Meeri Koutaniemi: Muutokseen tarvitaan tietoa ja tunnetta


Teksti: Hanna Aho, kuva: Hanna Heikkilä; Forest Whisperer -kuva: Meeri Koutanemi

Meeri Koutaniemi haluaa herättää valokuvillaan tunne-elämyksiä ja rohkaista ihmisiä ruohonjuuritason toimintaan.

Kuvajournalisti Meeri Koutaniemi, 27, pyrkii töillään avaamaan katsojan ajattelua uusille aiheille ja näkökulmille.

– Kuvan avulla haluan provosoida ja herättää uusia kysymyksiä katsojan mielessä. Jokainen tulkitsee kuvaa omalla tavallaan. Toivon, että kuvissani on puhtaan visuaalisuuden lisäksi makuja, hajuja ja tunneaistimuksia, jotka luovat kosketuspintaa kuvan maailmaan.

Koutaniemi uskoo, että tunne-elämykset yhdistettynä tietoon voivat johtaa ihmisen sisäiseen muutokseen.

– Joskus valokuvan herättämät tunne-elämykset ovat järkyttäviä, mutta esimerkiksi luonnon kohdalla ne voivat olla kauniita ja rauhoittavia. Parhaassa tapauksessa elämys muuttaa kokijaa ja kanavoituu myöhemmin toiminnaksi. Tekemällä yhteistyötä eri järjestöjen kanssa haluan tarjota kanavia ruohonjuuritason toimintaan.

Vaikuttava valokuva

Koutaniemi oppi arvostamaan valokuvien voimaa jo lapsena.

– Isäni kuvasi luontodioja koko lapsuuteni. Opin, että valokuvan salaisuutta ja sen sisältämää elämää ja syvyyttä tulee arvostaa. Hiljennyimme koko perhe moneksi tunniksi katsomaan valkokankaalta kukkien terälehtiä tai vihreänruskeita kaukana siintäviä tuntureita. Äitini tekemät valokuva-albumit meistä lapsista ovat puolestaan korvaamattomia siltoja perheemme muistoihin.

Koutaniemen päätökseen ryhtyä kuvajournalistiksi vaikuttivat erityisesti W. Eugene Smithin journalistiset valokuvat.

Vuoden lehtikuvaajana kahdesti palkittu Koutaniemi keskittyy töissään ihmisoikeuksiin ja vähemmistöjen asemaan, mutta myös ympäristöpoliittisiin aiheisiin. Työ on vienyt hänet yli neljäänkymmeneen maahan ympäri maailmaa. Hän on kuvannut esimerkiksi transsukupuolisia intiaaneja Meksikossa, tyttöjen ympärileikkauksia Keniassa ja ryöstökalastuksesta kärsiviä ghanalaisia. Eteenpäin ajavana voimana on ollut halu kertoa tarinoita yksilöiden kautta.

– Töideni punaisena lankana on kaiken aikaa kulkenut ihmisen identiteetin tutkiskelu. Yksilöllä on mielestäni oikeus määritellä oma identiteettinsä yhteiskunnan normeista huolimatta ja myös vapaus keskeneräisyyteen tai olla määrittelemättä selkeitä rajoja itselleen.

Vaikka lähtökohdat elämälle olisivat hyvin erilaiset, ihmisen perustavanlaatuiset toiveet ja pelot ovat samanlaisia. Juuri samankaltaisuuden tunnistaminen tuo kohteen katsojan lähelle.

– Kaikki lähtee siitä, heijastaako kuva jotain kuvauksen kohteen ja katsojan sisimmässä.

Petokeskustelussa on kyse arvoista

netti_Meeri Koutaniemi_Forest WhispererKoutaniemi teki vuoden 2015 alussa ympäri Suomea kiertäneen Silminnäkijät-näyttelyn yhteistyössä WWF:n kanssa. Näyttely kuvasi kansallispuistoissa elävien bhutanilaisten ihmisten ja luonnon välistä suhdetta muotokuvien kautta. Lähestymistapa on poikkeuksellinen luonnonsuojelukuvastossa.

– Halusin tutkia jokaisen yksilön henkilökohtaista luontosuhdetta. Minulle ei ole luontevaa kuvata yhteisöjä tai ilmiöitä ryhmän kautta, vaan keskityn yhteen ihmiseen kerrallaan. Lopulta muotokuvien kokoelma välittää katsojalle monta tarinaa ja kuvan yhteisöstä.

Bhutanissa villieläimet ja pedot tulevat hyvin lähelle ihmisten arkea ja uhkaavat ajoittain elinkeinoa tai ihmishenkiä. Silti suhde petoihin on siellä harmoninen.

– Opin bhutanilaisilta ennen kaikkea kunnioitusta elämää kohtaan. Buddhalaisuus vaikuttaa heidän asenteisiinsa, ja ihmiset ovat kärsivällisiä luonnon suhteen. Yksilön pienuus ja merkityksettömyys korostuvat. Ihminen ei nosta itseään luonnon yläpuolelle, niin kuin usein harhaannumme tekemään länsimaisissa kulttuureissa.

  Koutaniemi kokee, että petokeskustelussa on perimmältään kyse arvoista ja suhtautumisestamme luontoon. Helposti keskitytään siihen, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista ihmisen eikä luonnon näkökulmasta.

– Keskustelun painopiste on mielestäni väärä, sillä luonnon itseisarvo tuntuu unohtuvan. Halusin kertoa näiden ihmisten kokemusten kautta, että rinnakkaiselo on mahdollista.

Koutaniemen mukaan on helpompaa katsoa kauas ja suojella itselle vierasta luontoa, mutta omien petojen ja niiden ylläpitämien ekosysteemien suojelu on vaikeampaa.

– Tarvitsisimme enemmän vastuunkantoa oman luontomme monimuotoisuudesta tässä ja nyt.

Luonto on peili omaan sisimpään

Koutaniemi näkee ympäristöongelmien ytimessä ihmisten sukupolvelta toiselle siirtyvän vieraantumisen luonnosta. Hänen oma luontosuhteensa kehittyi lapsuuden kesinä Kuusamon metsissä.

– Kuusamo on antanut minulle syvän rakkauden ja kunnioituksen luontoa kohtaan. Sen havumetsät minä tunnen. Olen saanut eksyä niihin, retkeillä ja kerätä mustikoita.

Metsä on Koutaniemelle rauhoittumisen ja mietiskelyn paikka.

– Nautin luonnon hiljaisuudesta, joka läpäisee kaiken: maan, veden ja puut. Kaupungin hiljaisuudessa on kovan kaiku.

Koutaniemen mukaan tässä maailman ajassa, jossa ärsykkeitä on kaikkialla ja mikään itsessä tai maailmassa ei tunnu riittävän, luonto on keino vapautua. Kun astuu luontoon, kohtaa itsensä.

– Luonnonelementtejä katsoessani olen löytänyt niistä heijastumia sisimmästäni.


Mustavalkoinen valokuva: Meeri Koutaniemi: Forest Whisperer. Metsänvartija Sangay Penjor työskentelee kansallispuistossa Bhutanissa ja kohtaa työssään ihmisen ja luonnon välisiä konflikteja. Silti bhutanilaiset eivät koe tarvetta taltuttaa tai alistaa luontoa.

KATSO MYÖS