Nyt on pakko tilkitä ympäristörintaman repeämät

Julkaistu: 25.11.2020

Nykypäivän ympäristöliikkeeltä ja ilmastopolitiikalta edellytetään ilmasto-oikeudenmukaisuutta, valmiutta puolustaa ekologian lisäksi luovuttamattomia ihmisoikeuksia. Intersektionaalinen ympäristöliike pureutuu luonnon riistämisen juurisyihin – kolonialismiin ja rasismiin.

PURA SORTAVIA RAKENTEITA YMPÄRISTÖLIIKKEESSÄ. Näin hehkuu vaatimus Intersectional Environmentalist -sivuston bannerilla. Isoin kirjaimin kirjoitettu teksti leijuu öljymäisesti toisiinsa läikytettyjen värien pinnalla. Kipakka käsky on tärkeä muistutus yhdenvertaisen tulevaisuuden rakentamiselle.

Mutta mistä kritiikki on itänyt ja mihin kaikkeen se kohdistuu?

Luontorakkautta laput silmillä

Ympäristöliikehdintä on sparrannut maailmaa kohti ekotietoisuutta monissa muodoissa. 60- ja 70-luvuilla vastakulttuuriliike pönkitti ekoideologiaa lääkkeenä kapitalistiselle kerskakulutukselle. Kuohuttavia epäkohtia olivat maanviljelyssä käytetyt kemikaalit, eliölajien uhanalaistuminen, öljyvuodot ja ilmansaasteet. Gandhin johdolla puunhalaajat protestoivat metsäkatoa, ja vihreitä puolueita perustettiin ympäri demokraattista maailmaa.

Vaikka jo 2500 vuotta vanhoista Intian jainalaisista teksteistä löytyy perusta ympäristöä kunnioittavalle elämäntavalle, eikä ympäristöliike ole laajasti ymmärrettynä tuore ilmiö muidenkaan filosofioiden tai uskontojen keskuudessa kautta maailman, on 70-luvulta lähtien liikkeen näkyvinä johtotähtinä ollut kuitenkin pääosin valkoisen keskiluokan edustajia. Ympäristöliike romantisoi luontoa, mutta halvensi alkuperäiskansoja ja katsoi heidän sortoaan sivusta.

Vähävaraiset ja vähemmistöt jäivät edellisvuosisadan lopussa yksin kamppailussaan ympäristöriskien kuten heidän asuinalueilleen sysätyn kaatopaikkajätteen aiheuttamien saasteongelmien kanssa. Hazel M. Johnson nosti ympäristöoikeudenmukaisuuden nimissä asiasta haloon, mutta hänen työtään ei valtavirta juuri muista tai edes tunne.

Tänäkin päivänä ympäristökeskusteluun kytkeytyy rasismia ja epäoikeudenmukaisuutta. Valtakulttuuristen ja etuoikeutettujen ryhmien katsantokannat korostuvat. 17-vuotias toimittaja-aktivisti Zahra Karimy toivoo, että puhuttaisiin entistä enemmän ilmastonmuutoksen vaikutuksista kaikista haavoittuvaisimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

Kaiken kaikkiaan valkoiset puheenvuorot ovat olleet liian pitkään yliedustettuina ja valkoisten tarpeet etusijalla. Yhdysvaltalaisaktivisti Wawa Gatheru muistuttaa Glamourin verkkokolumnissa, että ”Syöpäkuja”, pääosin mustien asuttama, syövälle kaikista eniten altistava alue Yhdysvaltain Louisianassa, on edelleen olemassa.

Kaiken kaikkiaan valkoiset puheenvuorot ovat olleet liian pitkään yliedustettuina ja valkoisten tarpeet etusijalla.

Moniäänisyyttä ja mukaanottavuutta

Intersektionaalinen ympäristöliike on aktivisti Leah Thomasin kehittämä käsite ryhmittymälle, joka tunnustaa kolonialistisen maailman rikkoneen häikäilemättömästi ihmisoikeuksia ja tuhonneen samalla tuottavuuden ja kehityksen nimissä planeettaa. Intersektionaalinen ympäristönsuojelu viittaa ympäristöliikkeen (historian ja nykypäivän) sisäisiä epäkohtia esiin tuovaan, mukaanottavaan, ympäristöä, ilmastoa sekä luonnon ja kulttuurin monimuotoisuutta varjelevaan työhön.

