedessä. Entä mistä kaikkialta ympäristöstä löytyy punaista? Näon avulla voi myös tutkia perin pohjin vain yhtä kasvia tai pientä aluetta maassa; mitä kaikkea sen sisälle mahtuukaan? Kuinka monta lintua voi bongata metsäretken aikana? Entä miltä pieni muurahainen näyttää, kun se ahertaa? Jokaisella on omat visuaaliset mieltymyksensä, ja kukin voi löytää kiehtovia elementtejä ympäriltään. Yhdelle luonnon kauneutta on kesäinen purppuran värinen auringonlasku, toiselle syksyn maatuvat, ruskeat vaahteranlehdet.