Maskin matka mereen


Maahan heitetyt ja roskiksista tuulen mukana ympäristöön leviävät kasvomaskit päätyvät ennen pitkää meriin. Millaisia ongelmia yleistynyt roska aiheuttaa?

Teksti: Salla Rajala
Kuvat: Maria Leskinen

Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne. Hyppäät aamulla bussista pois. Vastuullisena kansalaisena olet bussimatkan ajan käyttänyt kertakäyttöistä kasvomaskia. Bussipysäkin roskis pursuaa jo melkein yli, mutta jätät käytetyn kasvomaskin silti roskikseen.

Näin tekee myös seuraava ja sitä seuraava matkustaja. Iltapäivällä alkaa tuulla. Tuulenpuuska puhaltaa roskiksesta pursuavat maskit kadulle. Mitä näille kaduille ja luontoon päätyneille maskeille lopulta tapahtuu?

Olettaen, ettei kukaan poimi maskeja pois maasta, ne päätyvät sadevesien ja tuulen mukana ennen pitkää meriin.

Maskiroskan vaikutuksia

Suomen ympäristökeskuksen väitöskirjatutkija Pinja Näkki tutkii mikromuoveja: mitä mikromuoveille tapahtuu, kun ne päätyvät merenpohjaan ja minkälaisia vaikutuksia niillä on pohjaeläimille.

– Tällaiset kertakäyttöiset suu- ja nenäsuojukset tai kirurginmaskit ovat muovia. Oletettavasti myös niiden vaikutukset ympäristössä ovat samankaltaisia kuin muillakin muoviroskilla, Näkki selittää.

Luontoon päätyneiden kasvomaskien ympäristövaikutukset voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen, joita ovat ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Ekologiset vaikutukset liittyvät siihen, että eläimet voivat sotkeutua kasvomaskeihin tai syödä niitä. Lisäksi kelluva muoviroska voi kuljettaa mukanaan vieraslajeja.

– Upotessaan maskit voivat aiheuttaa ongelmia myös merenpohjassa. Kasvomaskit ovat muodoltaan litteitä, jolloin ne merenpohjaa peittäessään saattavat estää kaasujenvaihtoa sedimentin ja yläpuolisen veden välillä. Tällöin merenpohjaan voi aiheutua paikallisesti hapettomia kohtia, mistä voi olla haittaa pohjan eliöstölle, Näkki kertoo.

Maskien siivoaminen rannoilta ja meristä aiheuttaa taloudellisia kustannuksia. Luonnossa oleva roska puolestaan aiheuttaa sosiaalista haittaa ulkoilijoille.

Tonneittain kasvomaskeja meriin

Kertakäyttöisistä kasvomaskeista syntyy tällä hetkellä maailmanlaajuisesti valtavia määriä jätettä. Suomessa ei ole tehty arviota maskiroskan määrästä, mutta aasialainen järjestö Oceans Asia on laskenut, kuinka paljon kasvomaskeja meriin voisi vuodessa päätyä.

Järjestön mukaan kolme prosenttia kaikista tuotetuista maskeista päätyisi lopulta meriin. Lukuna se vastaa 1,5 miljardia maskia eli noin 5000 tonnia muoviroskaa vuodessa.

– Toki tässä voi olla paljon epävarmuutta. Todella iso osa maskeista käytetään sairaaloissa, sillä siellä niitä joudutaan jatkuvasti vaihtamaan. Sairaaloissa ympäri maailmaa on kuitenkin aika tarkkaa, mitä tällaiselle infektiovaaralliselle jätteelle tapahtuu. Se pitää tarkasti polttaa ja tuhota, Näkki kertoo.

Hän pitääkin hyvin epätodennäköisenä, että sairaalajätettä voisi päätyä meriin.

– Siinä mielessä tuo kolmen prosentin arvio saattaa olla vähän yläkanttiin. Mutta kyllähän kaikki ihmiset tällä hetkellä käyttävät maskeja, niin kyllä siitä täytyy valtava kuormitus tulla.

Meduusa vai maski?

Keveistä muovimateriaaleista valmistetut kertakäyttömaskit jäävät helposti kellumaan veden pinnalle, mikä voi aiheuttaa monia ongelmia. Kelluessaan maskit pääsevät leviämään pitkiä matkoja virtausten mukana ja voivat kulkeutua kauas alkulähteestään.

– Kelluvat maskit muistuttavat meduusoja, jotka ovat esimerkiksi monien merikilpikonnien ravintoa. Eläimet voivat siten päätyä syömään kasvomaskeja, Näkki sanoo.