Erityisesti ne alueet, joilla haavoittuvaiset ja vähäosaiset ihmisryhmät elävät, ovat kokeneet varakkaiden valtioiden ahneuden ekokatastrofaalisessa mittakaavassa. Siksi intersektionaalinen näkökulma tuo esille epämiellyttävän ja usein sivuutetun totuuden siitä, kuinka ihminen teoillaan on sortanut luontoa ja ihmisiä omaa etuaan tavoitellen ja sysännyt liikkeelle kompleksisen ilmasto- ja luonnonmonimuotoisuuskriisin.

Moninaiset taustat, eri tavoin muuttuvat elinolosuhteet ja menneisyyden traumat ovat eriyttäneet ympäristöliikehdintää ja tulleet sivuutetuiksi politiikassa pitkän aikaa. Vimma pelastaa planeetta on yhteinen, mutta vimma turvata ihmisyys on jakanut näkemyksiä ja voimavaroja. Ympäristöoikeudenmukaisuuden tutkimuksen myötä esimerkiksi rodullistumista ja luokkaa on alettu huomioida paremmin ekorintamalla.

Ilmastotunteita ympäri maailmaa

Ilmastotuskan käsitteellä viitataan erityisesti rodullistettujen ihmisten ja alkuperäiskansojen väkevään suruntäyteiseen kokemukseen ilmastokriisistä. Koska tunnetason kytkös ympäristöön on läpikotainen ja erottamaton, säteilee luonnon kipu yhteisöihin. Kokemusta on sivuutettu valtamediassa jo kauan.

Lisäksi pelko valkoisen hegemonian sortavista seuraamuksista ei-valkoiselle väestölle ilmastonmuutoksen edetessä on suuri. Jo nyt ilmastonmuutos ja sen lieveilmiöt vaikuttavat eniten juuri rodullistettuun väestöön. Päiväntasaajalla ilmastopakolaisuus on alkanut. Arktiset alkuperäiskansat kuten saamelaiset tuovat usein esille kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa heidän elinkeinoihinsa. Inuitit tekivät jo vuonna 2005 ilmastovalituksen, jota Ilmastopaneelin pääsihteeri Heta-Elena Heiskanen pitää pioneeritapauksena.

Ympäristöministeriön erityisasiantuntijana toimiva Heiskanen kokeekin, että eri ilmastosuunnitelmia valmistellessa olisi tärkeää turvata moninaisen joukon osallistuminen, sillä ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan erilaisista taustoista tuleviin eri lailla – oli kyse iästä, terveydestä tai koulutuksesta. Saamelaisten havaitsemista ilmastonmuutoksen vaikutuksista heidän asuinalueillaan ja heidän perinnäisiin elinkeinoihinsa on tehty alkuvuodesta laaja tutkimus, jonka avulla laadittiin suosituksia arktisen alkuperäiskansan huomioimiseen ilmastopolitiikassa.

Risuja ja ruusuja ilmastopolitiikalle

Nykyisen hallituskauden aikana suomalainen ilmastopolitiikka on kehittynyt kohti moninäkökulmaisempaa suuntaa. Valmisteilla olevassa ilmastolaissa on mietitty sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja osallistamisen kysymyksiä sekä prosessi- että sisältönäkökulmista.

– Ilmastolakia valmistellessa ollaan kuultu saamelaisia esimerkiksi erilaisissa temaattisissa keskusteluissa ja avoimella kyselyllä, joka on saatavilla kolmella saamelaiskielellä. Saamelaisnuorille oli oma kuulemistilaisuutensa. Erätauko-keskusteluihin on etsitty eritaustaisia ihmisiä. Nuorten osallistumista esimerkiksi lainvalmistelussa tutkivan All Youth -hankkeen kautta taas on saatu muutama nuori kommentoimaan, ja Nuorten Agenda – ja YK-tapaamisissa on ollut suoraa vuoropuhelua eri sukupolvien välillä, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Heiskanen kuvailee.

