Nuorten Luonto

Nuorten Luonto on Luonto-Liiton jäsenlehti, jota tekevät nuoret itse yhdessä lehdenteon ammattilaisten kanssa. NL paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Lehden kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. NL ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Nuorten Luonnossa nyt


DIY: Helpot Kestohedelmäpussit

Syksyn satoa on mukava kantaa kaupasta omatekemässä hedelmäpussissa, joka syntyy vaikkapa verhokankaista ja kengännauhoista. Kaupan kassan yllättäminen sallittu! Teksti: Vilma Tammelin. Kuvat: Matilda Saarikoski Tarvikkeet: ohutta kangasta esim. 30×60 cm, vähän karheapintaista kangasta, sakset, ompeluvälineet,
[Lue lisää]

DIY: Helpot Kestohedelmäpussit

×

Syksyn satoa on mukava kantaa kaupasta omatekemässä hedelmäpussissa, joka syntyy vaikkapa verhokankaista ja kengännauhoista. Kaupan kassan yllättäminen sallittu!

Teksti: Vilma Tammelin. Kuvat: Matilda Saarikoski

Tarvikkeet: ohutta kangasta esim. 30×60 cm, vähän karheapintaista kangasta, sakset, ompeluvälineet, nyöriksi esim. nauhaa tai virkattu ketju, hakaneula

1. Taita ohut kangas kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain ja ompele kumpikin sivusauma. Jos haluat kauppalappupaikan sivusaumaan, ompele samalla karhea kangaspala kankaiden väliin. Voit ommella paikan myös valmiin pussin päälle.

2. Tee nauhakuja: Käännä avointa yläreunaa 3 cm nurjalle puolelle ja ompele pussin suun ympäri 2 cm päästä sen ylälaidasta. Käännä pussi oikein päin.

3. Tikkaa toisen puolen sivusauman päälle, aivan pussin yläreunaan vaakasuunnassa pari senttiä edestakaisin estääksesi sauman purkautumisen. Ratko tikkauksen alapuolelle nauhakujaan reikä, josta saat nauhan kulkemaan pussin suun ympäri. Käytä pujottamisen apuna hakaneulaa. Päättele langanpäät pussin sisäpuolelle.

 

 

Linkki artikkelin sivulle

Mummoillen: Terveyden lähteellä

Herkuttelua Roomalaisittain Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka Ruokakirjeenvaihtajan tervehdys Roomasta, jossa mummoilija on viettänyt koko kesän. Italialainen keittiö on äkkiseltään varsin vehnäpainotteinen ja moni evästi matkaani, että vegaanisia tuotteita ei välttämättä löydy samaan tapaan kuin
[Lue lisää]

Mummoillen: Terveyden lähteellä

×

Herkuttelua Roomalaisittain

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka

Ruokakirjeenvaihtajan tervehdys Roomasta, jossa mummoilija on viettänyt koko kesän. Italialainen keittiö on äkkiseltään varsin vehnäpainotteinen ja moni evästi matkaani, että vegaanisia tuotteita ei välttämättä löydy samaan tapaan kuin Suomesta. Ja höpsistä! Vegaaniset vaihtoehdot, ravintolat ja elintarvikkeet löytyvät enenevässä määrin Roomastakin, hieman eri painotuksin ehkä. Perusmarketista saa esimerkiksi tölkissä vegaanista lasagnevalkokastiketta, vegaanisille pakasteille on kokonainen oma kaappinsa, seitan maustetaan kekseliäästi sitruunalla ja lähiluomugelaterian (jäätelökaupan) valikoimasta puolet ovat vegaanisia makuja. Ja tietysti tämän paikan nimi on Fonte della Salute (Terveyden lähde), koska näiden täyteläisten ja raikkaitten gelatojen ainekset ovat käsittämättömän terveellisiä.

Koska mummoilija on kuitenkin kohtuutalouden asialla, suosikkiarkiruokani täälläkin on paitsi terveellinen (tomaatin terveysaines on lykopeeni), myös monikäyttöinen tomaattikeitto. Italia ja tomaatti kuuluvat yhteen ja tomaattihommat täällä osataan. Jos samaa keittoa ei huvita syödä seuraavana päivänä (vaikka sen maku siiheksi paraneekin), paksun loppukeiton voi käyttää pasta- tai pizzakastikkeena. Pakastustakin se kestää.

Tomaattikeitto (4 annosta)
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 tlk tomaattimurskaa (Italiasta saa myös hienorakenteista tomaattimurskaa; kunpa joku toisi sitä Suomenkin valikoimiin, se on täydellistä keittoihin.)
  • 4 dl vettä
  • 2 rkl tummaa ruokosokeria tai siirappia (tomaatin maku pyöristyy pienellä makeutuksella)
  • ½ tl suolaa
  • 1 dl kasvikermaa
  • (1 rkl tuoretta oreganoa)
  • (Jos haluat keittoon proteiinilisää: 1 dl punaisia linssejä)

Lisäksi: paahdettua leipää, tofupestoa, oliiviöljyä

Silppua valkosipulinkynnet hienoksi ja kuullota niitä pikku hetki oliiviöljyssä kattilassa. Lisää tomaattimurska. Huuhtele tölkit vedellä ja lisää tölkinhuuhteluvesi kattilaan. Kun tomaattiseos kuumenee, lisää joukkoon vielä sokeri ja huuhdellut linssit jos haluat niitä käyttää, ja vähennä lämpö miedolle tasolle. Anna muhia hissukseen puolisen tuntia, kunnes keitto on sakeaa ja muhevaa. Lisää suola, kasvikerma ja oregano, kiehauta vielä nopeasti. Tarkista maku. Tarjoile keitto pannulla tai leivänpaahtimessa paahdettujen ja revittyjen leipäpalojen, tofupeston ja oliiviöljyn kera.

Rouhea pestontapainen lisäke
  • 1 dl cashew-pähkinöitä
  • 1–2 ruukkua basilikaa (voit käyttää osan rukolaa)
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 100 g maustamatonta tofua
  • 1 dl oliiviöljyä
  • ¼ tl suolaa

Pestoa voi tehdä oikeastaan mistä tahansa vihreästä + siemenistä. Italian marketeista ostamani vegaaniset tuorepestot sisältävät useimmiten tofua ja cashew-pähkinöitä, sitä oli siis kokeiltava itsekin. Mikäli haluat tästä pestosta tahnamaisemman, surauta se toki sileämmäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Rouhi pähkinät hienoksi murskaksi, silppua valkosipulinkynsi sekä basilikanlehdet. Möyhennä tofu haarukalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tai morttelissa hieroen. Tarjoa keiton tai leivän päällä.

Panna cotta (4 annosta)
  • 6 dl kasvimaitoa (esimerkiksi kookos-cashew-maitoa)
  • 1/3 dl agave- tai vaahterasiirappia
  • 2 tl (4 g) agar-jauhetta (hyvin varustelluista ruokakaupoista ja ekokaupoista)
  • 1 tl vaniljasokeria tai -uutetta

Tarjoiluun: tuoreita marjoja tai mustikkakompottia, pistaasirouhetta

Panna cotta eli “keitetty kerma” on italialainen klassikkojälkiruoka, joka kasvimaidosta valmistettuna ja marjojen kanssa tarjoiltuna on varsin terveellinen herkku. Mutta mikäli haluat rasvaisemman ja täyteläisemmän panna cottan, korvaa osa maidosta kookoskermalla. Keittele lisukkeeksi mustikkakompottia.

