Luontopolulla: Luontoretkellä suurkaupungissa


Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta.

Helsinki saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa ankealta kivikylältä, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa pääkaupunkiseudun luontoaarteet.

Maaliskuinen aamu enteilee kevättä. Kevyt utukerros leijailee jääpeitteen vankina lepäävän meren yllä. Pakkasjakso on päättynyt, ja kuusenoksilta tippuu jo vettä lumiselle polulle. Palokärjen terävä rummutus kaikuu kallion takaa. Astelen sammalpeitteisen vanhan metsän läpi niemenkärkeen, josta aukenee näkymä kauas avomerelle.

Pieni sulapaikka on täyttynyt telkkäparvista. Pian pääsen todistamaan ensimmäisen joutsenparin saapumista sulaan. Kauempana jäällä liikkuu oranssi hahmo: kettu repolainen on matkalla viereiseen saareen.

Näkymä voisi olla vaikka rauhaisasta ulkosaaristosta, mutta todellisuudessa seison Uutelan rantakallioilla alle kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Vain läheisestä satamasta ajoittain kuuluvat kolahdukset rikkovat illuusion erämaasta.

Palokärki viihtyy Uutelan vanhoissa metsissä.

Palokärki viihtyy Uutelan vanhoissa metsissä.

Monipuolinen lähiluonto

Voisi luulla, että Helsinki on luontoretkeilijälle huonoin mahdollinen asuinpaikka. Tilanne on kuitenkin lähes päinvastainen. Aivan Helsingin keskustan tuntumassa sijaitsee useita valtakunnallisesti merkittäviä luontokohteita, jotka tarjoavat kaupunkilaisille tärkeitä henkireikiä. Käytännössä jokainen pääkaupunkiseudun asukas pääsee jalan, pyörällä tai julkisella liikenteellä luonnon helmaan muutamassa minuutissa.

Erityisesti metsäluonto on Helsingin seudulla poikkeuksellisen monimuotoista. Samaan aikaan kun muualla Etelä-Suomessa intensiivinen metsätalous avohakkuineen ja ojituksineen on pirstonut arvokkaita luontokohteita, ovat Helsingin hongat saaneet humista vuosikymmeniä lähes koskemattomina. Suurimpia uhkia ovat ylimitoitetut hoitotoimet ja alati kiihtyvä rakentaminen.

Yli 200-vuotiaat aihkimännyt hallitsevat helsinkiläistä lähimetsää.

Yli 200-vuotiaat aihkimännyt hallitsevat helsinkiläistä lähimetsää.

Ainutlaatuinen viherkehä

Pääkaupunkiseudun luontoaarteet eivät rajoitu vain pieniin kaupunkikohteisiin. Kaupunkiasutusta ympäröi laajojen metsien hallitsema viherkehä, joka kiemurtelee mahtavana luontokohteiden verkostona Porkkalanniemeltä Nuuksion kautta Sipoonkorpeen. Kaksi viimeksi mainittua ovat jo kansallispuistoja ja Porkkalaankin puuhataan sellaista lähitulevaisuudessa. Mistä muusta kaupungista pääsee kolmeen kansallispuistoon alle tunnissa!

Viherkehän luonto tarjoaa jokaiselle jotain: on kallioisia merenrantoja, sankkoja metsiä, viehättäviä pikku lampia, solisevia puroja, huimaavia näköaloja. Merkityillä reiteillä luontoon on helppo tutustua ilman suunnistustaitoa. Toisaalta laajoilla alueilla riittää kuljettavaa useammankin päivän retkelle, ja välttelemällä suosituimpia retkipolkuja voi nauttia omasta rauhasta.

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmän toiminnassa emme aina muista, miten laajat retkeilymahdollisuudet kotiseutumme tarjoaa. Suunnittelemme retkiä satojen kilometrien päähän Helsingistä, vaikka moni meistä ei ole tutustunut kunnolla edes lähimpiin kohteisiin.

Aina kaivatessani irtiottoa arjesta hyppään bussiin ja huristan viherkehän luontoon hiljentymään. Kun katselee kurkien soidintanssia huhtikuisella suolla tai seurailee ilveksen jälkiä viimeisten lumien rippeillä, kiire ja stressi tuntuvat olevan kauempana kuin koskaan. Tiedän olevani etuoikeutettu: hyvin harvan suurkaupungin asukas pääsee nauttimaan kotinurkillaan yhtä upeasta luonnosta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen luontokuvaaja, joka toimii Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmän puheenjohtajana.

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmän matkassa pääset tutustumaan pääkaupunkiseudun ja muun Suomen luontoon helposti ja hyvässä seurassa! Toiminta on suunnattu kaikille luonnosta kiinnostuneille noin 15–29-vuotiaille nuorille. Katso tulevat retket osoitteesta www.luppi.fi tai kysy lisätietoja teemu.saloriutta[ät]gmail.com.

Retkivinkkejä pääkaupunkiseudun luontoon Viherwikissä: http://viherkeha.haltia.com

Kevättalvisena kuutamoyönä Nuuksio tuntuu erityisen erämaiselta.

Kevättalvisena kuutamoyönä Nuuksio tuntuu erityisen erämaiselta.

KATSO MYÖS