Zahra Karimy, aktivisti ja Nuorten Ääni -toimittaja, ajattelee ilmastopoliittisen vaikuttamisen kuuluvan kaikille, myös nuorille. Aikuisilla on vastuu ottaa heidät mukaan.

– Aikuisten tulee antaa nuorille työkaluja vaikuttamiseen. Nuoria saa osallistumaan tarjoamalla oikeellista, ajankohtaista ja helposti saavutettavaa informaatiota, Karimy tiivistää.

Heiskanen analysoi osallistavan ja ihmisoikeusnäkökulman syventyneen nykyisellä hallituskaudella, vaikka petrattavaa on. Erityishuomiota hän antaa tuoreelle ilmastopolitiikan pyöreälle pöydälle. Sen kokoonpanossa on turvattu edustajuus muun muassa nuorille ja saamelaisille. Ylisukupolviset kysymykset ja ilmastotoimien hyväksyttävyys ovat pyöreän pöydän keskeisiä käsittelyaiheita. Silti ilmastotoimien toimeenpano ei ole mutkatonta.

– Ilmastopolitiikka kohtaa haasteita äärioikeistopopulismin ja vallitsevan länsimaalaisen ajattelun takia, jossa keskiössä ovat yksilön tarpeet ja huolet. Valeuutiset ja kritiikitön tapa tutkailla mediaa lisäävät misinformaation leviämistä, Karimy luonnehtii.

Pride -tapahtuman osallistujia vuonna 2019. Queer- ja ilmastoaktivismin risteytymässä on voimavara.

Huomaamaton sateenkaari?

Ympäristöliikkeen sisällä on pitkään vaiettu queer-ihmisten osasta luonnonsuojelussa ja mediahuomio on niukkaa. HLBTQ2S+-yhteisöön identifioituvat sitoutuvat joidenkin kyselyiden mukaan vihreisiin arvoihin paremmin ja toimivat mukana ympäristöaktivismissa todennäköisemmin kuin muu väestö. Joissakin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoissa tavattavat sekä feminiinisyyttä että maskuliinisuutta kokevat Two Spirit -aktivistit ovat olleet vahvasti mukana maaoikeuksien turvaamisessa.

Queer-näkökulmaa on alettu käyttää myös biologian tutkimuksessa, jolloin päämääränä on purkaa luontoon liittyviä heteronormeja, kahtiajakoja ja rajoittuneita ennakko-odotuksia sekä avartua ympäristön moninaisuudelle.

Sateenkaarevasti suuntautunut ilmastoliike huolehtii sateenkaariystävällisten ympäristöjen turvaamisesta ja kunnioittaa queer-ääniä esimerkiksi alkuperäiskansojen perinteisissä tavoissa. Queer- ja ilmastoaktivismin risteymässä on voimavara.

Tätä esimerkiksi vaikuttaja Izzy McLeod (@muccycloud) on hyödyntänyt haastaessaan kuluttajia mukaan Pride- tuotteiden vastuullisuutta vaativaan kampanjaan. Samoin drag queen ja ilmastoaktivisti Pattie Gonia rikkoo lasikattoja ekologisella drag-tyylillään ja Everything to Lose -kannanottovideollaan. Myös eräharrastuksiin niveltyneet maskuliniisuuden normit saavat Pattie Gonian myötä kriittistä huomiota: luonnon pitäisi olla kaikille yhteinen, sukupuolittamaton tila.

Sateenkaariyhteisön haavoittuvaisuus on jäänyt heteronormatiivisen ympäristöaktivismin varjoon. True Colors Fund -järjestön mukaan sateenkaarinuoret ovat 120 % alttiimpia joutua kodittomiksi. Ilmaston muuttuessa kodittomien turvattomuus lisääntyy ja on riski, että he jäävät ilman yhteiskunnan huolenpitoa. Trans- ja muunsukupuoliset ovat erityisen alttiita heitteillejätölle.

Vihreän kapitalismin ekotrendit

Tällä hetkellä ympäristöliikkeellä näyttäisi olevan fokuksena toisaalta yhteiskuntarakenteen täysremontti ja toisaalta yksilöiden elämäntapamuutokset. Kaikilta ei voida silti odottaa saman näköistä aktivismia.