Sekoita ainekset kattilassa hyvin ja lämmitä seos kiehumispisteeseen (eli kunnes se alkaa kuplia) koko ajan sekoittaen. Keitä vielä muutama minuutti keskilämmöllä edelleen sekoittaen. Jaa seos neljään lasiin tai tarjoilukuppiin ja anna niiden jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä astiat jääkaappiin vähintään tunniksi jähmettymään.

Mustikkakompotti
  • 2 dl mustikoita
  • 2 rkl ruokokidesokeria
  • 1 rkl vettä

Yhdistä ainekset kattilassa, keitä keskilämmöllä 5–10 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes seos sakenee. Jäähdytä ja lusikoi jähmettyneen panna cottan päälle.

 

Linkki artikkelin sivulle

Älä anna arjen jyrätä – 7 vinkkiä hyvinvointiin

Loma on arjen velvoitteista – koulusta, opiskelusta tai työstä – palautumista ja virkistäytymistä varten. Vaikka syksyn alkua odottaisikin innostunein mielin, silti lomalta arkeen palaaminen voi tuntua raskaalta. Tätä voi helpottaa jo tieto siitä, että monesta
[Lue lisää]

Älä anna arjen jyrätä – 7 vinkkiä hyvinvointiin

×

Loma on arjen velvoitteista – koulusta, opiskelusta tai työstä – palautumista ja virkistäytymistä varten. Vaikka syksyn alkua odottaisikin innostunein mielin, silti lomalta arkeen palaaminen voi tuntua raskaalta. Tätä voi helpottaa jo tieto siitä, että monesta muustakin paluu arjen velvoitteisiin tuntuu tylsältä ja väsyttävältä. Tavallaan nämä tunteet kuuluvatkin asiaan, ja loman loppumisesta saa tuntea haikeutta. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen auttaa lomaltapaluussa ja arjen jaksamisessa. Vinkit syksyn hyvinvointia lisäämään antaa Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen.

 

Teksti: Tuuli Turtola. Kuvitus: Minna Pyykkönen.

 

1.  Totuttele arjen vuorokausirytmiin

Jos lomalla vuorokausirytmi on ollut kovin erilainen kuin yleensä arkena, voi arjen rutiineihin ja rytmiin paluuta helpottaa sillä, että viikkoa paria ennen loman loppumista alkaa siirtää vuorokausirytmiään lähemmäs arjen rytmiä. Ihan ymmärrettävästi tätä ei kovin moni raaski tehdä. Siksi onkin hyvä varautua siihen, että ennen kuin arjen vuorokausirytmi taas löytyy, niin ensimmäiset arjen aamuherätykset ovat vaikeita ja väsymys vaivaa päiväaikaankin.

 

2.  Tee vapaa-ajalla mukavia asioita

Kaiken loma-ajan mukavan tekemisen ei tarvitse loppua arkena: vapaa-aikaan kannattaa sisällyttää samaa mukavaa tekemistä kuin lomallakin. Mieli kaipaa myös rauhoittumista ja mielekästä tekemistä, oli se sitten musiikin kuuntelua, leffan katsomista, kirjan lukemista, käsitöitä tai luonnossa liikkumista. Mieli janoaa myös uuden oppimista ja uteliasta suhtautumista ympäristöön.

 

3.  Nuku hyvin

Nukkumisesta ei kannata tinkiä arjen kiireessäkään. Uni huoltaa aivoja, edistää oppimista ja on välttämätöntä palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta. Nuoret tarvitsevat unta keskimäärin 8–10 tuntia joka yö, ei siis vain viikonloppuisin ja lomalla. Murrosiässä on tavallista, että hormonitoiminnan muutoksista johtuen nukahtamisaika siirtyy myöhemmäksi. Monella tämä johtaa siihen, että arkisin uni jää liian vähäiseksi, kun aamun velvollisuudet, kuten koulu ja opiskelu kuitenkin pakottavat heräämään aikaisin. Tästä johtuen moni nuori kärsii erityisesti aamuväsymyksestä. Silloin on nukkunut riittävästi, kun kokee olonsa levänneeksi, virkeäksi ja jaksaa tehdä normaaleja päivään kuuluvia asioita.

 

4.  Pyri huomaamaan myönteiset asiat arjessa

Arjen velvollisuudet ja rutiinit saattavat joskus tuntua tasapaksulta pakkopullalta. Nämä ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ne rytmittävät elämää, sisältävät sosiaalisia suhteita ja kiinnittävät meidät ympäröivään yhteiskuntaan. Välillä kannattaa pysähtyä havainnoimaan omaa arkea ja löytämään sieltä mieluisia asioita. Voi vaikka kysyä itseltään, mikä tässä arkipäivässä oli mukavaa, mistä tuli hyvä mieli tai missä onnistuin tänään. Näin voi oppia näkemään arkielämänsä uudessa valossa.

 

5.  Käytä nettiä ja somea kohtuudella

Netti ja erityisesti some syövät enenevässä määrin aikaamme. Ne tarjoavat tuiki tarpeellisia sosiaalisen yhdessäolon foorumeita ja aktiviteetteja. Niillä voi kuitenkin olla myös päinvastainen vaikutus, erityisesti somen tiedetään aiheuttavan myös riippuvuutta. Riippuvuus tarkoittaa sitä, että ihminen viettää aikaa netissä ja somessa niin paljon, että toiminta muuttuu yksilölle ja ympäristölle haitalliseksi. Somen ongelmallinen käyttö muodostuu usein vaivihkaa ja sitä voi olla vaikea tunnistaa. Keskeisiä someriippuvuuden tunnusmerkkejä on se, että somepäivityksiä on pakonomainen tarve lukea koko ajan sekä tehdä niitä itse. Riippuvuudessa somesta irtioleminen synnyttää vahvan paitsi jäämisen kokemuksen ja ärtymyksen ja ahdistuksen tunteita.

Somen tiedetään vaikuttavan mielenterveyteen niin hyvässä kuin pahassa. Epäsuotuisia vaikutuksia ovat ulkonäköpaineiden lisääntyminen ja kehonkuvahuolien pahentuminen, uniongelmien, ahdistuksen, masennuksen ja yksinäisyyden tunteiden lisääntyminen. Somessa esiintyy myös kiusaamista, joka alentaa itsetuntoa ja voi aiheuttaa masennusta sekä itsetuhoisia ajatuksia.

Omaa somen käyttöä kannattaa välillä seurata ja kuulostella, millaisia tunteita herää, jos yrittää olla vaikka yhden päivän pois somesta. Jos somen käyttö on pakonomaista ja huolta herättävää, niin siihen kannattaa hakea tukea ja apua. Usein jo se, että huolestaan kertoo jollekin, voi helpottaa tilannetta. Isompien ongelmien syntymisen ennaltaehkäisemiseksi olisi hyvä rauhoittaa vähintäänkin myöhäisillat ja yöt levolle ja nukkumiselle, ja pistää somen seuraaminen yötauolle.