Merikilpikonnien tiedetään syövän kelluvia muovipusseja, joita ne eivät osaa erottaa oikeasta ravinnosta. Merilinnut voivat puolestaan sotkeutua kasvomaskien korvalenkkeihin saalistaessaan tai uidessaan.

Meren pinnalla kelluvat kasvomaskit ovat alttiina erilaisille ympäristötekijöille, jotka haurastuttavat niitä ja muuttavat materiaalin ominaisuuksia. Haurastumisen seurauksena kasvomaskeista alkaa irrota pienenpientä mikromuovia.

Mikroskooppiset ongelmat

Mikromuovien vaikutukset meriekosysteemeissä riippuvat mikromuovien laadusta. Kasvomaskit valmistetaan pääosin nano- tai mikrokuiduista, jolloin niistä irtoaa ympäristössä mikroskooppisia kuituja.

Kuiduista on monenlaista haittaa merieliöille. Ne voivat takertua planktonäyriäisten uintiraajoihin. Yhteen solmiutuessaan kuidut voivat muodostaa sotkupalloja, jotka aiheuttavat tukoksia eläinten ruoansulatuskanavissa.

– Yleisesti ottaen kaikkiin mikromuoveihin liittyy se ongelma, että joutuessaan eläinten sisään ne voivat aiheuttaa nälkiintymistä, kun vatsalaukku täyttyy energiaa sisältämättömistä aineksista, Näkki kertoo.

Isoimmassa altistumisriskissä ovat suuria vesimassoja suodattavat eläimet, kuten sinisimpukka. Myös sedimenttiä eli meren pohja-ainesta syövät pohjaeläimet, esimerkiksi liejusimpukka, ovat toinen riskiryhmä mikromuovien haittavaikutuksille, sillä arvioiden mukaan mikromuovit uppoavat lopulta merenpohjaan.

– Ympäristössä on kaikenlaisia ympäristömyrkkyjä ja haitta-aineita, tosin melko laimeina pitoisuuksina. Tiedetään, että monet mikromuovit voivat kerätä vedestä näitä haitta-aineita pinnalleen moninkertaisina pitoisuuksina verrattuna ympäröivään veteen.

Näkin mukaan ei kuitenkaan ole vielä kovin tarkkaa tietoa siitä, kuinka iso ongelma mikromuovien pinnalle kerääntyvät haitta-aineet oikeastaan ovat niitä syöville eläimille. Tällä hetkellä tutkimus keskittyy enemmän muovityypeissä itsessään oleviin haitta-aineisiin, kuten muovinpehmentimiin ja palonestoaineisiin.

– Ehkä näiden aineiden merkitys eläimille on kuitenkin suurempi, kuin niiden, jotka imeytyvät muoviin ympäristöstä. Tämän aiheen tiimoilta tehdään nyt paljon tutkimusta, eli kuva tulee varmasti tarkentumaan lähivuosina, Näkki toteaa.

Ympäristöhaittojen ehkäisy

On selvää, että kertakäyttöiset kasvomaskit aiheuttavat ympäristöön päätyessään monenlaisia ongelmia. Koronaviruspandemian torjuminen on kuitenkin tällä hetkellä ensisijaisen tärkeää, ja kasvomaskeja tarvitaan.

Tärkeintä olisikin, että kertakäyttöiset kasvomaskit huolehdittaisiin asianmukaisesti sekajätteeseen. Suomessa jätehuolto on erinomaisesti kehittynyttä, ja jätteenpoltosta syntyy hyödynnettävää energiaa. Luontoon heitetty maski on siis myös hukkaan heitetty resurssi.

– Ehdottomasti kertakäyttömaskeilla on aikansa ja paikkansa. Esimerkiksi sairaalaympäristössä ne ovat ehdottoman välttämättömiä. Mahdollisten ympäristöhaittojen rinnalla täytyy punnita tartuntojen ehkäisyä ja suodatustehoa. Nämä ovat monimutkaisia asioita, mutta kaikkein tärkeintä olisi, että kertakäyttömaskit laitettaisiin käytön jälkeen sinne roskikseen, minne ne kuuluvatkin, Näkki toteaa.

 

Kirjoittaja on luonnontieteiden kandidaatti ja ympäristömuutoksen maisteriopiskelija.

Kuvittaja on kuvataiteen ja psykologian opettaja, jonka taidetta voit ihailla myös Instagramissa: @maria.leskinen

 

KATSO MYÖS