Nuorten Luonto

Julkaistu: 10.5.2010

Luontoharrastus tai luonnonharrastus viittaa hyvin monenlaiseen toimintaan retkeilystä luontokuvaukseen ja melonnasta puutarhanhoitoon. Monipuolinen harrastus kiehtoo myös nuoria. Aapo Mahlamäki, Taru Mäkelä ja Erno Korpela ovat nuoria luontoharrastajia, joilla kaikilla on oma tapansa toteuttaa harrastustaan.

Huonekasveja ja chilipaprikoita

– Aapo Mahlamäki (13)

”Olen harrastanut luontoa lapsesta asti. Perheelläni on aina ollut tapana retkeillä, käydä veneilemässä ja viettää paljon aikaa kesämökillä luonnon keskellä. Nyt olen kuitenkin löytänyt aivan uuden ulottuvuuden luontoharrastukseen kasvien kasvattamisen myötä.

Huonekasviharrastukseni alkoi viime keväänä, kun aloin hoitaa vanhaa huonokuntoista rahapuuta. Tajusin, miten hauskaa puuhaa huonekasvien hoitaminen on ja aloin hankkia niitä lisää. Pikkuhiljaa kokemusta ja tietoakin karttui lisää siinä samalla, kun hankin uusia siemeniä ja vaihtelin taimia. Syksyn koittaessa pöydät jo notkuivat erilaisia huonekasveja.

Vuodenvaihteen aikaan sitten innostuin chilipaprikoista. Luin paljon chilien kasvattamisesta ja rekisteröidyin asialle omistetulle foorumillekin. Samalla kolmekymmentäkaksi eri chililajiketta odotteli itämistä. Nyt ensimmäiset tekevät jo nuppuja, ja kaikki muutkin taimet ovat hyvässä kasvussa.

Huonekasvien hoitaminen on erittäin mukavaa ja rauhoittavaa. On palkitsevaa huomata menestyneensä jonkin kasvin hoidossa. Siitä tulee aina hyvä mieli, vaikka kyseessä olisi jokin aivan pieni juttu. Huonekasvit pitävät myös mielen virkeänä. Ikinä ei ole tylsää, sillä aina löytyy jotain hommaa. Ihaninta aikaa on kevät, jolloin kasvit heräävät ja alkavat kasvaa. Samaan aikaan saa aloittaa mullanvaihdon.

Pidän huonekasvien harrastamisesta juuri siksi, että niiden kanssa on aina jotain tekemistä. Harrastus on myös edullinen, eikä tarvitse olla mikään hortonomi osatakseen hoitaa huonekasveja. Huonekasvien löytäminen on syventänyt suhdettani luontoon.”

Mystinen inspiraationlähde

– Erno Korpela (19)

”Jollain tapaa tuntuu, että näen ja koen luonnon aivan eri tavalla kuin suurin osa nykyihmisistä ympärilläni. En ole hirveän uskonnollinen, enkä ainakaan tue kristillistä jumalakäsitystä, mutta luontoon liittyy minun kohdallani jotain sellaista, mitä joku voisi kuvailla uskonnollisuudeksi.

Metsää voisi tietyllä tavalla pitää kirkkonani. Menen sinne, kun haluan rauhoittua, meditoida, harhailla vailla päämäärää, seikkailla tai paeta todellisuutta.

Myös suomalainen muinaisusko on lähellä sydäntäni. Siinä kun kaikki henget ja jumaluudet olivat tiiviisti kytköksissä luontoon. Luonto itsessään nähtiin pyhänä.

Olen harrastelijamuusikko, jolle luonto on myös tärkeä inspiraationlähde. Samoilen usein metsässä ja päähäni jääneistä tunnetiloista kehittyy toisinaan musiikkia. Biisieni tunnelmat ja niiden herättämät mielikuvat sopivatkin monen mielestä ensisijaisesti juuri luontoon. Inspiraationlähteeni on kaiketi siis melko selkeästi aistittavissa musiikistani. Toki myös joidenkin biisien nimet viestivät osaltaan luontotematiikasta.

Luonto on kokonaisuudessaan aivan mahtava juttu. Se on jotenkin niin mystinen, ihmeellinen ja jännittävä. On sääli, että harvat tajuavat sen.”

Luontoharrastus elämäntapana

– Taru Mäkelä (19)

”Harrastan luontoa niin monella eri tavalla, että sen kaikkia ilmenemismuotoja on vaikea edes listata. Muun muassa retkeilen, teen vaelluksia, tarkkailen eläinten puuhia ja taivaan ilmiöitä, sienestän ja marjastan, valokuvaan luontoa ja katselen luonto-ohjelmia.

Luontoharrastuksessani on myös hieman omituisempia yksityiskohtia, joita kaikki eivät aina jaksa ymmärtää. Voin esimerkiksi istua yksinäni metsässä ja tuijottaa eteeni ilman mitään järkevää syytä. Se vain on hauskaa.

Vuodenkierron mukaan harrastukseni eri puolet tulevat esiin. Syksyllä esimerkiksi tarkkailen muuttolintuja, talvella eläinten jättämiä jälkiä hangella, keväällä vettä ja kesällä kaikkea, mikä liikkuu tai kasvaa. Harrastan luontoa melkein kaikilla sellaisilla tavoilla, joihin ei tarvita hienoja kalliita välineitä tai suurta vaivannäköä.

Luontoa seuratessa näkee ja kokee paljon jännittäviä ja kauniita asioita, kun taas ihmisten seuraaminen on mielestäni yleensä vain erittäin tylsää. Eipä ihme siis, että viihdyn parhaiten luontoharrastuksen parissa. Mikään ei voita luonnon helmassa ympäriinsä samoilua, vaikka sitä välillä häiritsisivätkin satunnaiset vastaantulijat.

Vaikka luonto on kokonaisuudessaan minulle hyvin merkityksellinen, eniten pidän kuitenkin eläimistä. Erityisen hienoja ovat petoeläimet, ja olenkin kiinnostunut suurpetoasioista ja Luonto-Liiton susiryhmän toiminnasta.

Luonto on minulle elämäntapa, jota ilman en selviäisi arjesta. En osaa sanoa, mistä lähtien olen harrastanut sitä. Kai se alkoi siitä, kun söin ensimmäistä kertaa mansikan.”

Teksti: Milla Aalto