 

6.  Laita perusasiat kuntoon

Vanhat tutut neuvot on aina hyvä kerrata: Riittävä lepo ja uni, terveellinen ravitsemus ja sopiva määrä liikkumista ovat hyvinvoinnin kivijalka. Mielenterveys vahvistuu arjessa ja arjen tekemiset sekä rutiinit ylläpitävät sitä. Näihin kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti silloin, jos eläminen ja oleminen tuntuu väsyttävältä tai ei oikein tahdo saada aikaan mitään.

 

7.  Ylläpidä sosiaalisia suhteita

Myös ihmissuhteet ovat tärkeitä hyvinvoinnille. Näitä kannattaa aktiivisesti ylläpitää. Myötätunnon tiedetään lisäävän myös omaa mielen hyvinvointia. Myötätunnon taitoja voi harjoitella vaikkapa hyväntekemisen kautta: voisitko olla avuksi jollekin läheisellesi jossain asiassa?

 

Mitä tehdä kun ahdistaa, pelottaa tai masentaa?

Elämään kuuluu erilaisia tunteita ja erilaisia elämänvaiheita, joista toiset ovat kuormittavampia. Erityisesti nuoruusikään kuuluu tunteiden kuohuntaa. Synkkien ajatusten kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin.

– Aikuisuuteen siirtyminen on yksi haastavimmista kehitysvaiheista ihmisen elämässä. Nuoren mieli on erityisen herkkä haavoittumaan ja moni elämänaikainen mielenterveysongelma alkaakin jo nuoruusiässä. Aina ei ole helppoa erottaa, mikä on normaalia ja milloin kyse voisi olla sellaisesta oireesta, josta tarvitsisi olla huolissaan. Omista tunteistaan ja voinnistaan kannattaa aina puhua lähipiirin aikuisten kanssa tai kavereiden kanssa, sanoo toiminnanjohtaja Minna Savolainen Nyyti ry:stä.

Tunteita ja oireita, joita ei tulisi sivuuttaa, on pidempään kestänyt epätavallisen surullinen ja alakuloinen mieliala. Lisäksi, jos tuntuu, ettei enää saa mielihyvää asioista, jotka ennen ovat tuntuneet kivoilta, ja jos nukkumisessa tapahtuu muutoksia niin, että mikään nukkuminen ei tahtoisi riittää tai ei saa nukutuksi, kannattaa hakea tilanteeseen apua. Tällöin voi olla kyse masennuksesta.

– Jos on enimmän osaa aikaa huolissaan jostain itseen tai läheisiin liittyvistä asioista, murehtii paljon eikä saa sitä lopetetuksi, tulevaisuudessa näyttää olevan pelkkiä uhkia ja olo tuntuu levottomalta ja ehkä tuskaiseltakin, niin silloin on avun hakemisen paikka. Tässä voi olla kyse ahdistuneisuushäiriöstä.

Kaikenlaiset todella epätavalliset ajatukset, epäluuloisuus ja harhojen kuuleminen tai näkeminen voivat olla psykoosihäiriöiden oireita. Näissä tarvitaan aina ammattiapua, Minna Savolainen sanoo.

Toistuvat kuolemanajatukset ja ajatukset itsensä vahingoittamisesta ovat ison huolen paikka: niiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Apua on saatavilla.

 

  • Nuorille tarkoitettu Sekasin Chat päivystää lähes vuorokauden ympäri, osoitteessa sekasin247.fi.
  • Kriisipuhelin päivystää lähes vuorokauden ympäri, p. 010 195 202.
  • Lasten ja nuorten puhelimesta saa keskustelutukea, p. 116 111.

Netissä toimiva Nuorten mielenterveystalo on hyvä palvelu, joka sisältää kattavasti tietoa erilaisista mielenterveyshäiriöistä ja niiden oireista, testejä ja oma-apuohjelmia sekä tietoa tuki- ja hoitopalveluista, www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx

Linkki artikkelin sivulle

Addiktoiva älypuhelin

Älypuhelin hiipii bussimatkalle, sänkyyn, pulpetille… Kuinka jatkuva puhelimen piippaus ja medioiden moniajo vaikuttavat meihin? Puhelimen käyttöä pitäisi osata säädellä samalla kun yhteydenpito kavereihin hoituu suurelta osin sen kautta. Onko älypuhelimen käytöllä myös hyviä vaikutuksia? Teksti
[Lue lisää]

Addiktoiva älypuhelin

×

Älypuhelin hiipii bussimatkalle, sänkyyn, pulpetille… Kuinka jatkuva puhelimen piippaus ja medioiden moniajo vaikuttavat meihin? Puhelimen käyttöä pitäisi osata säädellä samalla kun yhteydenpito kavereihin hoituu suurelta osin sen kautta. Onko älypuhelimen käytöllä myös hyviä vaikutuksia?

Teksti ja kuvat: Kerttu Pakkasvirta.

Omalla vastuulla

Tänä päivänä melkein jokaisella nuorella on älypuhelin. Väitöskirjatutkija Antti Paakkari tutkii älypuhelinten ja koulun yhteyttä. Paakkari seurasi lukiolaisten puhelimen käyttöä kolmen vuoden aikana oppilaiden jakaessa puhelimen näyttönsä sovelluksen kautta. Osalle puhelin oli tärkeämpi kuin toisille, mutta viestintä kavereiden kanssa eri sovelluksien, kuten Snapchatin ja Instagramin, kautta nousi ylivoimaisesti esille. Nykyään tuntuukin, että on oltava jatkuvasti puhelimen päässä.

– Yksityisyys muotoutuu hyvin toisella lailla: on pakko valita olla tavoitettavissa, se ei tapahdu enää luonnostaan. Se voi näkyä stressinä siitä, että on pakko olla osallistumassa johonkin jatkuvasti ja että tulee koko ajan ärsykkeitä, Paakkari kertoo.

Myös vastuu puhelimen käytöstä on usein nuoren harteilla.

– Moderointi tai puhelimen hyllylle laittaminen jää kaikki yksilön omalle vastuulle. On itse mietittävä sitä, mikä määrä käyttöä on minulle hyvä ja mikä taas liikaa. Se on eräänlaista metatyötä, joka sinänsä on aika raskasta, Paakkari pohtii. Jo alakoululainen voi joutua opettelemaan säätelemään älypuhelimen käyttöään ja kiinnittämään huomiota omaan jaksamiseensa.

Paakkarin mukaan puhelimen käyttö on kuitenkin todella yksilöllistä. Osalle puhelin on kavereiden takia on tärkeä, mutta ilmankin pärjäisi ihan yhtä hyvin.

Somen käytön seurantaa

Käytän itse puhelintani sosiaaliseen mediaan, uutisten lukemiseen ja netin selailuun päivittäin. En kuitenkaan tiennyt, kuinka monta tuntia yhteensä puhelimella näpräämiseen päivässä kuluu. Latasin sovelluksen, joka mittaa puhelimella käytettyä aikaa eri sovelluksiin. Olin käyttänyt WhatsAppissa reilun tunnin ja internetissä puoli tuntia. Yhteensä yli neljä tuntia puhelimella! Eri sovelluksiin käytetty aika vaihteli päivittäin.

Selailen usein puhelinta bussissa tai metrossa ja etsin hetken mielijohteesta tietoa internetistä. Usein myös varsinainen etsittävä asia unohtuu, ja eksyn selaamaan jotain aivan muuta. Järkytyin hiukan tiedosta, että neljä tuntia päivästäni upposi puhelimella selailuun. Mitä olisin tehnyt ne neljä tuntia ilman puhelinta? Toisaalta taas monta viestiä ja uutista olisi jäänyt lukematta ilman. Mutta olisiko se lopulta ollut katastrofi?

