Kahdeksan T-paidan tarina


 

vaatteenelinkaari_tpaitakuvat

T-paidan elinkaaren luulisi olevan yksinkertainen. Joku ompelee paidan, joku toinen kuljettaa sen kauppaan, myyjä myy sen ja käyttäjä vetää sen päälleen. Kun vaatevuoreen sukeltaa syvemmälle, T-paidan elämästä paljastuu paljon muutakin.

Vaatteen elinkaari on hämmästyttävän monivaiheinen kudelma. Yhteen T-paitaan on kätketty lukuisten ihmisten raskasta työtä. Paidan myyntiin saamiseksi on tarvittu vettä, peltomaata, kasvinosia, raakaöljyä, lannoitesäkkejä, kutomakoneita ja rahtilaivoja.

Kutomoista kontteihin

T-paitoja valmistuu kambodzalaisella tehtaalla viisikymmentä kappaletta minuutissa. Paikallinen tekstiilityöntekijä ompelee tottuneesti paitoja kasaan. Väsymykseen hän ei ole vielä tottunut. Yli jäävä kangas käytetään, jos pystytään – jokaista paitaa valmistettaessa kangasta menee kuitenkin myös jätteeksi. Pakkaustyöntekijä pussittaa paitoja ja nostelee niitä laatikoihin. Vaikka pakkaaja ei sitä tiedä, nämä kahdeksan paitaa lähtevät Suomeen.

Tekstiiliteollisuuden epäkohdat ovat monille tuttu aihe. Turhauttavan usein voi kuulla uutisia siitä, kuinka vaateteollisuudessa työntekijöiden palkkoja poljetaan, työolot ovat ankeat ja ulkomaiset yritykset keräävät voitot päältä.

Etenkin pienet ja paikalliset vaateyritykset ovat kuitenkin tuotannoltaan eettisiä: työntekijöitä kohdellaan ihmisinä, ja vaatteen valmistaminen on ympäristölle vähemmän haitallista. Myös suuret yritykset ovat vähitellen heräämässä parempiin tuotantotapoihin, ja osa vaatefirmoista tekee yhteistyötä esimerkiksi Unicefin kanssa.

Vaikka muutamat yhtiöt jakavatkin tietoa tuotannostaan, suuryhtiöt ovat haluttomia kertomaan vaatteiden valmistamisesta avoimesti.

Konteista kauppoihin

T-paitanippu on matkalla kuljetettavaksi. Kontti lastataan työnjohtajan vaatimuksesta kiireessä, ja paketin kulma tarttuu lastauslaiturin kulmaan. Pino jatkaa hupenemistaan, kun nipusta heitetään yksi paita roskiin. Jäljellä on seitsemän paitaa, jotka lähtevät rahtilaivassa kellumaan kohti päämääräänsä.

Kuljetuksen aikainen hävikki on niin pientä, ettei sitä usein edes tilastoida. Kokonaisia kontteja katoaa hyvin harvoin.

Jos rahtilaivalla ymmärretään vesien saastuttamisen välttämisestä edes jotain, niin kuljettaminen meritse on itse asiassa suhteellisen ympäristöystävällistä. Vaikka kuljettaminen vaatisi rahtilaivojen lisäksi rekkaliikennettä, on rahtifirmojen osuus vaatteen koko elinkaaren ekologisesta jalanjäljestä jopa vain alle prosentin.

T-paidat rantautuvat suomalaiseen satamaan. Kontti rahdataan sinetöitynä vaateliikkeen keskusvarastolle. Varastotyöntekijä huomaa lastia purkaessaan, että yksi paketti on teipattu huonosti, ja paita on päässyt likaantumaan. Sekajäteastian kansi avautuu, T-paitanippu jatkaa kutistumistaan ja jäljelle jää kuusi paitaa. Paidat lähtevät varastolta suoraan myymälään, jossa ne hinnoitellaan ja nostetaan näytteille.

Suuri osa Suomen vaateliikkeistä on suurten yritysten myymälöitä, joissa kaupataan valtavasti vaatteita edulliseen hintaan. Vaatteen halpa hinta sisältää kuitenkin muutakin kuin tarjousprosentista punastuneen hintalapun. Puuvilla voi olla geenimuunneltua – USA:ssa tuotetusta 90% on sitä varmasti – ja väriaineet voivat sisältää karsinogeenisiä eli syöpää aiheuttavia aineita. Nämä aiheet ovat nousseet esiin tiuhaan, mutta edelleen pyykkinaruillamme roikkuu vaatteita, joiden tuoksussa on muutakin kuin raikasta kevätaurinkoa.

Kemikaaleja voi välttää etenkin ostamalla vaatteet käytettyinä ja useaan kertaan pestyinä. Myös suoraan pienyrittäjältä ostettaessa vaatteiden valmistuksessa käytettyjen kemikaalien osuus on helpompi varmistaa.

Kaupoista koteihin

T-paitalähetys on ripustettu myymälän uutuustankoon. Nipun kuudesta paidasta puolet käy kaupaksi täyteen hintaan. Uusi mallisto vaatii pian hyllytilaa, joten myymättä jäänyt kolmikko joutaa alennuskoriin. Ehdin juuri ostaa alennusmyynnistä kaksi paitaa, kun myyjä vie yli jääneen takahuoneeseen. Se paita, joka ei mahdu esille tai käy riittävän nopeasti kaupaksi, lahjoitetaan eteenpäin.

