Pohjolan metsät ja muuttuva ilmasto
Julkaistu: 23.11.2009
Pohjoiset metsät pitävät suurta määrää hiiltä kurissa ja poissa ilmakehää lämmittämästä. Ilmastonmuutos saattaa kääntää tilanteen päälaelleen. Miten tulevaisuuteen tulisi varautua?
Läpi Pohjois-Amerikan, Venäjän ja Pohjoismaiden ulottuva taiga on varastoinut arviolta kolmasosan kaikesta maaekosysteemeihin sitoutuneesta hiilestä. Arviot hiilen määrästä vaihtelevat sen mukaan, kuinka syvälle maan pinnan alle on jaksettu kaivautua, sillä suurin osa hiilestä on boreaalisissa metsissä varastoitunut maaperän hiljalleen hajoavaan biomassaan.
Metsiimme voisi varastoitua vielä nykyistä enemmänkin hiiltä. Mahdollisuus on päästövähennystavoitteiden kanssa kamppaileville maille vähintäänkin houkutteleva: mitä enemmän metsien lasketaan nielevän, sitä vähemmän tarvitsee hiilidioksidipäästöjä nipistää hankalammista paikoista, kuten vaikka energiantuotannosta.
Jos asiat kuitenkin etenevät huonosti, toisin sanoen nykyiseen malliin, ei metsistäkään ole enää avuksi. Metsäntutkimuslaitosten kansainvälinen liitto IUFRO arvioi viimeisimmässä raportissaan, että kahden ja puolenkin asteen lämpeneminen voisi kääntää metsät maailmanlaajuisesti hiilinielusta päästöjen lähteeksi.
Metsämaiseman muutos
Pohjoisilla alueilla ennustetut muutokset ilmastossa ovat keskimääräistä rajumpia. Boreaalisten alueiden metsäpalojen on arvioitu tuplaantuvan vuosisadan loppuun mennessä sekä pinta-alassa että yleisyydessä. Eteläisemmillä alueilla, missä metsä rajautuu aroihin ja ruohomaihin, metsät voivat menettää jalansijansa pysyvästi kuivuuden ja lämpötilan nousun myötä.
Suomessa on myös syytä varautua uudenlaiseen metsämaisemaan. Helsingin yliopiston metsien ja ilmaston vuorovaikutuksen professori Eero Nikinmaa arvio, että tulevaisuudessa lehtipuut tulevat menestymään Etelä-Suomessa kuusta paremmin.
– Kuusien taantumien ja lehtipuiden menestyminen näkyvät useammissa muutosskenaarioissa, vaikka syyt tähän hieman vaihtelevat, Nikinmaa kertoo.
– Metsää istutettaessa kuuseen kuitenkin edelleen suhtaudutaan niin kuin se olisi automaattisesti paras ja ongelmattomin puulaji. Kyllä sen kasvattaminen varmasti onnistuu vielä tulevaisuudessakin, mutta olisi kyllä syytä miettiä, onko se enää järkevin metsätaloudellinen investointi, Nikinmaa jatkaa.
Nikinmaan mukaan uudenlainen puustorakenne vaikuttaa omalta osaltaan myös muihin metsässä eläviin eliöihin ja voi tuoda mukanaan uudenlaisia tuholaisia. Kanadassa on jo saatu näyttöä siitä, mihin tuhohyönteiset pystyvät. Ennätysmäisesti levinnyt vuoristomäntykovakuoriainen on 2000-luvun alussa hävittänyt kolmannesta Suomen metsäpinta-alasta vastaavan alan mäntymetsää.
Ikävien seurauksien lisäksi on Suomessa ennätetty moneen kertaan mainostaa lämpenemisen hyviä vaikutuksia metsataloudelle; puiden kasvun toivotaan kiihtyvät ja kasvukauden pitenevän. Tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätäkään oletusta yksiselitteisesti.
Yleistyvät häiriöt voivat syödä lisääntyneen kasvun hyödyt. Lämpötila ei myöskään ole ainoa kasvua rajoittava tekijä boreaalisella vyöhykkeellä. Sitä voi rajoittaa myös paikoittain lisääntyvä kuivuus tai maaperän niukka typen määrä.
