Sukellus on kurkistus toiseen maailmaan


 

Teksti: Hanna Aho
Kuva: Anna Törnroos

Vesi on vielä lämmintä elokuun auringossa. Sukeltaessani rannan rakkolevien keskellä rihmalevät heikentävät näkyvyyttä edessäni avautuvassa viidakossa. Ympärilläni käy kuhina, ja pikkukalat näykkivät varpaita. Luovin rakkolevien välitse ja yritän olla koskematta pieniin korvameduusoihin. Syvemmälle edetessäni maisema hiljenee, tunnen vain aallot ympärilläni.

Meritunnelmaa huimapäille ja syvyyksien tutkijoille

Sukellus kiehtoo. Toisia vetää sukelluksen puoleen lajin jännitys ja fyysisyys, toiset nauttivat syvyyksien hiljaisuudesta ja pimeydestä. Joitain kiinnostaa historian havina hylyillä tai vesieliöstön tarkkailu.

Sukellusharrastuksen voi helpoiten aloittaa snorklaamalla. Paikaksi käy vaikka tuttu mökkiranta ja välineiksi riittää snorkkeli ja maski.  Snorklaamalla sukelluksen perusasiat tulevat tutuiksi ja hengityksen kontrollointia sekä räpylöiden käyttöä voi harjoitella rauhassa.

Siirtyminen laitesukellukseen tulee ajankohtaiseksi, kun vedenalaisen maailman tarkkailu pinnan tuntumasta ei enää riitä. Turvalliseen laitesukellukseen tarvitaan sekä oikeanlaista välineistöä että asiaankuuluvaa koulutusta ja kokemusta. Peruskurssilla harjoittelu aloitetaan uimahallissa ja PADI- tai CMAS-kortin saadakseen täytyy läpäistä sekä teoriakoe että sukellusnäytöt. Laitesukelluksen lisäksi ilman happilaitteita sukelluksesta on tullut viime aikoina suosittua.

Harrastuksesta ammatiksi

Vesiympäristöön liittyy monia intressejä ja näin ollen muun muassa rakennusmiehet, sotilaat, insinöörit, arkeologit, pelastussukeltajat, merenpohjan kartoittajat ja sukellusoppaat vetävät maskin kasvoilleen. Ammattisukeltajalta vaaditaan yleensä rautaista kuntoa ja kärsivällisyyttä pysyä useita tunteja veden alla.

Jannica Haldinille oli sukelluksen aloittamisesta asti selvää, että taidoista voisi olla hyötyä myös työelämässä. Lapsuuden saaristossa vietetyistä kesistä lähtien meriluonto oli kiehtonut häntä, joten meribiologian opinnot veivät lopulta mukanaan.

– Vaikka meriluonto on aina ollut  minulle läheinen, pinnanalainen maailma on vielä monella tapaa tutkimaton. Meriluonnon kiinnostavuutta lisää myös ihmisten riippuvaisuus sen tarjoamista palveluista.

Jannica on meribiologeille suunnattuja sukelluskursseja suoritettuaan tehnyt useana vuonna vedenalaiskartoituksia VELMU-hankkeessa, jossa kartoitetaan vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta. Tutkimusta tarvitaan herkän meriluonnon suojelemiseksi.

Sukeltaessa täytyy muistaa varautua yllätyksiin.

– Aina sattuu asioita, joita ei ole ennakoitu: usein tuulee liikaa tai varusteissa menee jokin rikki. Mutta vaativuudesta huolimatta sukeltaessa voi päästä näkemään hienoja paikkoja ja tekemään hauskoja juttuja.

Itämerellä on paljon tarjottavaa sukeltajalle

Monia sukelluskärpänen puree etelänmatkojen aikana valtamerten kirkkaissa vesissä. Suosittuja sukelluslomakohteita ovat muun muassa Thaimaa, Punainen meri ja Karibia. Vastaavia koralliriuttoja ja kalalajien kirjoa ei löydy koto-Suomesta, mutta Itämeri ja sisävedet tarjoavat elämyksiä täälläkin.

Villi legenda, jonka mukaan sukeltajat harjoittelevat Itämeressä sukeltamista sisäaltaassa maalaamalla maskinsa vihreällä maalilla, elää yhä. Itämeren rehevöityminen tuleekin varmasti vastaan kotoisilla sukellusreissuilla, mutta olosuhteet vaihtelevat paljon eri puolilla rannikkoa ja saaristoa.

– Se, ettei Itämeri ole sukeltajan kannalta kiinnostava, on myytti, Jannica toteaa.

– Näkyvyys voi olla huono keskikesällä tai tuulisella säällä, mutta alkukesällä piilevien kukinnan jälkeen ja syksyllä näkyvyys on parempi. Alkusyksystä useat punalevät ovat parhaimmillaan ja pinnan alta löytyy paljon värejä. Sukeltajan kannattaa olla tarkkaavainen, sillä kasvit ja eläimet ovat pienempiä kuin lämpimämmissä vesissä, mutta kuhinaa on silti paljon.

Eliöiden tarkkailun lisäksi Suomen rannikon kylmissä ja vähäsuolaisissa vesissä on hyvät olosuhteet hylyille sukeltamiseen.

– Esimerkiksi Tvärminnessä on vedenalainen jyrkkä rinne, jossa rihmalevät vaihettuvat rakkolevään ja sitten punaleviin ja sinisimpukoihin. Äkkiä silmien eteen nousee vanhan hylyn keula. Tunnelma on kuin toisesta maailmasta.

KATSO MYÖS