Nuorten Luonto

Julkaistu: 20.9.2011

 

Teksti ja kartta: Maija Taka

Montako valtiota Itämeren rannoilla oikein on? Muistatko kaikki yhdeksän? Itse asiassa on tärkeää ymmärtää, että se mitä yksi valtio tekee Itämerelle, vaikuttaa kaikkiin muihinkin. Veteen ei voi piirtää viivaa eikä rakentaa muuria. Vesi jatkuvalla liikkeellään vie uusille alueille niin saasteita kuin uusia eliölajeja.

Itämeren alueen asukkailla on paljon yhteistyötä ja kanssakäymistä, mikä ilmenee oheisesta kartasta. Tiesitkö esimerkiksi, että Suomen ja muiden Pohjoismaiden tietoliikenne kulkee pääosin Ruotsin kautta?

Kartan runsaat yksityiskohdat kuvastavat hyvin sitä, kuinka paljon Itämerellä on ihmistoimintaa. Kartalta voi havaita vahvoja rannikkokaupunkeja ja ihmiskeskittymiä. Asukastiheys kasvaa etelään päin, Lapista kohti Puolan asutuskeskittymiä. Ihminen vaikuttaa Itämereen tauotta. Me kalastamme, matkustamme ja siirrämme materiaalia. Muokkaamme rantoja ja laskemme vesiä.

Itämerellä ja sen rannikoilla tapahtuu siis paljon, eikä yhteinen huoli merialuetta uhkaavista lauttaonnettomuuksista ja muista ympäristöriskeistä ole turha.

Öljyvuotoja esiintyy alueen vesillä jatkuvasti, ja lauttaliikennettä on paljon – kukapa meistä ei olisi joskus ollut lauttamatkalla Virossa tai Ruotsissa?

Niin kauan kun risteilykulttuuri jatkuu nykyisenlaisena, se syö suojelutyön merkitystä. Vesiä pilaavat esimerkiksi lauttojen polttoainepäästöt ja jätevesityhjennykset sekä pakokaasut. Helsingissä ja Tukholmassa risteilijöillä on mahdollisuus purkaa jätevetensä suoraan kaupungin viemäriin, mutta merellä päästöt voi laskea suoraan veteen heti kun valvonnan silmä välttää.

Entäpä rahtialukset? Otetaan esimerkki: Espanjasta tyhjänä lähtevään rahtialukseen pumpataan paikallista vettä, jotta alukseen saadaan painoa. Aluksen saapuessa Itämerelle ja esimerkiksi Hankoon se purkaa nämä pilssivedet mereen, koska alus saa lastauksen jälkeen painoa rahtitavarasta. Itämereen laskettu vesi tuo mukanaan meren ekosysteemille vieraita lajeja. Vieraslajeja kulkeutuu Itämereen myös laivojen rungoissa.

Laivaliikenne lisää aallokkoja ja voi näin aiheuttaa eroosiota rannikoilla. Myös laivaliikenteen aiheuttama melu on saastetta, joka häiritsee niin ihmisiä kuin alueen eliöstöä. Suurimmat rahtisatamat Itämerellä ovat Venäjän Primorsk ja Pietari sekä Viron Tallinna. Rahtiliikenteen reitit kuvastavat hyvin myös kaikkein huonovointisimpia vesialueita.

Omat riskinsä Itämerelle tuo rakenteilla oleva Nord stream -maakaasuputki, jonka on tarkoitus helpottaa maakaasun siirtoa Venäjältä Eurooppaan. Tämän lehden mennessä painoon putkea oli rakennettu yli 1700 kilometriä. Putken myötä riippuvaisuutemme Venäjän energiantuotannosta ja samalla mahdollisten ympäristökatastrofien uhka merellä kasvaa. Toisaalta samalla öljykuljetusten määrä Itämerellä toivottavasti hiipuu, mikä taas laskee rahtialusten onnettomuuksien riskiä.

Me Itämeren rantojen asukkaat elämme siis samojen ongelmien äärellä. Meren tilaa on suojeltava ja siihen on innostuttava yhdessä. Me pystymme siihen ja me teemme sen.