Nuorten Luonto

Julkaistu: 11.12.2013

Teksti: Aino Saarenmaa, kuvat: Hanna Heikkilä

Outi Pyy vähät välittää lahjoista ja kimaltelevista joulupalloista. Jouluna heitetään kännykkä nurkkaan ja keskitytään yhdessä olemiseen.

Isoon omakotitaloon Pohjanmaalla mahtui paljon sukulaisia. 1980-luvun nousukauden mukaisesti kuusen alla odotti järjetön määrä lahjoja. Sellaisena Outi Pyy muistaa lapsuutensa joulut. Paketeista paljastui usein etenkin muovailuvahaa ja värityskirjoja. Tuleva trashionista oli jo pienenä innokas askartelija.

– Paras joululahja oli Hello Kitty -penaali, sellainen suorakulmainen laatikkomalli. Sen sisällä oli Hello Kittyn koti, se oli sairaan hieno, Pyy muistelee.

Idylliset joulut jatkuivat vanhempien eroon asti. Klassista perhejoulua Pyy ei ole viettänyt enää kahteenkymmeneen vuoteen. Nykyään joulut vietetään leppoisasti ystävien kesken. Kaveriporukalla vietettyyn jouluun kuuluu kuohujuomaa ja silakkapottuja. Ruokaa ei syödä sivistyneesti pöydän ääressä, vaan kylki kylkeä vasten keittiöön ahtautuneena.

Perhejoulujen mukana katosivat myös jouluperinteet yhtä lukuun ottamatta. Hautausmaalla on käytävä joka vuosi.

Jos vanhat pinttyneet tavat eivät miellytä, tilalle voi huoletta keksiä omia. Pyy kertoo ystävästään, joka ei halunnut ostaa joulukuusta, joten jälkikasvun riemuksi piti keksiä jotain muuta. Kunniapaikan saivat kaksi jouluhiirtä, jotka nostetaan juhlallisesti esille aina joulun aikaan.

– Miksi kaiken pitäisi jouluna olla samanlaista kuin naapurissa? Eihän niin ole arkenakaan.

Eikä trashionistankaan kotoa löydy joulupalloja tai kimaltelevia köynnöksiä. Ennen joulutunnelmaa toivat kirpputorilta ostetut joulukoristeet, mutta pikkuhiljaa koti muuttui työhuoneeksi.

– On mulla vielä pieni muovinen pöytäkuusi.

 

Kaunis paketti on tärkeämpi kuin turha lahja

Joululahjoja Pyy ei ole ostanut enää moneen vuoteen. Kivoja asioita voi pitää silmällä vuoden ympäri, ja jos jotain erikoista sattuu eteen, sen voi antaa lahjaksi muulloinkin kuin jouluna. Läheisiä voi muistaa myös tekemällä jotain yllättävää.

– Olen huono kokkaamaan, mutta leivoin kerran lahjaksi korvapuusteja. Niistä tuli hyviä, ja kaikki olivat ihan ihmeissään.

Trashionistalle on kuitenkin tärkeää, että paketit näyttävät kauniilta. Lahjat hän pakkaa usein kenkälaatikoihin, jolloin paketit on helppo avata, ja niitä voi käyttää uudelleen. Sanomalehti ja videokasetin nauha ovat jo klassisia paketointivälineitä.

Varsinaisista joululahjavinkeistä Pyy ei innostu, mutta aineettomia ideoita löytyy. Lupaudu lastenhoitajaksi ja anna lapsiperheen vanhemmille vapaa viikonloppu. Auta joulusiivouksessa. Muista lähettää joulukortit. Leivo. Älä räplää kännykkää muiden seurassa.

– Läsnäolo on tärkeämpää kuin lahjat. Jos on pakko ostaa, osta palveluja, tai hanki jotain kirppikseltä.

Kirpputorilta ostettujen tavaroiden antaminen voi kuitenkin tuntua kiusalliselta. Käytetyt lahjat mielletään helposti huonommaksi kuin uudet. Käytetty on symboli köyhyydelle, eikä kukaan halua vaikuttaa köyhältä.

– Häpeä on Suomessa alkoholismiakin pahempi ongelma, se estää meitä tekemästä monia asioita.

 

Rauhallisen mielen voi löytää vaikka netistä

Jo Pohjanmaalla vietettyinä jouluina Pyy suoristi rypistyneitä lahjapapereita ja neuvoi miten paketit voi avata repimättä. Myöhemmin Espoossa hän lajitteli omassa huoneessaan keräyspaperia ja poisti varmuuden vuoksi jopa kirjekuorien muovi-ikkunat.

Ekoilua Pyy oppi isoäidiltään, jonka kanssa hän pääsi ensimmäistä kertaa kirpputorille noin viisivuotiaana. Helsinkiin oli juuri tullut metro, ja sillä matkustaminen oli jännittävää. Sörnäisissä sijaitseva kirpputori oli iso, kummalliselle tuoksuva halli täynnä romua. Isöäidin antamilla markoilla Pyy teki ensimmäisen kirpputoriostoksensa.

– Ostin pienen savimaljakon. Olin nähnyt jossain Ming-vaaseja, lisäksi se pieni maljakko oli juuri täydellisen kokoinen barbeille, Pyy nauraa.

Kulutuskriittisyys loksahti pysyvästi osaksi arkea viimeistään 1990-luvun lopulla, kun Pyy valmistui designompelijaksi. Työ vaatekaupassa opetti paljon vaateteollisuudesta ja markkinoinnista, eikä kaupoissa luuhaaminen enää kiinnosta.

– Kerran vuodessa käyn ostamassa luomupuuvillaisia alushousuja, sukkia ja sukkahousuja.

Ehkä juuri kauppakeskuksista vapautuminen on tehnyt Pyystä rauhallisen. Joulustressikin on hänelle vieras käsite. Pyyn vinkki rauhalliseen ja stressittömään joulukuuhun on ostoskeskusten vältteleminen. Sen sijaan voi surffata vaikka netissä ja tutkia lukemattomia tee-se-itse-ideoita.

Ehkä tämän joulun teema voisikin olla yksilöllisyys. Kun kaikkea ei tee kaavojen mukaan, lopputulos on yksilöllinen ja sitäkin merkityksellisempi. Kysy vaikka trashionistalta.

Outi Pyy on helsinkiläinen trashionista ja bloggaaja, jonka mielestä muotiharrastuskin voi olla ekologinen. Hän kirjoittanut myös Trashion!-kirjan (2012), jossa opastetaan kierrätysmuodin tekemiseen. Kirja esiteltiin Nuorten Luonnon numerossa 2/2013. Outi Pyyn blogeja voi seurata osoitteissa outilespyy.com ja www.outsapop.com.