Päätin olla päivän kokonaan ilman puhelinta. Eniten jännitin niitä kaikkia Whatsapp-viestejä ja Facebook-ilmoituksia, jotka saisivat odottaa. Vastoin oletuksiani puhelin kuitenkin unohtui pian. Tyhjät hetket bussissa tai odotellessa luin kirjaa tai vain olin. Kuuntelen usein musiikkia kuulokkeista, mutta oli virkistävää vain keskittyä ääniin ympärilläni. Kirjan nappaaminen kassiin puhelimen sijasta tai luurin jättäminen taskuun esimerkiksi kaverin näkemisen ajaksi ovat pieniä, mutta puhelinaddiktille merkittäviä tekoja.

Treenaa työmuistia

Psykologian tohtori ja aivotutkija Mona Moisala tutki väitöskirjassaan, miten somettaminen ja pelaaminen vaikuttavat nuorten aivoihin ja kognitiivisiin toimintoihin, kuten keskittymiskykyyn. Moisalan mukaan vaikutukset riippuvat käytön määrästä ja siitä, mihin älylaitetta käytetään. Jos puhelinta käyttää päivittäin tuntikausia vapaa-ajalla, se voi tutkimuksen mukaan olla pois kehitykselle muusta tärkeästä tekemisestä, kuten liikunnasta ja kaverien näkemisestä.

– Kuitenkaan parin tunnin käytöstä päivässä ei ole haittaa, jos aikaa jää paljon muuhunkin, jolloin hyvinvointi pysyy hyvänä, Moisala kertoo. Myös unenpuute laskee keskittymiskykyä, joten puhelimen käyttöä iltaisin olisi hyvä välttää.

Älylaitteella pelaamisella saattaa olla posiitivisiakin vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin. Sitä vastoin monisuorittaminen on yhteydessä huonompaan keskittymiskykyyn. Moisalan väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että laitteilla paljon monisuorittavat nuoret suoriutuvat huonommin yhteen asiaan keskittymistä vaativassa tehtävässä. Heidän aivojensa etuosat myös aktivoituivat tällöin voimakkaammin, mikä kielii mahdollisesta pinnistelyn tarpeesta keskittymistä vaativan tehtävän aikana. Kuitenkin pelaamisella on Moisalan mukaan lukuisia positiivisia yhteyksiä kognitiivisiin toimintoihin.

– Pelaaminen on joidenkin tutkimusten mukaan yhteydessä parempaan reaktionopeuteen, havaitsemiskykyyn, työmuistiin ja kykyyn siirtää huomio kohteesta toiseen, Moisala luettelee. Jos aivojaan haluaa siis treenata, pelisovellukset ovat todellakin kokeilemisen arvoisia.

Tietoista läsnäoloa?

Nykyään puhelimille on saatavilla laaja kirjo erilaisia mindfulness-sovelluksia, jotka lupaavat käyttäjälleen vapautumista stressistä meditaatioharjoitusten avulla. Kokeilin yhtä sovelluksista nähdäkseni, mistä oikein on kyse.

Rauhoittava vuorimaisema avautuu näytölle linnunlaulun soidessa, kun avaan Calm-sovelluksen. Ensimmäisenä on päivän kymmenenminuuttinen meditaatioharjoitus, jossa naisääni ohjaa rentoutumaan. Seitsemän päivän ilmaiskokeilu sisältää päivittäisen harjoituksen. Meditaatio-osuudessa on lukuisia hengitysharjoituksia, tietoiseen läsnäoloon syventyviä harjoituksia sekä eri pituisia meditaatioharjoituksia. Tarjolla on myös unimusiikkia ja iltasatuja.

Pidin laajasta valikoimasta musiikkia: aaltojen pauhatessa tai rauhoittavan pianosävelmän soidessa uni tuli nopeasti. Calmissa minua häiritsi katkeamaton linnunlaulu taustalla, jonka tarkoitus oli ironisesti kyllä rentouttaa. Itse harjoituksissa en taas pystynyt kunnolla keskittymään. Tiedostin, että naisääni tuli puhelimestani, enkä voinut välttyä ristiriidalta.

Ihmiset voivat mindfulness-sovellusten avulla keskittyä omaan hyvinvointiinsa. Paakkari näkee, että niihin kytkeytyy nykypäivän tarve hallinnoida ja valvoa omaa puhelimen käyttöä. Suuret puhelinvalmistajat ovat tuomassa käyttöjärjestelmiinsä ominaisuuksia, joiden avulla voi asettaa rajoja ja hälytyksiä jos puhelinta on tullut käytettyä liikaa.

– Mutta ehkä tämän hetken paradoksi on, että tarvitaan kone ohjaamaan sen pariin, Paakkari sanoo.

Ehkä mediaatioharjoituksen ironia olikin juuri se. Vaikka saatoinkin rentoutua rauhoittavasta unimusiikista, se tapahtui sovelluksella puhelimessani. Rentoutumista ja meditaatiota voi kuitenkin onneksi harjoittaa myös ilman puhelinta.

 

Nuoret vastaavat

  • Kuinka paljon arvioisit käyttäväsi älypuhelintasi päivässä?
  • Mihin käytät puhelintasi eniten? (sovellukset, pelit)
  • Koetko, että käytät puhelinta liikaa ja haluiaisit vähentää sen käyttöä?
  • Jos saisit valita, haluaisitko elää ilman älypuhelinta?

Marja, 17 v.

  • 6 tuntia.
  • Instagram, Snapchat.
  • Välillä koen, riippuu tilanteesta. Jos haluan saada jotain oikeasti aikaiseksi tai jos olen kavereiden seurassa, olisi kivempi keskittyä siihen niiden kanssa oloon.
  • En, koska olen liian tottunut kuuntelemaan musiikkia siitä, käyttämään sosiaalista mediaa ja soittamaan ihmisille.

Saara, 11 v.

  • Noin 3–5 tuntia.
  • YouTube, Whatsapp ja pelaan joitain pelejä.
  • Koen että voisin käyttää puhelinta vähemmän päivässä.
  • Haluaisin elää ilman älypuhelinta, koska minusta tuntuu että käytän puhelinta liikaa turhiin asioihin.

Mikael, 20v.

  • Varmaankin noin 2–3 tuntia. Kun saan viestin, niin katson sen melkein heti.
  • Snapchat ja Instagram.
  • En tällä hetkellä, nuorempana esimerkiksi yläkouluaikoina tuli käytettyä puhelinta koko ajan.
  • En, älypuhelimella on helppo pitää yhteyttä niihinkin ihmisiin, joita ei näe päivittäin, ja se on todella hyödyllinen kaikessa arjen tekemisessä.

Sofia, 13 v.

  • Arviolta noin 3–7 tuntia.
  • Käytän puhelinta eniten snäppäilyyn, vastaan viesteihin, selaan somet ja katson ehkä YouTubea.
  • Ehkä viikonloppuisin olen puhelimella liian kauan. Ja kyllä, haluaisin vähentää puhelimen käyttöä.
  • En eläisi ilman puhelinta, sillä silloin en voisi ottaa yhteyttä kavereihin tai soittaa apua, jos sitä tarvitsen.

