Nuorten Luonto

Julkaistu: 30.5.2017

Teksti: Jenni Toikkanen

Kuva: Jouko Veikkolainen

Korvet ovat mystisiä paikkoja. Kuusten oksia koristavat naavat ja lupot. Rahkasammalmatolla törröttää monenlaista varjokasvillisuutta. Korvet ovat elinympäristöjä myös uhanalaisille hyönteisille, joista yksi on korpikolva-kovakuoriainen. Korpikolvan (Pytho kolwensis) kuvasi tieteelle uutena lajina vuonna 1828 professori C. R. Sahlberg, jonka sukutilalla Yläneen Kolvassa Turun lähistöllä oli korpikolvalle sopivia korpimetsiä.

Aikuinen korpikolva on noin 1,5 cm pitkä, väritykseltään kiiltävän musta ja sillä on peitinsiivissään pitkittäisuurteita. Aikuista ei ole helppo erottaa muista kahdesta Suomessa elävästä kolvalajista. Korpikolvan toukka on noin 3 cm pituinen ja litteä. Sen erottaminen muista kolvatoukista on helpompaa, jos tuntee lajityypilliset tuntomerkit. Toki täytyy osata erottaa kolvat muista lahopuulla elävistä kuoriaisista.  

Korpikolva on kranttu lahopuun suhteen. Se elää järeän, muutaman vuoden ikäisen kuusimaapuun kaarnan alla, jossa toukka mutustelee nilakerrosta. Kun nilakerros on syöty, ei puu enää kelpaa korpikolvalle. Jotta korpikolva voisi asuttaa tiettyä paikkaa pysyvästi, on alueella oltava riittävä määrä lahopuuta – myös tulevaisuudessa. Laji saattaa kuitenkin puuttua näennäisesti sopivasta korpimetsästä, jos lahopuun tarjonnassa on ollut katkoksia. Huonon leviämiskykynsä vuoksi se ei ole pystynyt leviämään alueelle uudelleen.

Korpikolva on Suomessa erittäin uhanalainen (EN), rauhoitettu ja se on EU-luontodirektiivissä erityisesti suojeltava laji. Korpikolvan esiintymiä on löydetty vain parisenkymmentä, joista eteläisin sijaitsee Keski-Suomessa Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja pohjoisin Rovaniemen tienoilla. Itärajalla korpikolvan esiintymiä tunnetaan vielä toistaiseksi useita.

Rakentaminen, hakkuut, soiden ojitus ja lahopuun poistaminen ovat vähentäneet korpikolvalle sopivia elinympäristöjä, ja lajin vanhimmat eteläiset esiintymät ovat hävinneet aikapäiviä sitten. On surkuhupaisaa, että Sahlberg itse hävitti sukutilansa korpikolvametsät ja perusti niiden paikalle hedelmäpuutarhan. Tulevaisuus häämöttää korpikolvalle epävarmana. Säilyykö vanhoja korpikuusikoita riittävästi, kun metsätalouden musta-aukko imee yhä suuremman määrän puuta sisuksiinsa?

Tiesitkö, että Suomen metsissä elää 816 uhanalaista lajia? Tänä vuonna Luonto-Liiton tavoitteena on kerätä yhtä monta uutta jäsentä. Tule mukaan, suojellaan yhdessä arvokasta metsäluontoamme! Liity jäseneksi: luontoliitto.fi/liity