Nuorten Luonto

Julkaistu: 1.10.2013

Teksti: Aino Saarenmaa, kuvat: Hanna Heikkilä, kuvitus: Tuuli Hypén

Sarjakuvakettu Nanna levittää ympärilleen hyvää mieltä. Nyt citykettua mietityttää ilmastonmuutos. 

Sarjakuvataiteilija Tuuli Hypénin kädenjälki on Luonto-Liitossa jo ennestään tuttu. Ensin yhteistyötä tehtiin Salakaadot seis -kampanjan yhteydessä, ja nyt on vuorossa Ilmastolupaus-kampanja.

– Tällaisiin yhteistöihin osallistuminen on luonnollinen tapa vaikuttaa. Kun piirrän esimerkiksi Hesariin, en halua ottaa suoraan kantaa. Saarnaavat sarjakuvat ärsyttävät minua. Mieluummin otan kantaa pehmeästi, rivien välistä, Hypén kertoo.

Ilmastonmuutoksesta on väännetty kättä jo pitkään, ja monia keskustelu alkaa jo väsyttää. Aihe on silti ikävä kyllä edelleen ajankohtainen.

– Ilmastonmuutos on tärkeä aihe. Ihmisiä täytyy pitää hereillä, sillä valitettavan usein meillä on tapana vain unohtaa. Jos hiljenemme, peli on jo pelattu.

Luonto-Liiton ilmastokampanjassa seikkailee Hypénin tunnetuin hahmo, Nuorten Luonnon sarjakuvapalstaltakin tuttu citykettu Nanna, joka tuskailee muun muassa shoppailun aiheuttaman ahdistuksen kanssa.

– Kun piirrän, en mieti liikoja etukäteen. Ilmastokampanjan kuvia tehdessä tuli mietittyä itsekin, millainen on hyvä tai huono ilmastokansalainen.

Vapaus tuo epävarmuutta

Turkulainen Hypén on juuri purkamassa muutaman taiteilijan yhteisnäyttelyä Helsingin Arabianrannassa. Tällaista sarjakuvataiteilijan työ parhaimmillaan on, sosiaalista ja monipuolista puuhaa.

– Kollegat ovat mukavia, ja heidän kanssaan on kiva hengailla myös vapaalla.

Suomessa kuitenkin vain muutama taiteilija elää sarjakuvia piirtämällä. Tuuli itse suunnittelee lisäksi logoja sekä erilaisia hahmoja yrityksille ja mainoksiin. Etenkin erilaisten maskottien suunnittelu on Hypénille mieluisaa puuhaa.

– Välillä on paljon töitä, välillä ei ollenkaan. Tulevaisuus on epävarma, ja sitä täytyy sietää.

Sarjakuvataiteilijan arjessa Hypénin mukaan parasta on vapaus. Töitä saa tehdä omassa rauhassa, eikä kukaan kurki ja hiillosta olan yli. Piirtämään voi lähteä vaikka kahvilaan.

Haasteitakin boheemissa taiteilijaelämässä on. Taiteilija on itse vastuussa kaikesta, niin myynnistä kuin markkinoinnista. Alan arvostuksessakin olisi parantamisen varaa.

– Toisinaan tulee sellaisia pyyntöjä, että kyllähän sinä tämän nyt ilmaiseksi teet, kun muutenkin piirrät.

Lapsuuden haaveet todeksi

Ammatinvalinnassa on yhä useammalle kyse harrastuksesta tai muuten itselle tärkeästä asiasta. Toisille elannon tuo bloggaaminen, joillekin muoti tai kokkaaminen. Itsensä työllistäminen omilla unelmillaan vaatii kuitenkin työtä ja sinnikkyyttä.

– Tämä on lapsuuden unelmani. Olen ollut tosissani ja peräänantamaton. Otin reippaasti yhteyttä kustantajiin, ensimmäisellä kerralla ei tietenkään onnistanut.

Enemmän tekijöitä kuin lukijoita, on Hypénin mielipide suomalaisen sarjakuvan tilasta. Moni sijoittaa rahansa mieluummin ulkomaiseen kuin kotimaiseen sarjakuvaan.

– Kyllä tämä on sellainen ammatti, jonka kanssa saa aina painia. Välillä joutuu miettimään, että onko kyseessä vakavasti otettava ammatti vai kallis harrastus. Siihenkin on vähän vaikea itse vaikuttaa.

Hypén nousi suuremman yleisön tietoisuuteen vuonna 2009, kun Nanna sai kunniamaininnan Sarjis 2009 -kilpailussa. Nyt Nanna on ilahduttanut paikallislehtien lukijoita jo useamman vuoden ajan.

– Olen saanut palautetta hyvin erilaisilta Nannan lukijoilta. Monet ovat sanoneet, että Nannasta tulee hyvä mieli. Se on kivasti sanottu. En halunnut tehdä ilkeää, mutta en myöskään hampaatonta sarjakuvaa. Nannassa käsitellään ikäviäkin asioita ystävällisesti.

Tietokonepelejä ja kissoja

Tuuli Hypén on itseoppinut sarjakuvataiteilija, mutta esimerkiksi Limingan taidekoulussa on mahdollista opiskella sarjakuvalinjalla. Lisäksi järjestetään erilaisia kursseja ja harrastustoimintaa. Tähän mennessä Hypén on piirtänyt strippisarjakuvia, mutta pitkän tarinan tekeminen houkuttaa.

– Olen kyllä jo ottanut askelia siihen suuntaan, mutta sitä pitäisi ehkä vähän opiskella. Pitkän tarinan tekeminen on kuitenkin eri taiteenlaji aina käsikirjoituksesta alkaen.

Nettisivuillaan Hypén kertoo saavansa innoitusta digitaalisesta pelikulttuurista. Nannaankin on liukunut viittauksia tietokonepeleihin jopa siinä määrin, että piirtäjän on täytynyt hillitä itseään.

– Olen pelannut 1980-luvulta lähtien kaikki tietokonepelit läpi. Välillä täytyy muistuttaa itseään, että kaikki sisäpiirivitsit eivät välttämättä aukea muille. Tietokonepelit ovat harrastus, josta ei tullut työtä, onneksi, Tuuli nauraa.

Sarjakuvataiteilijan innoittajina ovat myös kissat. Hypén onkin pesunkestävä kissaihminen. Vuoden alussa Hypén julkaisi yhdessä sarjakuvapiirtäjä Ninni Aallon kanssa kissa-aiheisen sarjakuva-albumin.

– Se oli rento proggis. Mietin kyllä aluksi, että kannattaako kissoja piirtää. Niistä on tehty sarjakuvia jo vaikka kuinka paljon. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että maailma tarvitsee aina lisää kissoja.