Ukko, 8 v.

  • Perjantaisin 3 tuntia, muina päivinä vähemmän.
  • YouTubeen ja pelaamiseen.
  • Välillä.
  • Ei, en pystyisi soittamaan tai lähettämään viestejä, enkä katsomaan YouTubea.

 

Linkki artikkelin sivulle

Luontokuvaaja on luonnossa läsnä

Luonto-Liiton #luontokuvahaaste-kilpailun voittaja Timo Marjala on oppinut tuntemaan luontoa kuvaamisen kautta. Hän kannustaa myös muita nuoria ulos luontoon kameran kanssa. Teksti: Mari Aarnipelto. Kuvat: Mari Aarnipelto ja Timo Marjala. Oli yksi niistä heinäkuun helteisistä päivistä,
[Lue lisää]

Luontokuvaaja on luonnossa läsnä

×

Luonto-Liiton #luontokuvahaaste-kilpailun voittaja Timo Marjala on oppinut tuntemaan luontoa kuvaamisen kautta. Hän kannustaa myös muita nuoria ulos luontoon kameran kanssa.

Teksti: Mari Aarnipelto. Kuvat: Mari Aarnipelto ja Timo Marjala.

Oli yksi niistä heinäkuun helteisistä päivistä, kun tapasin luontokuvaaja Timo Marjalan Jämsäjoen rannalla. 16-vuotias Marjala on harrastanut luontovalokuvaamista aktiivisesti viimeiset puolitoista vuotta, ja hänen hieno otoksensa oksalla istuvasta varpuspöllöstä voitti Luonto-Liiton keväällä 2018 järjestämän #luontokuvahaaste-valokuvakilpailun.

Jämsänkoskella asuvan ja pääosin Keski-Suomen ympäristössä kuvaavan Marjalan aktiivisempi valokuvaaminen alkoi maisemakuvista, jotka alkoivat miellyttää omaa silmää. Ajan myötä Marjala siirtyi laajemmista ympäristöotoksista myös eläinten ja lintujen kuvaamiseen. Sekä maisemien että luonnon asukkien kuvaamisessa on Marjalan mielestä puolensa, ja on mukavaa, kun huomaa kehittyvänsä kuvaajana. Oman tyylinsä, jonka voi nähdä hänen ottamissaan kuvissa, Marjala sanoo syntyneen luonnostaan, kuvaamalla. Aktiivisen luontokuvauksen sivujuonteena on päässyt tapahtumaan myös muutakin kuin kuvaajana kehittymistä.

– Olen oppinut tuntemaan luontoa, tunnistan eläimiä ja lintuja nykyään paljon paremmin, Marjala kertoo.

Suunnitellen ja sattumalta

Luontokuvahaasteen voitto tuli Marjalalle yllätyksenä.

– En osannut yhtään odottaa sitä. Kuvakin oli osittain sattuman tulosta. Olimme istumassa yhdellä kodalla, kun huomasin varpuspöllön puussa. Kävin hakemassa kameran, otin kuvan ja siinä se sitten oli, Marjala kertoo.

Nuorella kuvaajalla on kuitenkin kokemusta pöllöjen kuvaamisesta myös täysin toisella tavalla. Hän halusi kuvata sarvipöllön poikasia, ja toteutti tämän pitkän suunnittelun kautta mennen tarkoituksella tiettyyn, ennalta selvitettyyn paikkaan kuvaamaan. Marjala näkeekin, että sekä sattuma että suunnittelu vaikuttavat luontokuvaukseen, usein vielä samanaikaisesti. Jos haluaa ottaa kauniin kuvan pöllöstä, se saattaakin onnistua, kun on vain muina ihmisinä nauttimassa ulkoilmasta, tai sitten se voi olla onnistunut päätös suunnitelmalliselle kuvausretkelle tai kärsivälliselle odotukselle.

Tärkeintä luontokuvaamisessa, oli kyseessä sitten millainen kuvausretki tahansa, on kuitenkin olla läsnä luonnossa. Marjalan mielestä erityisesti nuoret voisivat olla enemmän tekemisissä luonnon kanssa.

– Nuorten keskuudessa ainakin osa on aika etääntynyt luonnosta. Ei siitä lähemmästä luontosuhteesta mitään haittaa ole kellekään.

Marjala kannustaa nuoria myös kokeilemaan luontokuvausta. Kynnys kuvaamiseen on vielä teknologian ansiosta entistä matalampi.

– Nykyisin kaikilla on puhelimet mukana, niin kuvaaminen on tosi helppoa, koska siihen ei välttämättä tarvitse edes olla hienoa kameraa, Marjala sanoo.

Luontokuvaus ei myöskään suinkaan ole yksinäistä puuhaa, sillä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kuvien jakaminen on helppoa. Marjala kuuluu itse Nuoret luontokuvaajat -nimiseen ryhmään, joka jakaa kuvia toisilleen Whatsappissa, sekä suuremmalle yleisölle Instagramissa ja Facebookissa. Ryhmään kuuluu haastatteluhetkellä noin 30 jäsentä, ja mukaan otetaan otettujen luontokuvien perusteella myös uusia innokkaita alle 18-vuotiaita luontokuvaajia.

Valosta ja järvimaisemasta

Luontokuvaus on hyvin läheisesti sidottu luonnon eri ilmiöihin, kuten säätilojen, vuodenaikojen ja luonnonvalon vaihteluun. Milloin Marjala sitten mieluiten kuvaa luonnossa?

– Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa kuvaamisen kannalta, Marjala pohtii.

Samaa mieltä hän on myös erilaisista säätiloista ja vuorokaudenajoista, joskin erityisen hieno valo saattaa Marjalan mielestä tulla kuviin illalla, erityisesti, kun aiemmin päivällä on satanut. Puolipilvisessä kelissä kuvaaminen on mukavinta, sateella ei niinkään. Suora auringonpaiste, eli juuri se sää, jossa haastatteluhetkellä, kirkkaana kesäpäivänä istumme puun varjossa, on myös vaikea kuvaamisen kannalta, sillä varjoista tulee tummia ja valosta kova.

Marjalalla on toinenkin luontoon liittyvä harrastus, kalastus. Hän onkin ottanut useita maisemakuvia järvellä, ja pitää järvimaisemaa kuvauksellisena.

– Valokuvaamisen kannalta järvi, joka aukenee metsän keskeltä, ja siihen osuu vielä ilta-aurinko, on hieno.

Kaksi luonnonläheistä mielenkiinnonkohdetta on myös varsin helppo yhdistää.

– Kun veneeseen lähtee, siellä on sekä kamera, että kalastustarvikkeet mukana.

Kaloja Marjala ei ole vielä kuvannut, mutta pitää sitä haasteena, jonka aikoo vielä toteuttaa.

Katse etelään ja pohjoiseen

Suosikkivuodenaikanaan Marjala pitää kesää, mutta kuvaamisen kannalta talvella on aivan omat  kuvauskohteensa. Yksi hänen pidemmän ajan haaveistaan, joka liittyy juurikin pimeimpään ja kylmimpään vuodenaikaan, on päästä Lappiin kuvaamaan revontulia. Toinen tulevaisuuden haave vie hänet toiseen suuntaan, Etelä-Suomeen ikuistamaan kettuja.

– Ketut ovat kesympiä Etelä-Suomessa kuin täällä pohjoisemmassa. Niistä saisi otettua hienoja lähikuvia.

