Julkaistu: 7.12.2015

On yleisesti tiedossa, että ilmastonmuutoksella on vakavia seurauksia koko ihmiskunnalle ja ilmakehää lämmittäviä päästöjä on rajoitettava globaalisti. Silti on vaikeaa saada aikaan kansainvälistä sopimusta, joka rajoittaisi ilmastonmuutoksen kahteen asteeseen. Mistä johtuu, että ilmastoneuvottelut etenevät etanan vauhtia? Entä miten päästöjen rajoittamisessa päästäisiin nopeammin eteenpäin. Nuorten Luonto kysyi asiaa neljältä ilmastopolitiikan asiantuntijalta.

 

Satu Hassi, kansanedustaja

Pitkän linjan poliitikko Satu Hassi on seurannut ilmastoneuvotteluita sekä vihreiden kansanedustajana, europarlamentaarikkona että ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerin roolissa. Hänen mukaansa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden vaikeus on siinä, että YK:ssa päätökset pyritään tekemään yksimielisesti. Niinpä yksikin erimielinen maa voi jarruttaa kokousten etenemistä. Maiden olosuhteet ovat myös kovin erilaisia ja neuvotteluissa erilaisuutta ylikorostetaan sekä vaaditaan erityisolosuhteisiin vedoten helpotuksia päästövähennysvelvoitteisiin.

– Jokaisessa maassa ajatellaan, että juuri meidän maassamme on erityisolosuhteet, jotka pitäisi ottaa sopimuksessa huomioon, Hassi kuvaa tilannetta.

Ilmastonmuutoksen kaltaisesta uhasta ei myöskään ole aiempaa kokemusta.

– Aina on helpompaa reagoida sellaisiin uhkiin, joista tietää tai pystyy kuvittelemaan, mitä ne ovat, Hassi totetaa.

Jotta sopimukseen päästäisiin, vaadittaisiin neuvotteluosapuolilta yhteistä tilannekuvaa.

– Monet maat ovat suhtautuneet ympäristönsuojeluun ja ilmastonsuojeluun ikään kuin kyse olisi kodin sisustamisesta, että tehdään vähän nätimpää ja viihtyisämpää. Tulisi kuitenkin ymmärtää, että on kyse siitä, että onko koko taloa ja sen perustuksia olemassa.

Hassi muistuttaa myös yritysten roolista ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.

– Liian monen poliitikon ajattelussa taloudellisesti järkevä ja vastuullinen politiikka tarkoittaa, että tehdään mitä firmat haluaa. Onkin tärkeää, että on myös firmoja, jotka oikeasti kampanjoivat ilmastonsuojelun puolesta.

Hassin mukaan ilmastoasioissa tapahtuu myös myönteistä kehitystä.

– Vaikka uutiset itse ilmastonmuutoksesta ovat hirveän huolestuttavia, niin esimerkiksi päästöjä vähentävän tekniikan kehityksestä tulee koko ajan erittäin rohkaisevia uutisia.

 

Kaisa Kosonen, energia- ja ilmastovastaava, Greenpeace Suomi

– Ensinnäkin se, kenen syytä ilmastonmuutos on, voidaan määritellä hyvin monella eri tapaa. Maat ovat haaskanneet vuosia kinasteluun vastuusta, sen sijaan, että ne olisivat keskittyneet ratkaisuihin ja yhteistyöhön, kertoo energia- ja ilmastoasioista ympäristöjärjestö Greenpeacessa vastaava Kaisa Kosonen ilmastoneuvotteluiden ongelmista.

– Toiseksi ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää isoja muutoksia siihen kuinka liikumme, miten lämmitämme talomme, mistä tietokoneemme saavat virtaa ja miten ruokamme tuotetaan – siis lähes kaikkeen, Kosonen jatkaa.

– Tänä päivänä maailmantalous pyörii pitkälti öljyn, kaasun ja hiilen voimalla. Jos ilmastokaaos aiotaan torjua, fossiilisista polttoaineista on luovuttava pika-aikataululla kokonaan. Tilalle on valjastettava muun muassa auringon, tuulen ja aaltojen energia. Tämä ei ole valtioille helppo pala nieltäväksi – varsinkaan, kun monen maan talous perustuu öljyn ja kaasun myyntiin tai tehtaiden pyörittämiseen halvalla kotimaisella kivihiilellä, Kosonen selittää.

Kososen mukaan ilmastoneuvotteluiden edistyminen edellyttää, että maat astuisivat pois juoksuhaudoista, jotka kaivettiin sopimusneuvotteluiden alkaessa neljännesvuosisata sitten.

– Maailma ei jakaudu enää jyrkästi teollisuusmaihin ja kehitysmaihin. On kaikkien edun mukaista, että jokainen maa alkaa vähentämään päästöjään niin nopeasti kuin mahdollista.

– Maiden kesken pitää myös syntyä usko siihen, että fossiilisten polttoaineiden lähtölaskenta on todella alkamassa. Siitä voi syntyä positiivinen kierre ja kilpajuoksu kohti uusiutuvaa energiaa, Kosonen toivoo.

 

Esa Hyvärinen, yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja, Fortum

– Vaikka kaikki ymmärtävät, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on yhteinen ja globaali kysymys, maat ovat hyvin erilaisia lähtökohdiltaan sekä esimerkiksi suhtautumisessaan kansainvälisiin sopimuksiin, arvioi Esa Hyvärinen, joka huolehtii muun muassa energiapolitiikasta ja ilmastoasioista energiayhtiö Fortumissa.

– On selvää, ettei ilmastonmuutosta ratkaista pelkästään valtioiden toimilla. Tärkeintä on saada talouden mekanismit toimimaan niin, että päästöjä vähennetään.

