Julkaistu: 29.5.2015

Lähimetsät haltuun! -juttusarjan toisessa osassa esitellään voitettuja ja hävittyjä lähimetsätaisteluita sekä uhattuja, pelastettuja sekä menetettyjä lähimetsiä. 

Kartanonmetsä uhan alla

Kartanonmetsä on ollut helsinkiläisen teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Salla Sierasen lähimetsä jo lapsuudesta asti. Nyt suojelualueeksikin esitettyä metsää uhkaa rakentaminen. Sierasen lempipaikka metsässä on aina ollut metsänreunan suuri kivi.

– Lapsena se näytti niin suurelta, tuntui kuin sen päällä istuessa koko maailma olisi kadonnut. Minä ja avaruus. Siellä saattoi unelmoida. Ja vaikka se ei enää näytäkään niin isolta, on sen päälle nykyään vaikeampaa kiivetä. Se on ollut metsässä varmaan aina.

Kartanonmetsä on yksi Helsingin monista metsäalueista, mitä uuden yleiskaavan luonnoksessa esitetään täytettäväksi asunnoilla. Kallioisella 15 hehtaarin alueella polut risteilevät sinne tänne. On suuria kilpikaarnamäntyjä, keloja, pieni suo ja lähdelampi.

Metsässä kohtaavat Helsingin varhainen historia ja nykyaika. Sieltä löytyy kivikautinen polku, ja metsän alla, tunnelissa, kulkee junarata. Kartanonmetsä on tärkeä virkistyspaikka malminkartanolaisille, ja lähistön päiväkodit ja koulut käyttävät sitä aktiivisesti. Metsää on myös esitetty suojeltavaksi luontojärjestöjen 2014 tekemässä Helsingin arvometsät -aloitteessa.

Vaihtoehtoisia kaavoja on esitetty

Kun Sieranen sai tietää yleiskaavaan esitetyistä suunnitelmista jyrätä metsä asuntojen tieltä, hän päätti tarttua toimeen.

– Olen yhdessä muiden malminkartanolaisten kanssa pohtinut yleiskaavaa ja olemme laittaneet oman vastineemme kaupunginsuunnitteluvirastolle.

Vaihtoehtoisia kaavoja ovat tehneet myös muut lähimetsistään huolestuneet asukasyhdistykset ja kaupunkiaktiivit eri puolilla Helsinkiä. Asuntojen tarve ymmärretään, mutta metsiin rakentamisen sijaan asukkaat haluavat valmiiksi rakennettuun ympäristöön sijoitettavaa tiivistämistä.

Metsä on saanut myös innokkaan puolustajan Malminkartanon kirjastosta, joka on ottanut Kartanonmetsän kevään teemaksi. Sieranen on suunnitellut kirjastoon valokuvanäyttelyn ja luovia pajoja, joissa tutustutaan metsään ja sen historiaan. Lisäksi aktiivinen asukasliike toi Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun -kampanjan Helsingin avajaistapahtuman Kartanonmetsään.

Sieranen on löytänyt uhatusta lähimetsästään jopa aiheen opinnäytetyölleen, jonka toiminnallisissa draamapajoissa tuodaan Malminkartanon historiaa tutuksi lapsiryhmille. Kartanonmetsä ja sen kivikautinen polku, jossa jo ensimmäiset helsinkiläiset kulkivat, tulee näin hauskalla tavalla tutuksi.

Luontojärjestöjen Helsingin arvometsät -aloite.

Suojelualueeksi esitettyä Kartanonmetsää uhkaa rakentaminen.

 

Myllypuro – menetetty lähimetsä

Itä-Helsingin Myllypuron ateljeetalossa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija Tuuli Luukas kävi pitkän kamppailun lähimetsänsä puolesta. Luukas muutti Etelä-Myllypuron metsän reunalla sijaitsevaan taiteilijakylään 1995. Kaupunkimetsästä  joka oli luonnoltaan harvinaisen monimuotoinen tuli tärkeä osa taiteilijan työskentely-ympäristöä.

Luukas sai tietää kaupungin suunnitelmista muuttaa metsä pientaloalueeksi vuoden 2002 yleiskaavan osallistamistoimissa. Tästä alkoi poliittinen ja asukasdemokraattinen vääntö, jossa metsän puolustajat saivat huomata, ettei kuuleminen välttämättä tarkoita kuuntelemista.

– Monet pitivät osallisuuskyselyjä ja muistutuksien vaikutuksia lähinnä näennäisdemokratiana. Vaikka me taidealan ammattilaisetkin vetosimme kaikin mahdollisin argumentein metsän puolesta, kaupunkisuunnitteluvirasto jyräsi omat kaavansa läpi.

Kaikki eivät vastustaneet rakennushanketta. Sen toivottiin kohottavan alueen imagoa ja turvaavan palveluiden säilyminen. Metsän menettäminen tuntui joistakuista pieneltä hinnalta.