Timo Marjala pitää luontokuvausta hyvänä harrastuksena, mutta ei ole suunnittelemassa siitä itselleen ammattia. Kysyessäni, kiinnostaisiko Marjalaa siirtyä kuvaamaan myös esimerkiksi ihmisiä tai kaupunkiarkkitehtuuria, vastaus tulee nopeasti.

– Luonto on ykkönen. Sitä tykkään kuvata.

 

Timo Marjalan kuvia Instagramissa: @timo_photos

Timo Marjalan kotisivut: timo-marjala-photography.webnode.fi

Nuoret luontokuvaajat-ryhmän kuvia Instagramissa: @nuoretluontokuvaajat

 

 

Linkki artikkelin sivulle

Lähdetään retkelle!

Poimi kesän retkeilyreissuja varten vinkiksi Luonto-Liiton piirien lempikohteet ympäri Suomen. Retkivinkki-kyselyymme vastasivat Varsinais-Suomen piiri, Hämeen piiri, Keski-Suomen piiri ja Savo-Karjalan piiri. Mukana on vinkkejä sekä päiväkohteista että pidempiin vaelluksiin soveltuvista reiteistä. Teksti: Aino Huotari, Sini
[Lue lisää]

Lähdetään retkelle!

×

Poimi kesän retkeilyreissuja varten vinkiksi Luonto-Liiton piirien lempikohteet ympäri Suomen. Retkivinkki-kyselyymme vastasivat Varsinais-Suomen piiri, Hämeen piiri, Keski-Suomen piiri ja Savo-Karjalan piiri. Mukana on vinkkejä sekä päiväkohteista että pidempiin vaelluksiin soveltuvista reiteistä.

Teksti: Aino Huotari, Sini Malminiemi ja Aino Saarenmaa. Kuvat: Antti Salovaara, Milla Aalto, Ismo Puustinen, Sini Malminiemi ja Jenni Rönkkö

Varsinais-Suomi

Varsinais-Suomen piiri eli Vasp retkeilee aktiivisesti. Piiri on järjestänyt myös aloittelijoille suunnattuja vaelluskursseja. Vaspin retkeilyaktiivi Milla Aalto kertoo kokemuksia piirin suosikkiretkikohteista.

Päiväretkikohteet

Ruissalo

Turun kaikista suosituin, Ruisrockin festivaalialueenakin tunnettu retkikohde on Ruissalon saari. Ruissalo on helppokulkuista maastoa. Täällä pääsee vähällä vaivalla tekemään hienoja luontohavaintoja. Alueella kulkee hiekkapolkuja, joita voi edetä myös lastenvaunujen kanssa. Ruissalosta löytyy toki vaikeakulkuisempiakin maastoja.

Luonnoltaan ja lajistoltaan Ruissalo on rehevää. On tammilehtometsää, rantaniittyä, reheviä merenlahtia, runsasta linnustoa, ulommas merelle työntyviä niemiä, joissa pääsee ihailemaan merilintuja ja saa tuntumaa saaristoluonnosta. Ihmisiä liikkuu alueella säällä kuin säällä, vuodenaikaan katsomatta. Kohde on parhaimmillaan keväällä ja kevätkesällä.

Miten paikalle?

Turun keskustasta Ruissaloon lähtee busseja puolen tunnin välein ja bussimatka kestää pysäkistä riippuen 15–30 minuuttia. Ruissaloon voi mennä myös pyörällä. Vaspilainen Milla Aalto muistelee lämmöllä menneitä luontohetkiä Ruissalossa.

– Ruissalossa on tullut retkeiltyä sekä porukalla että yksin tosi paljon vuosien varrella. Tänä vuonna teimme huhtikuun alussa Vaspin pöllöretken kasvitieteellisen puutarhan nurkille. Sää oli yleisen käsityksen mukaan hirveä, satoi räntää ja tuulikin, mutta lähdimme urheasti retkelle. Illan myötä sade taukosi. Kuulimme yhden lehtöpöllön, tosin tuulen takia heikosti, mutta retken hienointa antia olikin seikkaileminen hämärtyvässä metsässä, missä kohtasimme myös tosi pelottoman oloisia metsäkauriita.

Katariinanlaakson, Rauvolanlahden ja Vaarniemenkallion alue

Tämä kolmen luontoalueen muodostama retkeilykohde sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla. Katariinanlaakso on pieni lehtometsäkohde merkittyine retkeilyreitteineen. Vasp on tehnyt sinne muun muassa pöllöretkiä. Rauvolanlahden alue tunnetaan lintuvesistönä. Lahdella on lintutorni ja pitkospuut.

Vaarniemenkallio on suojelualuetta, jota peittää pääosin mäntymetsä. Korkealla kallioisella kukkulalla on näköalatorni. Alueelta löytyy retkeilijöitä varten laavu ja tulentekopaikka. Vasp on viettänyt täällä tunnelmallisia iltoja nuotion äärellä.

Miten paikalle?

Turusta pääsee bussilla Katariinanlaakson parkkipaikalle. Vaarniemenkallion lähelle pääsee myös bussilla Kaarinan puolelta. Rauvolan puolella on myös parkkipaikka.

– Vuosia sitten teimme silloisen toimintaryhmän kanssa helmikuisen patikkaretken Vaarniemelle. Kiipesimme ylös kukkulalle, ihailimme maisemia ilta-auringossa ja söimme laskiaispullia laavulla. Paluumatkalla alaspäin pohdimme, onnistuisiko mäenlasku paikoin jäätyneellä rinteellä ilman pulkkaa. Eräs osallistujista lähti sitten vahingossa huimaan syöksylaskuun pepullaan pitkin jäistä mäkeä. Me muut vain tuijotimme henkeä pidättäen. Onneksi mitään ei sattunut, ja tilanteesta saatiin hyvät naurut.

Kuusisto

Kuusiston retkeilyalue sijaitsee Kaarinan saaristossa. Kuusiston saarella voi ihailla perinnemaisemia ja merinäköaloja, ja alueella on jonkin verran suojeltua metsää. Merellinen maisema muodostuu maankohoamisen myötä umpeenkasvaneista merenlahdista. Kaksi lintutornia mahdollistaa lintujen tarkkailun ruovikkoisella, Natura-alueena tunnetulla Kuusistonlahdella, kun taas historian ja kulttuurin ystävä voi piipahtaa piispanlinnan raunioilla. Retkieväiden nauttimiseen alueelta löytyy tulentekopaikka. Toukokuussa 2018 alueelle valmistuu uusi kuivakäymälä. Alueella ei ole virallista leiriytymispaikkaa, mutta jokamiehenoikeudella voi kuitenkin yöpyä järkeväksi näkemällään paikalla suojelualueiden ulkopuolella.
Linnanraunioiden ympärillä on polku, joka soveltuu myös liikuntarajoitteisille.

Miten paikalle?

Vasp on järjestänyt alueelle pyöräretkiä Turusta, ja arki-iltaisin Kuusistoon pääsee bussilla. Retkeilijä voi myös ottaa bussin Kuusistonsillalle ja pyöräillä loppumatkan. Kuusisto on kiva pyöräilykohde, sillä koko matka saaren läpi on kaunista maaseutu- ja perinnemaisemaa. Viikonloppuisin kohde on vaikeampi tavoittaa puutteellisten bussiyhteyksien takia, joten oma-auto tai pyörä tulee tarpeeseen.