Hyvärinen kertoo, että Fortumissa päästökauppaa pidetään hyvänä ja tehokkaana päästöjen hinnoittelun mekanismina.

Hyvärisen mukaan toimiva kansainvälinen ilmastosopimus asettaisi ilmastopolitiikan tavoitteet mahdollisimman pitkälle aikavälille. Tässä suhteessa hän on eri linjoilla kuin EU ja monet ympäristöjärjestöt, jotka kannattavat ilmastosopimuksen revisioimista eli uusimista esimerkiksi viiden vuoden välein.

– Toivomme, että ilmastosopimuksesta tulee mahdollisimman laaja ja pitkäjänteinen, ettei aina viiden vuoden välein mietittäisi, että mikä on seuraava tavoite.

Hyvärinen korostaa, että ilmastonmuutosta ei voida torjua vain valtioiden toimin, vaan siihen tarvitaan nykyisessä järjestelmässä myös yritysmaailmaa.

– Elinkeinoelämä toteuttaa asetettuja säädöksiä, mutta pelkkä laki ei johda kovin pitkälle, jos ei ole keinoja sen toteuttamiseen, Hyvärinen linjaa.

– Politiikan ja talouden tulisi paiskata kättä niin, että päästöt lähtisivät vähenemään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kokemus on osoittanut, että hinnoittelu on hyvä tapa ohjata kehitystä.

Mikael Hildén, ilmastonmuutosohjelmaa johtava professori, Suomen ympäristökeskus 

– Eri mailla on erilainen historia ja erilaiset edellytykset vähentää päästöjä. Myös niiden taloudelliset intressit ovat hyvin erilaisia sekä vahvoja, summaa Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ilmastonmuutosohjelmaa johtava professori.

YK:n ilmastosopimus on myös poikkeuksellisen laaja-alainen.

– Sopimus kattaa asioita maankäytöstä teolliseen tuotantoon ja asumiseen. Tämä lisää vielä sen vaikeusastetta.

Hildén alleviivaa oikeudenmukaisuutta ja köyhempien maiden tukemista sopimuksen etenemisen ehtoina.

– Se, että mukana on myös sopeutumista tukevia osia, voi helpottaa sopimukseen pääsyä.

Pariisissa neuvotteluja käydään valtioiden välillä, mutta muitakin toimijoita tarvitaan.

– Valtioilla tietysti on sopimuksen tekemisessä keskeinen rooli. Täytyy kuitenkin olla edellytyksiä myös sille, että yksityisillä toimijoilla on mahdollisuuksia edistää tavoitteita. Päästökauppa tai muut päästöjen hinnoitteluun liittyvät mekanismit mahdollistavat myös yksityisen sektorin aktiivisen osallistumisen päästöjen vähentämiseen. Pelkästään valtion voimin tämä ei onnistu.

Hildén uskoo teknologian tuovan mahdollisuuksia päästöjen leikkaamiseen, mutta se ei yksin riitä.

– Tarvitaan myös ohjausmekanismeja, jotka edistävät vähähiilisen teknologian käyttöönottoa maissa, joissa energiankäyttö kasvaa nopeasti. Ennen kaikkea tarvitaan mekanismeja, jotka asteittain kiristävät päästötavoitteita, sillä Pariisin kokous ei ratkaise ilmastohaastetta lopullisesti.

 

---

Pariisissa neuvotellaan maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta

 

Joulukuussa käynnistyvässä YK:n ilmastokokouksessa pyritään saamaan aikaan kaikkia maailman maita koskeva ilmastosopimus. Aiemmissa ilmastosopimuksissa on asetettu sitovat päästövähennysvelvoitteet vain historiallisesti enemmän päästöjä aiheuttaneille teollisuusmaille.

Maita on pyydetty ilmoittamaan sopimukseen kirjattavat päästövähennystavoitteensa ennen Pariisin ilmastokokousta. Tähän mennessä valtaosa maailman maista on jättänyt ilmoituksensa. Niiden perusteella näyttää siltä, että ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen alle kahteen asteeseen ei toteudu. Maiden ilmoittamat toimet päästöjen vähentämiseksi pitäisi suunnilleen kaksinkertaistaa, jotta ilmastonmuutos pysyisi kahden asteen rajan alapuolella.

Neuvotteluiden ulkopuolelta kuuluu onneksi lupaavampia uutisia. Aurinko- ja tuulivoiman tuotanto on kasvanut moninkertaisesti kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ennustuksiin nähden. Tämä tarkoittaa, että maailman maat tulevat todennäköisesti lisäämään uusiutuvien energiamuotojen käyttöä, mikä taas vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Koska ilmaston lämpeneminen on jo alkanut, Pariisissa tulee sopia myös lämpenemisen aiheuttamien haittojen korvaamisesta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville köyhimmille maille. Tämä niin kutsuttu ilmastorahoitus on yksi sopimuksen kynnyskysymyksistä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat haitat ja niiden kustannukset tulevat kasvamaan ilmastonmuutoksen voimistuessa, mikä tulee huomioida ilmastorahoituksen määrissä. Tämä puolestaan vaikeuttaa sopimukseen pääsyä.

Pariisin ilmastosopimus on merkittävä askel ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja on toivottavaa, että sopimuksesta saadaan mahdollisimman kunnianhimoinen ja sitova. Mikäli tähän ei päästä, on tärkeää, että sopimusta voidaan tiukentaa jatkossa. Pariisissa neuvotellaankin myös tavasta, jolla sovittuja päästövähennystavoitteita voidaan kiristää tulevaisuudessa. EU ja ympäristöjärjestöt esittävät, että ilmastosopimuksen tavoitteita pitäisi tarkistaa ja tiukentaa viiden vuoden sykleissä. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi maailma, jossa on kokonaan päästy eroon fossiilisista polttoaineista.