Luonnon monimuotoisuuden vuosi johdattaa Kevätseurannan seikkailulle lähiluontoon


OK
Luonnon monimuotoisuuden vuosi johdattaa Kevätseurannan seikkailulle lähiluontoon
Tänä vuonna Luonto-Liiton Kevätseurannan teemana on luonnon monimuotoisuus, jota LUMO2010 -vuosi juhlistaa. Kevätseurannan yhteistyökumppani Suomen luonnonsuojeluliitto kysyykin vuoden kunniaksi, mikä meidät luonnossa lumoaa? Lumoutumiseen liittyy taikaa ja tenhoa; sellaista sanattomaksi vetävää kauneuden ja ainutlaatuisuuden kokemusta, jota ei tarvitse lähteä kotipihaa kauempaa hakemaan.
Alkanut vuosi on omistettu luonnon monimuotoisuudelle myös kansainvälisesti. YK:n kunnianhimoiset tavoitteet pysäyttää luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä eivät toteutuneet, ja uusi pyrkimys onkin nostaa aihe tuoreena takaisin pöydälle – tasavertaiseksi haasteeksi ilmastonmuutoksen kanssa. Koska päättäjät ovat pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen ryhtyneet ottamaan ilmastonmuutoksen vakavasti, olisi aika tehdä sama luonnon monimuotoisuudelle, jottei sen säilyminen kaatuisi ainakaan huonoon politiikkaan.
Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa paitsi lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, myös lajien kirjoa ja monimuotoisia elinympäristöjä. On luonnollista, että uusia lajeja syntyy ja vanhoja häviää, kun evoluutio muovaa elämää maapallolla. Myös massasukupuutot ovat luonnollisia, sillä kukapa olisi voinut estää meteoriitin törmäyksen reilut 65 miljoonaa vuotta sitten, ja sitä kautta dinosaurusten valtakauden päättymisen. Maamme on jo viidestä suuresta sukupuutosta selvinnyt, ja aina on uusia lajeja syntynyt ja menestynyt. Ihmislajille on menestys kuitenkin noussut pahasti päähän. Aiheutammeko kulutuksemme ylilyönneillä seuraavan tuhon, jossa samalla tuhoamme itsemme?
Minne menet, monimuotoisuus?
Kuudes sukupuuttoaalto on jo käynnissä. Eliölajeja häviää maapallolta sata, jopa tuhat kertaa nopeammin kuin ilman ihmisen vaikutusta. Lukemattomat lajit kokevat loppunsa joka päivä, ja kaikista tunnetuista lajeista lähes 40 % on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Monet katoavat ennen kuin olemme niitä edes löytäneet! Suomen luonto- eli elinympäristötyypeistä yli puolet on uhanalaisia, ja häviämisuhan alla olevia lajeja arvioidaan olevan yli 1500. Vaikka Suomessa on paljon metsiä, sisältävät ne kovin vähän erilaisia elinympäristöjä.
Elinympäristöjen tasapuolistuminen, kun esimerkiksi metsänhoidossa tai maanviljelyssä keskitytään tavoittelemaan pelkästään taloudellista hyötyä, on yksi syy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Elinympäristöjä lisäksi hävitetään kokonaan sekä pirstotaan niin pieniksi laikuiksi, etteivät eliöt niillä pysty tai mahdu elämään. Saastuttaminen ja erilaiset häiriöt taas heikentävät jäljellä olevien elinympäristöjen laatua, jolloin vain sitkeimmät selviävät. Ihmisen mukana leviävät aggressiiviset vieraslajit valtaavat alaa alkuperäiseltä lajistolta, ja ilmastonmuutos siirtää lajien levinneisyysalueita, kun olosuhteet muuttuvat ja vaikeutuvat.