– Viime kesänä päätimme järjestää ”Rakastu kesäyöhön” -teemapäivänä yöretken Kuusistoon. Siirryimme kimppakyydeillä kohteeseen auringonlaskun aikaan. Kiersimme Kappelinmäen luontopolun, vietimme aikaa lintutornilla ja istuskelimme nuotiopaikalla odottamassa auringon nousua. Retki oli todella antoisa. Kohtasimme mäyrän luontopolulla, pääsimme havainnoimaan lepakoiden lentoa kartanon pihassa, suorastaan säikähdimme aivan lähellä seisoskellutta metsäkaurista ja kuulimme muun muassa viitakerttusen laulua.

Retkikohteet pidemmille retkille (viikonloppu tai pidempään)

Kurjenrahkan kansallispuisto

Kurjenrahkan kansallispuistossa riittää patikoitavaa ihan lyhyistä parin kilometrin reiteistä aina 40–50 kilometrin kierroksiin. Kansallispuistosta pääsee polkuja pitkin myös Vaskijärven luonnonpuistoon, jolloin retkelle tulee haluttaessa lisää mittaa. Alueella on runsaasti telttailu- ja nuotiopaikkoja. Kansallispuiston luontoon sisältyy soiden lisäksi metsää ja maasto vaihtelee. Alueelta löytyy muun muassa vanha aarniometsäalue ja iso järvi, jossa voi soutaa ja meloa. Kansallispuistossa on vajaan kilometrin mittainen pyörätuolilla kuljettava reitti, jonka varrella liikuntarajoitteiset pääsevät nauttimaan suomaisemista.

Kurjenrahkan kansallispuistosta erityisen tekevät sen suot, sillä eteläisessä Suomessa on vähän koskemattomia suoalueita. Kurjenrahkan suo ja Vajosuo ovat laajoja, erämaisia suoalueita, joilla retkeilijää odottaa luonnon hiljaisuus. Täällä tuntuu, että olisi todella kaukana kaikesta.
Vasp on käynyt Kurjenrahkan kansallispuistossa päiväretkillä, mutta järjestänyt myös viikonlopun mittaisia harjoitusvaelluksia, joiden aikana on patikoitu 30–40 kilometriä. Kylmänä vuodenaikana alueelta voi vuokrata yösijaksi mökin. Keväällä 2017 Vaspin retkiryhmä vuokrasi vanhan maalaistalon, jossa ryhmä piti suuren suosion saaneen mökkileirin. Kylmä vuodenaika karsii helposti retkien osallistujia, mutta mökkiyöpyminen houkutteli paikalle runsaasti luonnonystäviä.

– Olemme järjestäneet pari kertaa myös huhtikuisen teeriretken Kurjenrahkaan: yöpyneet lähellä lintutornia niin, että olemme päässeet aamun koiton aikaan tornille havainnoimaan teerien soidinta. Teeriturnajaisten tarkkailun ohessa on päästy myös näkemään kurkien tanssia, kuultu kuovin huutoa ja joutsenten toitotusta sekä nähty kapustarintoja. Varhainen kevätaamu avosuolla on jotain todella kokemisen arvoista.

Miten paikalle?

Kurjenrahkan kansallispuistoon pääsee Turusta kaukoliikenteen bussilla. Kesällä 2018 kohteen tavoitettavuus paranee, sillä Turun paikallisliikenne alkaa liikennöidä alueelle. Paikalle pääsee siis jatkossa edullisemmin ja helpommin. Bussimatka kestää noin puoli tuntia.

Saaristomeren kansallispuisto ja Jurmon saari

Ehkä vaikuttavin ja ikonisin kohde Saaristomeren kansallispuistossa on Korppoon Jurmo, joka soveltuu hyvin pidempääkin reissua kaipaavalle retkeilijälle. Retkelle pituutta saa, kun Jurmosta siirtyy yhteysaluksella tai venetaksilla muihin saariin. Retkeilijä voi jatkaa Saaristomereen tutustumista myös polkupyörällä vaikkapa Saariston rengastietä pitkin.

Jurmossa luonto on avointa karua kanervanummea. Saarelta löytyy myös pieni metsikkö. Kivikkoinen maasto haastaa paikoin kulkijaa. Jurmossa voi havaita runsaasti lintuja, harvinaisia kasvi- ja hyönteislajeja ja jopa hylkeitä. Jurmossa retkeilijää odottaa perinnemaisema; maisemanhoitotoimenpiteistä huolta pitävät kesällä saarelle laiduntamaan tuodut ylämaannaudat. Saarella on mahdollista nähdä myös pieni alpakkalauma.

Jurmossa on lintuasema ja majoittumista varten mökkejä sekä metsähallituksen ylläpitämä telttailu- ja tulentekoalue.

– Jurmo on todellinen helmi. Tyypillisesti sinne tulee lähdettyä keväällä katsomaan muuttolintuja, mutta muutama vuosi sitten järjestimme telttailuretken Jurmossa keskikesällä. Heräsin varhain aamulla etsimään jo muutolle lähteneitä kahlaajia, ja siinä kivikkoista rantaa kulkiessa ihmettelin, mikä kummallisen näköinen lintu aallokossa oikein uiskentelee. Kun katsoin kiikareilla, tajusin sen olevan harmaahylje, joka kurkki minua kohti aaltojen seasta.

 

Miten paikalle?

Turusta Jurmoon pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, mutta retkelle kannattaa varata aikaa. Bussimatka Nauvoon kestää pari tuntia ja Nauvosta yhteysalus seilaa Jurmoon neljä tuntia. Yhteysaluksen kyydissä saa hyvän kuvan Saaristomerestä. Alus kulkee sisä- ja välisaariston läpi ulkosaaristoon, ja jos koko matkan tarkenee oleskella aluksen kannella, näkee, miten maisema muuttuu. Yhdessä kohtaa ympärillä näkyy vain ulappaa.

Saariston rengastien kiertämiseen polkupyörällä kannattaa varata ainakin muutama päivä. Matkan varrella on lukuisia hienoja luontokohteita muun muassa Korppoossa, Houtskarissa ja Iniössä. Pyöräretkellä saaristossa voi viettää vaikka useamman kesäviikon tutustuen rauhassa luontokohteisiin ja pistäytyen vierailuille eri saarille.

– Seilin saari on vain puolen tunnin yhteysalusmatkan päässä Nauvosta, joten sinne on helppo päästä. Saari on kuuluisa historiastaan, mutta myös sen luonto on huomion arvoista ja nykyään siellä toimii Saaristomeren tutkimuslaitos. Olen biologian opintojeni myötä tottunut viettämään kesäisin paljon aikaa Seilissä ja paikka on minulle tosi rakas. Pari vuotta sitten olin luunmurtuman takia kävelykyvyttömänä koko alkukesän, mutta halusin kuitenkin päästä käymään Seilissä. Niinpä kaverit auttoivat minut retkelle pyörätuolilla. Vaikka saaren hiekkatiet ovatkin aika töyssyisiä, pääsin etenemään ja olin tosi iloinen retkestä. Näinkin hieno luontokohde osoittautui myös kävelykyvyttömän tavoitettavaksi.