– Selvästi mielipiteet jakaantuivat. Jännitteitä ilmeni, mutta suojelukin sai valtavasti tukea. Se lämmitti mieltä.

Kaikki keinot käytettiin

Ateljeetalon asukasyhdistys käytti kaikki mahdolliset keinot metsän säilyttämiseksi. Luukas asui itse osan ajasta Pariisissa, mutta puolusti myös sieltä käsin tuhansien kilometrien päässä ollutta lähimetsäänsä. Yhdistys kirjelmöi metsän puolesta, keräsi adressin, kirjoitti mielipidekirjoituksia, järjesti konsertin ja näyttelyitä. Kun prosessi eteni, kaavasta tehtiin muistutuksia ja asia vietiin oikeuteen. Lopulta päätös metsän kohtalosta vietiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vetoamalla lähiluontoon ihmisoikeutena. Oikeudellista perustetta metsän säilyttämiseen ei kuitenkaan löytynyt, ja se sai mennä asuntojen tieltä.

– Oli aivan hirvittävää seurata oman lähimetsän tuhoutumista. Upea tykkitie räjäytettiin taivaan tuuliin. Sydäntäraastavaa oli myös upeiden kallioiden räjäytys ja monien metsän vanhojen osien hävitys. Nyt kun metsää on jäljellä vain lämpäreitä, siellä on surullista liikkua. Onneksi joitakin kauniita japanilaisvaikutteisia keitaita sammalineen on säästynyt, ja niissä fiilistelen!

Menetyksiä ja ilonaiheita

Metsän tilalle rakennettuun “puiseen kaupunkikylään” Luukas ei ole tutustunut, vaan näkee sen ahmaisseen lähes koko metsän.

– En lakkaa päivittelemästä menetystämme. Emme vastustaneet asuntoja, koska kaikkihan ymmärtävät, että niitä tarvitaan. Mutta pitikö ne sijoittaa juuri kauneimpaan luonnonmetsään? Näin uudetkin asukkaat menettivät hienoa metsää.

Metsän eteen uhrattua työtä Luukas ei kadu. Metsän puolustaminen myös antoi paljon.

– Oli mahtavaa nähdä, kuinka eri alojen asiantuntemus ja alueen asukkaiden hiljainen tieto ja paikallistuntemus olivat avainasemassa, kun alueen luontoarvoja tuotiin esiin. Saimme paljon kuraa niskaan, mutta sitkeinä luonnonsuojelijoina kestimme pikku pärskeet.

Kaupunkimetsäliikkeen video Myllypuron metsästä ja sen puolustajista.

Sanginjoen ulkoilumetsän puolesta on taisteltu jo 10 vuotta.

Sanginjoki – kansallispuisto vai avohakkuu?

Oulun kupeessa sijaitsevan Sanginjoen ulkometsän alue on upea, luonnoltaan eteläsuomalaisen kansallispuiston tasoinen alue. Se on myös lähiseudun asukkaiden suosima retkikohde, jonne pääsee kaupungista vaikka pyöräillen.

– Sanginjoessa parasta on sen laajuus ja yllättävyys. Kun poikkeaa polulta, ei tiedä tarkalleen, mitä vastaan tulee ja miten pitkä matka seuraavalle polulle on. Sellainen arvaamattomuus ja ajattomuus on luksusta arjen keskellä, sanoo oululainen Henni Ylänne.

Sanginjoki on valitettavasti myös hyvä esimerkki siitä, miten hankalaa kaupungin omistamien metsien suojelu voi olla ja miten päätöntä niihin liittyvä päätöksenteko pahimmillaan on.

Alueen suojelun puolesta on kampanjoitu jo kymmenen vuoden ajan. Sanginjokea on muun muassa esitetty kansallispuistoksi, ja siellä aloitetut hakkuut pysäytettiin mielenosoituksin vuonna 2012. Ylänne on yksi monista pitkäaikaisista Sanginjoki-aktiiveista viiden vuoden kokemuksellaan. Tänä aikana hän on ollut esimerkiksi mukana kirjoittamassa lausuntoja ja vedonnut poliittisiin päättäjiin.

Kamppailu jatkuu

Vuosien väännön jälkeen hyvät uutiset olivat lähellä kesäkuussa 2014, kun Oulun kaupungin valtuusto käsitteli ehdotusta, jossa puolet metsistä suojeltaisiin. Aloite kuitenkin kaatui yhden äänen erolla sekavassa äänestyksessä.

– Äänestyksen aikana eräs valtuutettu ohjeisti toista muuttamaan ääntään suojelua vastaan, ja tämä hämmennyksen alla tapahtunut viimeinen painallus ratkaisi äänestyksen, Ylänne kertaa äänestyksen dramaattisia vaiheita.

Kamppailu alueen suojelemiseksi siis jatkuu yhä. Sanginjoen suojelun taakse on kymmenen vuoden aikana muodostunut suuri kansanliike. Suojeluesityksen on allekirjoittanut 14 järjestöä ja sillä on laaja kannatus oululaisten keskuudessa. Miksi sitten päättäjät ovat vastustaneet suojelua?

