Nuorten Luonto

Julkaistu: 30.11.2010

Johanna Jämsä

Minä en ajattele tulevaisuutta.

Olen saanut huomata, että hetkessä elävä ja huoleton ihminen saa helposti naiivin ja vastuuttoman ihmisen maineen. Silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että elämästä nauttii eniten keskittymällä nykyhetkeen. Aina en kuitenkaan ole ollut näin vastuuton.

Joskus tapanani oli suunnitella paljon ja luoda kuvia tulevasta. Mietin polkuani eteenpäin ja kävin juoksemassa tienviittoja valmiiksi paikoilleen, että osaisin sitten tehdä oikean valinnan risteyksen tullessa tielleni.

Silloin en vielä ymmärtänyt, kuinka nopeasti ihminen muuttuu, jos muutokselle uskaltaa antaa tilaa. Vielä nykyäänkin huomaan törmääväni polullani entisen – tulevaisuuteen tähtäävän – itseni rakkaudella asettelemiin, jo sammaleen peittämiin tienviittoihin. Niiden sanoma on lähes poikkeuksetta auttamattoman vanhentunut. Voi olla myös, etten enää edes ymmärrä, mitä kyltissä lukee. Olen saattanut ottaa jo kokonaan uuden kielen käyttöön.

Kaikki muuttuu. Sanotaan, että vain muutos on ikuista. Nykyään pidetään oletusarvona, että ihmiset tähyilevät pitkälle tulevaisuuteen. Teemme ei vain viisi- tai kymmenvuotissuunnitelmia, vaan ennustamme ja mallinnamme esimerkiksi ilmaston muuttumista tuhansia vuosia eteenpäin. Asetamme itsemme vastuuseen paljosta: ympäristön tilasta, lastemme tulevaisuudesta, urastamme, ystävyyssuhteiden kestämisestä…

Vastuu tuntuukin olevan taikasana, joka saa meidät luopumaan nykyhetkestä. Ja kuitenkin, elämä on nyt. Tässä sinulle hyvin vastuuton ehdotus: luota elämään. Valmiiksi tallattuja polkuja on ehkä helpompi kulkea, mutta elämän ihmeellisyys aukeaa todella vasta, kun eläytyy täysin tähän hetkeen. Tee päätökset sydämelläsi risteyksen tullessa vastaan. Uskalla olla kyltittämättä polkuasi valmiiksi.