Tuttu, tuntematon susi
Julkaistu: 23.1.2018
Teksti: Tuuli Turtola
Kuvat: Craig Jones
Susi on kaikkien tuntema eläin. Samalla, yllättävää kyllä, suden tunnistaminen ei ole kovinkaan helppoa. Koiramaisen laumaeläimen suurin uhka on ihminen.
Koiraan verrattuna suden häntä riippuu usein suorana ja sen silmät ovat vinot. Suden jäljet muistuttavat ison koiran jälkiä. Tutkija Samuli Heikkinen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että varsinkin luonnossa suden ja koiran erottaminen voi olla todella vaikeaa.
– Yleensä yksilöstä nähdään vain hyvin pieni osa tai nopea vilaus, mistä on tosi vaikea tehdä oikeaa päätelmää lajista. Riistakameroiden kanssa on usein ihan sama asia, lajintunnistus on vaikeaa tietystä kuvakulmasta tai valaistuksessa. Kun sitten havaintoa tarkistetaan maastossa, niin ilmoitettu susihavainto voi muuttua vaikka kauriiksi, koiraksi tai ilvekseksi. Medialla on myös suuri vaikutus susihavaintoihin. Jos alueelta havaitaan susi ja siitä kerrotaan mediassa, niin se lisää havaintojen määrää alueella voimakkaasti. Havaintojen tekeminen jatkuu edelleen, vaikka seurattu susi on jo poistunut alueelta, Heikkinen sanoo.
Karaistunut hirvenpyytäjä liikkuu laumassa
Susi painaa noin 25–50 kiloa, isoimmat urokset jopa 80 kiloa. Etelä-Euroopan sudet ovat kooltaan pienempiä. Sudella on monia koiramaisia tapoja. Urossusi pissaa koipeaan nostamalla ja jättää reviirimerkintöjä samalla tavoin kuin koirat. Susi on varsin leikkisä eläin ja kestävä ja nopea liikkuja, joka jolkuttelee mieluiten ravaten. Se on liikkeellä useimmiten hämärän aikaan.
Susi on karaistunut eläin, ja aikuiset sudet voivat nukkua taivasalla, pelkällä lumihangella. Susi pitää makuupaikoista, joista käsin se pystyy tarkkailemaan ympäristöään. Jos susilauma on saanut kaadettua esimerkiksi hirven, päivämakuupaikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä ruokapaikasta.
– Susi tekee varsinaisen pesän vain pentuja varten. Synnytyspesä on yleensä erikseen ja niin sanotut siirtopesät erikseen. Synnytyspesässä ollaan vain hyvin lyhyt aika, jonka jälkeen pennut siirretään sieltä pois. Pentuvaiheen jälkeen pesien käyttö vähenee ja loppuu, Heikkinen kertoo.
Susi on laumaeläin. Lauma koostuu lisääntyvästä parista ja aiemmista pennuista tai muista sukulaisista, joilla kaikilla on oma paikkansa lauman hierarkiassa. Suomen susilaumoissa on keskimäärin seitsemän yksilöä. Nuori susi jättää syntymäreviirinsä ja laumansa noin 1–2 vuoden ikäisenä. Siinä kohtaa elämänkiertoa susi liikkuu yksin, ennen kuin se löytää kumppanin ja perustaa oman lauman tekemällä pentuja.
Suden pääravintoa on hirvi. Yksin liikkuessaan susi joutuu yleensä etsimään kooltaan pienempiä saaliseläimiä, kuten jäniksiä ja myyriä, tosin joskus se voi yrittää suurempaakin saalista. Reviirin ja lauman perustamisen jälkeen susi metsästää kumppanin kanssa. Susi käyttää tarvittaessa myös haaskoja tai muiden tappamia saaliseläimiä, mutta pyrkii aktiivisesti itse tappamaan saaliinsa.
Suurimpana uhkana on ihminen
Susi on maailmanlaajuisesti runsaslukuinen, mutta Suomessa erittäin uhanalainen laji. Suomessa suden uhanalaisuus johtuu pitkälti muun muassa historiasta ja nykyisestä susipolitiikasta.
– Meillä on ollut susikannan seurantaa jossain muodossa 1970-luvun lopusta asti. Sitä aiemmat tiedot ovat hajanaisia. Korkeimpia lukuja löytyy 1980-luvun keskivaiheilla, jolloin Suomen susikannasta tehty arvo oli noin 300 sutta, mutta sen jälkeen se laski huomattavasti alemmalle tasolle, Samuli Heikkinen sanoo.
Tämän hetkisen kanta-arvion mukaan Suomessa on 210–240 sutta. Runsaimmin susia on itärajan lähellä.
Susi voi elää jopa 15-vuotiaaksi, mutta luonnossa sen elinikä jää usein lyhyemmäksi. Susi on ravintoverkon yläpäässä, joten sillä ei ole ihmistä lukuun ottamatta luontaisia vihollisia.
– Suurin osa suden kuolinsyistä liittyy jotenkin ihmiseen, kuten metsästykseen, liikenteeseen ja onnettomuuksiin. Vain vähän kuolinsyistä on niin sanottuja luonnollisia syitä, susi voi esimerkiksi kuolla hirven potkuun saalistustilanteessa.
Euroopan susilla menee paremmin
Euroopassa on tällä hetkellä noin 14 000 sutta. Eniten niitä on Itä-Euroopassa. Susien määrä on viime vuosina kasvanut useimmissa Euroopan maissa, mihin syynä ovat ihmisten aiempaa myönteisemmät asenteet susia kohtaan, susien saaliseläinten runsastuminen sekä susia suojeleva lainsäädäntö. Susi on palannut muun muassa Ranskaan ja Saksaan vuosikymmenten poissaolon jälkeen.
Nykyään Euroopan maista eniten susia on Espanjassa, jossa niitä elää noin 2500 yksilöä. Susia ei esiinny lainkaan Hollannissa, Belgiassa, Unkarissa, Luxemburgissa, Iso-Britanniassa, Kyproksella, Maltalla, Islannissa ja Irlannissa.
KATSO MYÖS