Vaikka tuotteet pyritään myymään tarkoin, syntyy myymälöissä myös vaatehävikkiä. Osa vaateketjuista myy kaikki tuotteensa joko outlet-liikkeissä tai erilaisissa tempauksissa, osa taas lahjoittaa yli jääviä vaatteita muun muassa kehitysyhteistyöyhdistyksille Fidalle sekä UFF:lle tai suoraan vaatteita tarvitseville. Näin vaateliikkeet tulevat tukeneeksi muun muassa lähetystyötä ja kehitysapua.

Myymättä jääneiden vaatteiden osuus on muutamia prosentteja. Hävikkiä sallitaan usein sen vuoksi, että vaatteita valmistetaan niin suuria määriä tai niin huonoista materiaaleista, että on varaa antaa osa eteenpäin.

uff_2

Kodeista kierrätykseen

T-paitoja käyttäessäni huomaan, että toisessa on jo valmiiksi reikä. Paikkaan reiän ja jatkan paidan käyttöä, mutta huonon laadun vuoksi vien toisen paidan vaatekeräyslaatikkoon nyt kun se vielä on ehjä. Täpötäysi vaatekeräyslaatikko saa miettimään, kuinka suurta ympäristön kuormitusta ylijäämävaatteet aiheuttavat.

Vaatteen elinkaarella päästöjä syntyy valmistamisen ja kuljettamisen lisäksi myös käytöstä. Itsensä vaatettamisen ympäristövaikutuksista ekotuskaa poteva ei täysin voi kääntää syyttävää sormeansa osoittamaan kohti vaatteen valmistajia tai kuljettajia. Kaksi kolmasosaa vaatteen todellisista ympäristövaikutuksista tulee nimittäin käytöstä. Etenkin peseminen kuluttaa energiaa. Myös vaatehuoltoon voidaan käyttää kemikaaleja ja kulumisesta voi aiheutua päästöjä, kuten mikromuoveja vesistöihin.

Kierrättäjän auto kerää pussin talteen jo samana päivänä, ja kuorman ollessa täynnä on suuntana lajittelukeskus. Jos olisin vienyt vaatteen keräyksen sijaan roskiin, se päätyisi polttoon tai kaatopaikalle. Miksei lasinkeräysastian vieressä voisi olla laatikkoa myös keräykseen kelpaamattomille, rikkinäisille tai likaisille vaatteille?

Suomessa vaatejätettä syntyy joka vuosi 14 kiloa asukasta kohden. Tästä säkillisestä vain viisi kiloa menee kierrätykseen ja jopa yhdeksän kiloa jätteeksi. Jätteeksi luokitellut tekstiilit joko poltetaan tai ne käytetään erilaisten teollisuuden materiaalien valmistamiseen.

Uusiotuotanto ei kuitenkaan ole paras keino vaatteiden ekologisen jalanjäljen pienentämiseen. Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Helena Dahlbon mukaan Suomessa ollaan kehittämässä erilaisia tapoja käyttää tekstiilijätettä hyödyksi. Tärkeintä olisi kuitenkin kuluttamisen kohtuullistaminen, Dahlbo neuvoo. Vaatteiden osalta suurin vaikutuskeino on siis puettu jokaisen pukineita tarvitsevan omalle iholle. Se mitä halutaan ostaa, sitä myös myydään.

Kierrätyksestä käyttöön

T-paidoista ehjänä elinkaarensa loppusuoralle sinnitellyt viisikko jatkaa elämäänsä uusien omistajiensa hellässä huomassa. Keräykseen viety paita lähtee apua tarvitsevalle Afrikkaan. Omaa paitaani käytän niin kauan kuin se pysyy ehjänä. Lopuksi leikkaan paidan räteiksi ja käytän polkupyörän huoltamiseen. Viiden ehjän paidan myymiseksi jouduttiin siis valmistamaan kahdeksan paitaa. Näistä osa päätyi onneksi oikeaan käyttöön, mutta turhaa hävikkiä tuli silti paljon.

Vaikka T-paita tuntuu arkiselta ja itsestäänselvältä asialta, sen elinkaaren sisälle mahtuu monien ihmisten työtä ja tarinoita. Parhaiten näihin tarinoihin pystyy vaikuttamaan valitsemalla vaatteensa tarkoin, kohtelemalla niitä hyvin ja arvostamalla asusteitaan niiden käyttöiän loppuun saakka.

Jos on onnistunut saamaan vaatekaappinsa ja shoppailuintonsa kuriin, voi keskittyä luomaan ylimääräisistä pukineistaan jotain uutta. Tietäisitkö sinä, kuinka vaatteen elinkaaren saisi alkamaan uudelleen? 

Vaikuta vaatteen loppuelämään

Ehjät ja puhtaat vaatteet ja kengät voi myydä kirpputoreilla, vaihtaa kavereiden kanssa tai viedä vaatekeräyspisteisiin tai kierrätyskeskuksiin.

Rikkinäiset ja likaiset vaatteet voi uusiokäyttää itse tai lahjoittaa esimerkiksi kierrätysvaatteita hyödyntäville ompelijoille. Viimeinen keino on toimittaa huonokuntoinen vaate sekajätteeseen.

Lumppu eli puuvillajäte käy vaikkapa räteiksi tai matonkuteiksi. Myös jotkin vaateliikkeet vastaanottavat lumppua. Lisätietoa antavat kierrätyskeskukset ja paikallinen jätehuolto.

Teksti ja kuva: Risto Ukkonen

Kuvitus: Miia Vistilä

Katso T-paidan tarina videona:

apps.npr.org/tshirt/

KATSO MYÖS