– Jos on kroonisesti sairas, liikuntarajoitteinen tai kärsii esimerkiksi ahdistuksesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta, ilmastomarsseihin osallistuminen voi olla hankalaa. On tärkeää tähdentää ihmisille, että vaikuttamisen tapoja on monenlaisia, jotta jokainen löytäisi oman tapansa auttaa ja tuntisi olonsa tervetulleeksi, muistuttaa maantiedettä ja kestävää kehitystä Skotlannissa opiskellut aktivisti Elsa Kivinen.

On myös huomattava, että monet länsimaisissa ekotietoisissa piireissä suosiossa olevat suuntaukset kuten zero waste, kiertotalous ja veganismi ovat olleet BIPOC-yhteisöjen kulttuurisia elämäntapoja, kirjoittaa Queer Brown Vegan -yhteisön Isaias Hernandez. Hän kertoo Instagram-tilillään eläneensä lapsuudessa ympäristöystävällisesti selviytyäkseen ja joutuneensa koulukiusatuksi muun muassa siksi, että pukeutui käytettyihin vaatteisiin.

Nyt samoja elämäntapoja saatetaan soveltaa kapitalismin tai viherpesun välineinä. Zero waste-elämäntavasta on tullut paikoin varakkaiden etuoikeus ja vegaanisen ruoantuotannon eettisyys voi hyvin nuhraantua alipalkkaamalla rodullistettuja työntekijöitä.

– Zero wastesta tulee toisaalta mieleen ihmiset, jotka haluavat elää mahdollisimman roskattomasti, ja toisaalta Instagram-vaikuttajat, jotka haluavat ostaa uusia, täysin muovittomia tuotteita. Jälkimmäinen on aika kulutuskeskeinen elämäntapa, eikä kovin inklusiivinen. On muistettava, että vain ”ympäristöystävällisiksi” leimattujen tuotteiden kuluttaminen ei silti ole itsessään tapa, jolla ylikulutus ja systeemiset epäoikeudenmukaisuudet, esimerkiksi pikamuodin tuotantoon liittyvät ongelmat, saataisiin ratkaistua, Kivinen kritisoi.

Yikes-podcastin Can lifestyle change save the planet -jaksossa Mikaela Loach ja Jo Becker kuvaavat aitoa kestävää muutosta disruptiona fossiilisessa ja kulutuskeskeisessä systeemissä: jos esimerkiksi innovaatio, kulutusvalinta, elämäntapa tai poliittinen päätös tukee yhteiskunnassa olemassa olevia epätasa-arvoisia valtarakenteita, ihmisten mahdollisuuksien epäoikeudenmukaista jakautumista, se ei ole aidosti kestävä ratkaisu.

Esimerkkeinä Loach ja Becker nostavat uudelleen brändätyn second hand -muodin, lähiruokatorit ja zero waste -kulttuurin. Systeemitason muutokset vaativat heidän mukaansa yhteiskunnan moninaisuuden tunnistamista ja siihen reagoimista: muutoksen tulisi tarjota kaikille mahdollisuus kestävään valintaan. Tarjolla ei ole yhtä ainutta ratkaisua, ja siksi eri yhteisöjen ja ihmisryhmien kuuleminen ja sisällyttäminen päätöksenteossa on erittäin tärkeää.

Nykyinen vihreään kapitalismiin lankeava yhteiskuntarakenne ei siis tue yksilön elämäntapamuutoksia kokonaisvaltaisen kestävällä tavalla. Systeemi kaipaisi myllerrystä, jotta niin mikro- kuin makrotasolla ilmastokriisiä torjuttaisiin pätevästi. Zahra Karimy asettaakin ilmastopolitiikalle tavoitteeksi kestävämmän ja toimivamman kapitalistisen järjestelmän.

– Nykykapitalismi mahdollistaa syrjivät rakenteet, ja sitä kautta esimerkiksi halpatyövoiman käytön. Jos maailma heräisi siihen, miten kestämätön elämäntyyli vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen negatiivisesti, se saattaisi viedä ilmastonmuutoskeskustelun konkreettisemmalle tasolle, Karimy puntaroi.