Keski-Suomi

Keski-Suomessa retkeilevältä eivät kohteet lopu kesken! Vinkit alueella retkeilyyn antaa Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri, tutummin Kessu.

Runebergin luontopolku Saarijävellä

Kessu suosittelee päiväkohteeksi Saarijärvellä Kolkanlahdessa sijaitsevaa Runebergin luontopolkua. 12 kilometriä pitkän polun nähtävyyksiin sisältyvät muun muassa Julmat lammit. Polulle pääsee omalla ajoneuvolla.

Etelä-Konneveden kansallispuisto

Viikonlopun viettoon Keski-Suomen alueella Kessu suosittaa suuntaamaan Rautalammen suuntaan. Vuonna 2014 perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto tarjoaa loistavat mahdollisuudet vesiretkeilyyn, mutta myös patikoitavaa löytyy.

Kolmen vuoren vaellus on merkitty retkeilyreitti puiston Enonniemessä. 14 kilometriä pitkä ympyrälenkki lähtee Vuori-Kalajan kotalaavulta ja tarjoilee koko matkan tiukkoja ylä- ja alamäkiä näköalapaikkojen kera. Reitillä voit yöpyä omassa majoitteessa tai saunallisessa vuokratuvassa.

Kolmen vuoren vaellukselle pääsee kilometrin päässä olevalta Kalajan pysäköintialueelta. Vaihtoehtoisesti reitille pääsee kouluvuoden aikana julkisilla, jolloin tosin täytyy kävellä noin 7 kilometriä Kivisalmentien varressa olevalta Haapasalmen pysäkiltä.

Salamajärven kansallispuisto

Pitkälle viikon vaellukselle Keski-Suomessa voi lähteä vaikka Salamajärven kansallispuiston Hirvaan kierrokselle. 58 km pitkälle ympyräreitille voi lähteä esimerkiksi Koirasalmen luontotuvalta. Tuvalle päästäkseen tarvitsee oman kulkuneuvon.

Lukuisat laavut, taukopaikat ja autiotuvat tarjoavat vaihtoehtoja yöpymistapoihin. Aina kannattaa kuitenkin kantaa mukanaan myös omaa majoitetta.

Itä-Suomi

Itä-Suomessa retkeilevälle Savo-Karjalan Luonto-Liitto eli SaKa suosittelee niinikään kahta kansallispuistoa ja puistojen ulkopuolella kulkevaa pidempää vaellusreittiä.

Patvinsuon kansallispuisto

Päiväretkelle kannattaa suunnata Patvinsuon kansallispuistoon. Polkuja ja ympyrälenkkejä riittää muutaman kilometrin pituisista luontopoluista 15 kilometrin mittaiseen Suomun kiertoon. Innostuessaan alueella voi viettää vaikka kokonaisen viikonlopun. Yhteensä merkittyjä polkuja on puiston alueella noin 80 km. Puistoon päästäkseen tarvitsee oman ajoneuvon.

Kolin kansallispuisto

Viikonloppuretkeksi SaKan väki suosittelee Kolin kansallispuistossa kulkevaa Herajärven kierrosta. Kierros koostuu kahdesta ympyrälenkistä, joista viikonlopussa ehtii hyvin kiertää vanhemman. Alkuperäinen Herajärven kierros (35 kilometriä) lähtee luontokeskus Ukosta ja poimii varrelleen Pohjois-Karjalan komeimmat vaaranäkymät.

Luontokeskukselle pääsee omalla ajoneuvolla tai Kolin tilauspalveluna toimivalla paikallisliikenteellä.

Karhunpolku

Pitkälle polulle mielivä saa SaKalta suosituksen lähteä itärajalla kulkevalle Karhunpolulle. Osin vaativakin polku kulkee Patvinsuon kansallispuistosta Sotkamoon Lieksa–Kuhmo-tielle. 133 kilometriä pitkän reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa ja matkansa voi aloittaa tai päättää myös Ruunaalta. Reitille ei pääse julkisilla.

Häme

Luonto-Liiton Hämeen piiri retkeilee Pirkanmaan kauniissa järvimaisemisemissa. Retkikohdevinkit antaa piirin aktiivi Jenni Rönkkö.

Kauppi-Niihama

Kauppi-Niihama on tamperelaisille tärkeä metsäalue, jolla on merkitystä niin luonnonarvojen kuin virkistyskäytön kannalta. Viime vuonna Suomen luonnonsuojeluliitto valitsi Kauppi-Niihaman yhdeksi Suomen sadasta luontohelmestä. Niihamassa toimii ympärivuotinen kahvio, joka on Hämeen piirin Jenni Rönkön mukaan kuin kaupunkilaisten yhteinen kesämökki. Nyt alueen metsiä uhkaa kuitenkin asuntorakentaminen ja vieressä oleva golfkenttä.

Kintulammi

Kintulammi on Tampereen uusin ja samalla suurin luonnonsuojelualue, jonka avajaisia vietetään toukokuussa 2018. Retkeilyalue sijaitsee 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Alueella on noin 15 kilometriä polkuja, sekä muutamia laavuja ja tulentekopaikkoja. Kintulammilla voi nähdä jopa 400-vuotiaita kilpikaarnaisia aihkimäntyjä, ja jos hyvin käy, niin ehkä retkellä tapaa myös viitasammakon tai liito-oravan.

Viitastenperä

Viitastenperä on Jennin mielestä harvinaisen hiljainen paikka aivan Tampereen kaupunkialueen tuntumassa. Korkeilta kallioilta avautuu kaunis näkymä Hervantajärvelle. Makkarajärven-Viitastenperän (tai Makkaraperän kuten aluetta leikkisästi kutsutaan) suojelusta on jo pitkään väännetty kättä Tampereella.

Pirkanmaan viikonloppuvaelluskohteita

Pirkanmaalta löytyy lukuisia retkikohteita myös lyhyille viikonloppuvaelluksille. Pukalan virkistysmetsä Orivedellä sopii järvimaisemineen myös melontaan. Siikaneva puolestaan tarjoaa retkeilijälle kauniita suomaisemia. Yöksi voi jäädä Jaarikanmaan laavulle.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on jäänyt muiden lähellä olevien kansallispuistojen varjoon, mutta suotta. Paikka on täydellinen lintujen tarkkailuun, ja Kärjenkallion lintutorni on yksi Pohjoismaiden suurimmista.

PS. Jenni vinkkaa, että retkiohjaajille on Tampereella tarvetta. – Yksin ei tarvitse retkeä suunnitella, vaan apua saa aina. Jokaiselle retken vetäjälle pyritään löytämään pari, joten innokkaita retkeilijöitä kaivataan koko ajan, Jenni sanoo.

Bonusvinkit: Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi

Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa voi suunnata päiväretkelle esimerkiksi Rokuan kansallispuiston merkityille poluille. Rokuan kansallispuisto on valittu myös vuoden 2018 retkikohteeksi!

Viikonlopun mittaista vaellusta voi lähteä tekemään vaikka Pyhä-Luoston retkeilyreitille (35 kilometriä) Pyhä-Luoston kansallispuistoon.

Varma valinta viikon mittaiselle vaellukselle on Suomen suosituin retkeilyreitti: Hetta-Pallas-reitti (55 kilometriä) Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Reitin aloitus- ja päätepisteisiin pääsee linja-autolla Rovaniemeltä.

Linkki artikkelin sivulle

KATSO MYÖS