Mistä saan virtaa?


Teksti ja kuvat: Sannukka Pekkala

Kolme ihmistä kertoo, mikä pitää heidät liikkeessä ja lataa akut. Yhdellä toimii yksinäisyys, toisella arjen syke ja kolmas taas kaipaa metsälle.

 

Emmi Stenberg, 19, on huhkinut au pairina Irlannin Traleessa pian puoli vuotta. Päivät täyttyvät perheen lapsien kanssa touhutessa: leikitään, ajetaan kouluun ja harrastuksiin, käydään uimakoulussa ja kitaratunneilla.

– Au pairin työ on mukavaa mutta vastuullista. Välillä vastuun määrä hirvittää, Emmi sanoo.

Uusi ja ihmeellinen arki väsytti aluksi: autot ajoivat eri puolella tietä ja kaupassa myyjän kanssa juteltiin kuin vanhalle tutulle. Small talkiin ja suomalaisen silmin yltiöpäiseen kohteliaisuuteen tottuminen otti oman aikansa.

– Irlannissa ei voisi koskaan mennä bussiin kuskia moikkaamatta ja huppu syvällä päässä, Emmi nauraa.

Kun Emmi lataa akkuja, hän suuntaa yksin ulos merenrantaan iPodin kanssa. – Parasta rentoutumista on se, kun saan kuunnella musiikkia ja katsella kaunista maisemaa. Kun saan olla vaan.

Se, että toisinaan kaipaa yksinäisyyttä, ei tarkoita sitä, ettei pitäisi ihmisistä. – On ihanaa olla myös kavereiden kanssa, totta kai. Mutta yksinolo ja musiikki on se, mistä saan eniten voimaa jatkaa eteenpäin, Emmi miettii.

– Kun on saanut olla hetken omissa oloissaan ja mietiskellä, huolet eivät tunnu enää niin isoilta. Jaksaa taas maailmaa ja touhuamista.

Uuden musiikin etsiminen on sekin oma ilonsa. Tällä hetkellä Emmin soittimessa pauhaa esimerkiksi Fosters the Peoplen Pumped Up Kicks.

– Sitä ei voi kuunnella hyppimättä!

 

Arki antaa energiaa

20-vuotiaalle Silja Malmströmille virtaa tuo arki. Opiskelu, työ, harrastukset ja ystävät pitävät nuoren naisen kiireisenä – ja sehän sopii.
– Jos makaan kotona, laiskistun, eikä edes tee mieli tehdä mitään, Silja nauraa.

Päivisin Silja opiskelee matkailualaa Vaasan ammattikorkeakoulussa. Illat vilahtavat ohi ultimaten ja kuoron parissa. Muutaman kerran viikossa Silja rientää koulun penkiltä suoraan töihin, vaihtaa hupparin tarjoilijan esiliinaan ja palvelee asiakkaita Amarillossa. – Töissä eniten potkua antavat hyvät työkaverit ja kivat asiakkaat.

Joskus vauhti kiihtyy liikaakin: pöytä kääntyy ja arjen toimeliaisuus muuttuu stressiksi.

– Silloin yritän vähentää työtunteja ja ajatella asian kerrallaan, Silja kertoo. – Ajattelen esimerkiksi yhden koulutyön kerrallaan, seuraavaan palautuspäivään asti. Siten työmäärä ei näytä niin suurelta.

Lomalla arjen rytmi ja rutiinit heitetään romukoppaan. – Silloinkin teen paljon, mutta kaikkea muuta kuin arkisin. Akut latautuvat, ja olen taas valmis uusiin haasteisiin.

 

Metsältä potkua päivään

Erik Isaksson, 29, suuntaa metsään säällä kuin säällä. Kun muut tiirailevat sisätiloista ulos pyryyn ja tuiskeeseen, Erik on jo kiertänyt päivän lenkkinsä Norrbottenin vaaramaisemissa. Luonnossa liikkuminen antaa potkua päivään.

– Pienikin lenkki riittää. Tärkeintä on, että saan annokseni raitista ilmaa!

Metsästystä harrastava Erik käy metsällä viidestä kuuteen kertaan viikossa. Harrastuksessa kiehtoo ennen kaikkea vapaus: metsään meno ei ole kellonlyömästä kiinni.

– Voin mennä ulos milloin vain. Metsästyksestä ja luonnossa liikkumisesta on tullut osa arkipäivää, Erik sanoo.

Korvessa tehdyn työn hedelmät täyttävät pakastimen, josta löytyy hirven ja peuran lihaa, riistalintuja ja kalaa. Metsämarjat on hillottu ja korvasienet kuivattu kastikkeita varten. Tässä talossa ei nähdä nälänpäivää.

– En pidä siitä, että kaikki ruoka ostetaan marketista. Haluan olla mahdollisimman omavarainen ja riippumaton suurista tuottajista. Luonnon ruoka on myös puhdasta.

Luonnontuntemus on iso osa harrastusta. Erik erottaa käpytikan koputuksen ja tunnistaa jäällä loikkineen minkin jäljet. Vuosia lähitienoilla liikkuneena hän tietää ikkunasta katsomalla, missä riista milloinkin liikkuu.

Päivän saaliiksi riittävät pelkkä siipien suhina tai lumella kiemurteleva jälkijonokin – ne kertovat tarinaa metsän eläjien tavoista. Jos riistaa ei näy, Erik etsii kauniin paikan, istahtaa kannon päälle ja kaivaa termospullon ja eväsleivät esiin. Kahvihetki metsässä on mitä suurin onni sellaisenaan.

KATSO MYÖS