– Pääargumentti on ollut hakkuutulojen menetys. Siitä on ollut myös paljon väärää tietoa, ja taloudellista merkitystä on tahalleen tai tahattomasti liioiteltu. Suojelu tuo pitkällä aikavälillä paljon suuremmat taloudelliset voitot kuin hakkuutulot, kun turismi ja terveyshyödyt kasvavat. Nämä argumentit on kuitenkin sivuutettu ”hömpötyksenä”, ja osittain metsien hakkuuta pidetään lähes kansallisena velvoitteena kansanomaisuuden hyödyntämisessä. Lisäksi esillä on ollut harhaluuloja, joiden mukaan teiden käyttö, liikkuminen metsässä ja marjastaminen kävisi suojelun myötä mahdottomaksi.

Toimi rohkeasti metsien puolesta

Ilman suojelijoiden sitkeää työtä iso osa Sanginjoen metsistä olisi luultavasti jo hakattu tällaisiin virheellisiin käsityksiin vetoamalla. Ylänne kannustaakin kaikkia lähimetsistään huolestuneita ihmisiä toimimaan rohkeasti metsän puolesta.

– Päätöksistä ja kaavoista valittamista pidetään usein vastahankaisena tekona ja meitä valittajia keskimääräistä hankalimpina tyyppeinä. Mikään ei kuitenkaan muutu, jos ei edes yritetä ottaa kantaa ja osallistua keskusteluun. Pienetkin positiiviset saavutukset tuntuvat hyvältä, ja samalla oppii hyödyllisiä taitoja. Mitä useampi meistä yrittää vaikuttaa, sitä helpommaksi se muuttuu muillekin.

Tampereen kaupunki on suojelemassa yli 500 hehtaaria metsää Kintulammin hienolla, erämaisena säilyneellä alueella.

Suojeltuja lähimetsiä

Entäs ne voitetut taistelut? On niitäkin onneksi. Esimerkiksi Espoo kunnostautui 550-vuotisjuhlavuotenaan vuonna 2008 ja suojeli kerralla teeman mukaisesti 550 hehtaaria metsää. Vantaalla metsien suojelun tilanne on yleisesti ottaen melko hyvä ja usealle arvokkaalle kohteelle on viime vuosina saatu lakisääteinen suojelu vuoden 2007 yleiskaavan toteutuksessa. Lisäksi Vantaa suojeli 300 hehtaaria lähimetsää inkoolaisillekin, kun kaupungin omistama arvokas luontoalue Inkoon Bjursissa myytiin valtiolle METSO-ohjelmassa 2013.

Suurista kaupungeista myös Tampere on viime vuosina aktivoitunut metsiensä suojelussa kaupungin tekemän luonnonsuojeluohjelman ansiosta, ja löytyypä kaupungin strategiasta varsin kunnianhimoinen kirjaus vuodelle 2025: ”Tampere on johtava luonnonsuojelukaupunki”. Villilän saari, Halimasjärvi, Holman metsä Teiskossa, ja Makkarajärven-Viitasenperän alue Hervannassa, siinä esimerkkejä Tampereella viime vuosina suojelluista kohteista. Valmisteilla on myös muun muassa harvinaisen laajan, 555 hehtaarin, Kintulammin alueen suojelu.

Metsät tarvitsevat meitä

Helsingissä ei suuria voittoja lähimetsäkiistoissa ole valitettavasti vielä saatu. Kaupunki haluaa pitää ilmeisen tiukasti kiinni mahdollisuudesta kaavoittaa metsät asuinalueiksi, ja uudessa yleiskaavaluonnoksessa metsiä ollaankin kohtelemassa kovalla kädellä. Kaavaehdotus hävittää pahimmassa tapauksessa jopa kolmasosan Helsingin metsistä. Helsingin strategiaohjelmassa näkyy kuitenkin myös pieni toivon pilkahdus lähimetsille, kun ohjelmaan on kirjattu tavoite metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi osana yleiskaavatyötä.

Useimmat tässä mainitut suojelupäätökset ovat luontojärjestöjen ja asukkaiden pitkän työn ja äänekkäiden vaatimusten tulosta. Lähimetsät ympäri maata tarvitsevat kipeästi sinnikkäitä puolustajia, jotka eivät pelkää kyseenalaistaa poliitikkojen ja virkamiesten näkemyksiä metsistä vain potentiaalisina tonttimaina tai hakkuutuloina.

 

Lähimetsät haltuun! on Luonto-Liiton valtakunnallinen kampanja, jonka tavoitteena on muun muassa lisätä tietoisuutta metsien ekologisesta ja kulttuurisesta merkityksestä ja edistää lähimetsien suojelua.

 

www.lahimetsat.fi
facebook.com/lahimetsat
twitter.com/lahimetsat
#lähimetsäthaltuun

Haluatko lukea lisää Nuorten Luontoa? Tilaa lehti täältä itsellesi tai lahjaksi!