Ei ole meille ihmisillekään yhdentekevää, säilyykö luonnon monimuotoisuus. Terveet ja toimintakykyiset luonnonympäristöt takaavat ravintokasvien pölyttymisen, ilman ja veden puhtauden, hiilen sidonnan, kalakantojen elinvoimaisuuden ja raaka-aineiden saannin. Luonto suojaa meitä tulvilta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksilta sekä luo toimeentuloa ja virkistysmahdollisuuksia. Näitä kaikkia kutsutaan luonnon palveluiksi eli ekosysteemipalveluiksi, jotka ylläpitävät yhteiskuntaamme. Luonnon arvo on paljon enemmän kuin voimme rahassa mitata.
Arvaamattomia ihmeitä lähiluonnosta
– Yksi tärkeistä LUMO2010-vuoden teemoista on lähiluonto. Lähiluonto on jokaista lähellä
ja siihen voi jokainen vaikuttaa. Aivan tavallinen lähiluonto, kuten kaupunkipuro
ympäristöineen tai niitty, voi olla tärkeä luonnon monimuotoisuuskeskittymä, muistuttaa LUMO2010 -koordinaattori Hannele Ahponen Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Tulevassa Kevätseurannassa voi päästää oman sisäisen luonnontutkijansa valloilleen. Kevätseurantaan voi ilmoittaa kaikista havainnoista, jotka ovat havainnoitsijan itsensä mielestä erityisen jännittäviä, harvinaisia, hauskoja tai mieleenpainuvia. Oli kyseessä sitten keskustakadulle eksynyt kuparinhohtoinen maakiitäjäinen tai lähikosteikolla vilahtanut rupikonna, tai ehkä hakkuuaukean aarre korvasieni, kevään omapäinen sienivieras. Luonnossa voi törmätä mihin vain, kun katsoo riittävän tarkkaan!
Eräs monimuotoisuutta erityisesti kuvaava kevätilmiö on pajun kukinta. Suomen luonnonsuojeluliiton valitsema vuoden laji on raita, yksi Suomen yli 20 luonnonvaraisesta pajulajista. Raita (Salix caprea) on pajuistamme suurin ja näyttävin. Se kukkii huhti-toukokuussa ennen lehtien ilmestymistä. Ensin putkahtavat esiin pitkänpuikeat nuput, pajunkissat, ja kukinta huipentuu keltaisiin hede- ja vihreisiin emikukintoihin. Raita on muiden pajuserkkujensa tavoin kaksikotinen, joten heteet ja emit löytyvät eri yksilöiltä. Nimensä raita on saanut siitä, että vanhetessaan sen kaarna halkeilee pitkittäissuuntaisiksi viiruiksi. Raita on tärkeä elinkumppani lähiympäristönsä muille eliöille. Sen aikainen kukinta turvaa muun muassa pölyttäjähyönteisten ravinnonsaannin heti niiden herättyä. Raidan rungolla viihtyvät myös harvinaisen monet käävät, jäkälät ja sammalet.
Tienpientareelta joutomaalle
Kevätseurannan voi aloittaa vaikka koulumatkalla, kun kevään ensimmäiset auringonpilkut, leskenlehdet, tunkevat läpi harmaan asvaltin. Takapihalta voi bongata iloisesti lurittelevan peipon ja puutarhasta kohmeisena siipiään lämmittelevän mantukimalaisen. Kaupunkiniityt, joutomaat, metsiköt ja purot ympäristöineen kätkevät sisäänsä jännittäviä ja harvinaisiakin lajiyhteisöjä.
Lumoudutaan kaikki yhdessä keväästä ja luonnon kauneudesta!
Titta Lassila
Kirjoittaja on tämän vuoden Kevätseuranta-vastaava.