Black Lives Matter -mielenilmauksia järjestettiin Suomessa Helsingissä, Turussa, Kuopiossa, Tampereella, Jyväskylässä ja Lahdessa. Kuva Turun mielenilmauksesta 13.6.

Päämääränä solidaarinen tulevaisuus

Rodullistettujen yhteisöjen, sateenkaariväestön ja alkuperäiskansojen lisäksi ilmastoliikkeen solidaarisuuden tulisi ulottua myös muille liikkeen ja poliittisen päätöksenteon toisinaan unohtamille ja poissulkemille: vammaisille, lapsille – erityisesti globaalin etelän naiset ovat riskiryhmää – ja vähävaraisille.

YK on selvittänyt hyviä käytänteitä vammaisten tukemiseksi ilmastonmuutoksessa. Heta-Elena Heiskanen kertoo, että tällä hetkellä Suomen ilmastopolitiikassa pyritään kehittämään viittomakielistä ja selkokielistä materiaalia esimerkiksi uuden ilmastolakiprosessin tiimoilta.

Hän muistelee, ettei viisi vuotta takaperin ilmastonmuutoskysymyksiä nostettu juuri esille ihmisoikeusliikkeen parissa. Hänen mukaansa vasta viime vuosina asiassa on tapahtunut käänne. Yhtäältä perus- ja ihmisoikeudet ovat valtavirtaistuneet osaksi ilmastokeskusteluja, ja toisaalta globaalit ilmastoasiat ovat nyt Amnestyllä ja Ihmisoikeusliitolla keskiössä. Aktivisti Elsa Kivinen toivoo ympäristöliikkeen tehokkuuden ja tavoittavuuden kannalta kansalaisjärjestöjen keskinäisen toiminnan hiomista ja vielä rohkeampaa otetta kansalaisten aktiiviseen osallistamiseen, jotta ilmastoasioiden organisointi ei jäisi vain oma-aloitteisimmille tarjotuksi mahdollisuudeksi.

Intersektionaalinen ympäristö- ja ilmastopolitiikka kohtaa vielä hidasteita. Heiskasen mielestä taustalla on se, ettei päättäjiä ja virkahenkilöitä ole välttämättä koulutettu systemaattisesti ihmisoikeusasioissa.

– Syy [hidasteille] palautuu pitkälti ihmisoikeuksien tunnistamiskysymykseen. Jos on vaikka erikoistunut työkoneiden päästöihin tai tuulienergian kannattavuuteen, ei välttämättä tunnisteta, että helleaikana on turvattava vaikeasti liikkuvan vanhuksen tai vammaisen evakuointi tai riittävä tiedonsaanti, Heiskanen pohtii.

Vaatimus ympäristöliikkeelle ja ilmastopolitiikalle on selkeä: nyt on pakko tunnistaa ja tilkitä valta- ja vähemmistökulttuurien sekä etuoikeutettujen ja haavoittuvaisten ihmisryhmien väliset repeämät, jotta luontoa ja ihmistä kunnioittava liike eheytyisi tulevan kohtaamiselle. Ilmastopoliittisesta keskustelusta ei voi koskaan erottaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuutta.

Jos olet kokenut syrjintää, voit kääntyä yhdenvertaisuusvaltuutetun puoleen (syrjinta.fi). Luonto-Liittoon ollaan nimeämässä häirintäyhdyshenkilö, johon voi myös ottaa yhteyttä.

Oma toiminta puntariin!

Miten omia ympäristötekoja voi muokata intersektionaalisesta näkökulmasta? Ensimmäinen askel on reflektio. Yikes-podcastin Can lifestyle change save the planet -jaksossa vinkataan kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia yksilötason valintoja. Erilaisten ympäristötekojen kohdalla kannattaisi miettiä, muuttaako oma toiminta olemassa olevaa laajempaa systeemiä konkreettisesti kestävämpään suuntaan vai mukautuuko se vihreän kapitalismin tarpeisiin.

1. Onko valintasi osa tietyn alan tai toiminnan viherpesua?

2. Avaako valintasi samanlaisia tilaisuuksia ja vaihtoehtoja myös vähemmän etuoikeutetuille henkilöille?

3. Alleviivaako valintasi alistavia rakenteita yhteiskunnassa niitä kyseenalaistaen?