Varmaa on vain epävarmuus
Minkälainen metsä pystyy parhaiten sopeutumaan rajuihin muutoksiin niin että metsämme sitovat hiiltä ja tuottavat puuta vielä jatkossakin?
Suomessa metsänomistajia neuvovat ja kouluttavat muun muassa alueelliset metsäkeskukset. Miten he evästävät ilmastonmuutoksesta huolestunutta metsäomistajaa, joka on juuri ryhtymässä uuden metsän kasvatukseen ja siis tekemässä sijoitusta pitkälle tulevaisuuteen?
– Eipä meillä juuri mitään uusia ohjeistuksia ole, ihan perinteisten metsänhoitosuosituksien mukaan mennään, vastaa Gunnar Salingre, metsänhoitaja Metsäkeskus Rannikosta.
– Tuholaisiin pitäisi tietysti varautua paremmin, mutta ilmastonmuutoksessa on kuitenkin niin monia tekijöitä ja niin paljon epävarmuutta, että emme kyllä uskalla vielä metsänhoitoon tai -kasvatukseen puuttua.
Salingre miettii vielä hetken ja lisää: – Onhan se vähän niinkin, että harvemmin me ihmiset reagoimme, ennen kuin jotain tosiaan tapahtuu.
Tutkijat kutsuvat tätä reaktiiviseksi sopeutumiseksi, eli muutetaan käytäntöjä vasta pakon edessä.
Metsätalouden sijoitusneuvot
Epävarmuudesta ei pääse mihinkään, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista metsiin, mutta tulevaisuuteen pitäisi pystyä katsomaan siitä huolimatta. Onko vanhaan ja tuttuun tarrautuminen kuitenkaan se turvallisin ratkaisu?
Eero Nikinmaan mielestä oppia voitaisiin ottaa pörssisijoittajilta:
– Pörssimeklarin klassinen ohje sijoittajalle epävarmojen tulevaisuuden näkymien edessä on hajauttaa salkku eli sijoittaa useaan eri kohteeseen. Miksei samaa voisi soveltaa metsätalouden harjoittamiseen?
Toistaiseksi salkku on täytetty avohakkuilla ja yhden puulajin tasarakenteisilla metsillä. Esimerkiksi vuoristomäntykovakuoriaisen uhriksi joutunut Kanadan provinssi Brittiläinen Kolumbia joutui jo arvioimaan metsäpolitiikkaansa uudelleen parantaakseen valmiuksiaan vastaavien yllätysten varalle.
Pidemmällä tähtäimellä tärkeämmäksi noussee kuitenkin metsän monimuotoisuus niin geneettisellä kuin maisematasolla. Metsäalueiden yhtenäisyys mahdollistaa lajien leviämisen ja alueiden palautumisen myös tuhojen jälkeen.
– Näyttäisivät samat vanhat lääkkeet taas olevan valttia: metsien monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen suojelun ja monipuolisemman metsätalouden avulla, kommentoi Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen.
Hakkuut tyhjentävät hiilivarastot
Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta täytyy myös pitää huoli metsien hiilivarastoista. Pitkään oletettiin kypsän iän saavuttaneen metsän olevan lähes hiilineutraali, eli hajoavasta biomassasta vapautuva hiilidioksidimäärä vastaa uuteen kasvuun sitoutuvan hiilidioksidin määrää.
Käsitys on kuitenkin alkanut murtua, erityisesti viime vuonna Nature-lehdessä julkaistun eurooppalaisen tutkimusryhmän artikkelin myötä, jonka mukaan suurin osa metsistä kasvattaa hiilivarastojaan pitkälle 800 ikävuoteen asti.
Hakkuun seurauksena suuri osa tästä varastosta vapautuu, maaperää myöten. Uusi metsä alkaa hiljalleen sitoa hiiltä takaisin, mutta vastaavan varaston kertymistä saa odotella taas vuosisadan, jos toisenkin. Niin kuin valtionpäämiehiä myöten on kuitenkin jo ymmärretty, sellaista luppoaikaa meillä ei ole ilmastonmuutoksen kanssa käytettävissä.
Lisätietoa:
Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin
www.ilmasto.org/ilmastonmuutos/seuraukset/ekosysteemit/metsat.html
Adaptation of Forests and People to Climate Change – A Global Assessment Report
Teksti Sini Eräjää
Kuva Risto Mustonen
KATSO MYÖS