takatalvi_yllatti_sinivuokon-KaisaErkkila

Tänä vuonna Luonto-Liiton Kevätseurannan teemana on luonnon monimuotoisuus, jota LUMO2010 -vuosi juhlistaa. Kevätseurannan yhteistyökumppani Suomen luonnonsuojeluliitto kysyykin vuoden kunniaksi, mikä meidät luonnossa lumoaa? Lumoutumiseen liittyy taikaa ja tenhoa; sellaista sanattomaksi vetävää kauneuden ja ainutlaatuisuuden kokemusta, jota ei tarvitse lähteä kotipihaa kauempaa hakemaan.

Alkanut vuosi on omistettu luonnon monimuotoisuudelle myös kansainvälisesti. YK:n kunnianhimoiset tavoitteet pysäyttää luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä eivät toteutuneet, ja uusi pyrkimys onkin nostaa aihe tuoreena takaisin pöydälle – tasavertaiseksi haasteeksi ilmastonmuutoksen kanssa. Koska päättäjät ovat pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen ryhtyneet ottamaan ilmastonmuutoksen vakavasti, olisi aika tehdä sama luonnon monimuotoisuudelle, jottei sen säilyminen kaatuisi ainakaan huonoon politiikkaan.

Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa paitsi lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, myös lajien kirjoa ja monimuotoisia elinympäristöjä. On luonnollista, että uusia lajeja syntyy ja vanhoja häviää, kun evoluutio muovaa elämää maapallolla. Myös massasukupuutot ovat luonnollisia, sillä kukapa olisi voinut estää meteoriitin törmäyksen reilut 65 miljoonaa vuotta sitten, ja sitä kautta dinosaurusten valtakauden päättymisen. Maamme on jo viidestä suuresta sukupuutosta selvinnyt, ja aina on uusia lajeja syntynyt ja menestynyt. Ihmislajille on menestys kuitenkin noussut pahasti päähän. Aiheutammeko kulutuksemme ylilyönneillä seuraavan tuhon, jossa samalla tuhoamme itsemme?

Minne menet, monimuotoisuus?

Kuudes sukupuuttoaalto on jo käynnissä. Eliölajeja häviää maapallolta sata, jopa tuhat kertaa nopeammin kuin ilman ihmisen vaikutusta. Lukemattomat lajit kokevat loppunsa joka päivä, ja kaikista tunnetuista lajeista lähes 40 % on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Monet katoavat ennen kuin olemme niitä edes löytäneet! Suomen luonto- eli elinympäristötyypeistä yli puolet on uhanalaisia, ja häviämisuhan alla olevia lajeja arvioidaan olevan yli 1500. Vaikka Suomessa on paljon metsiä, sisältävät ne kovin vähän erilaisia elinympäristöjä.

Elinympäristöjen tasapuolistuminen, kun esimerkiksi metsänhoidossa tai maanviljelyssä keskitytään tavoittelemaan pelkästään taloudellista hyötyä, on yksi syy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Elinympäristöjä lisäksi hävitetään kokonaan sekä pirstotaan niin pieniksi laikuiksi, etteivät eliöt niillä pysty tai mahdu elämään. Saastuttaminen ja erilaiset häiriöt taas heikentävät jäljellä olevien elinympäristöjen laatua, jolloin vain sitkeimmät selviävät. Ihmisen mukana leviävät aggressiiviset vieraslajit valtaavat alaa alkuperäiseltä lajistolta, ja ilmastonmuutos siirtää lajien levinneisyysalueita, kun olosuhteet muuttuvat ja vaikeutuvat.

Ei ole meille ihmisillekään yhdentekevää, säilyykö luonnon monimuotoisuus. Terveet ja toimintakykyiset luonnonympäristöt takaavat ravintokasvien pölyttymisen, ilman ja veden puhtauden, hiilen sidonnan, kalakantojen elinvoimaisuuden ja raaka-aineiden saannin. Luonto suojaa meitä tulvilta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksilta sekä luo toimeentuloa ja virkistysmahdollisuuksia. Näitä kaikkia kutsutaan luonnon palveluiksi eli ekosysteemipalveluiksi, jotka ylläpitävät yhteiskuntaamme. Luonnon arvo on paljon enemmän kuin voimme rahassa mitata.

Arvaamattomia ihmeitä lähiluonnosta

– Yksi tärkeistä LUMO2010-vuoden teemoista on lähiluonto. Lähiluonto on jokaista lähellä ja siihen voi jokainen vaikuttaa. Aivan tavallinen lähiluonto, kuten kaupunkipuro ympäristöineen tai niitty, voi olla tärkeä luonnon monimuotoisuuskeskittymä, muistuttaa LUMO2010 -koordinaattori Hannele Ahponen Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Tulevassa Kevätseurannassa voi päästää oman sisäisen luonnontutkijansa valloilleen. Kevätseurantaan voi ilmoittaa kaikista havainnoista, jotka ovat havainnoitsijan itsensä mielestä erityisen jännittäviä, harvinaisia, hauskoja tai mieleenpainuvia. Oli kyseessä sitten keskustakadulle eksynyt kuparinhohtoinen maakiitäjäinen tai lähikosteikolla vilahtanut rupikonna, tai ehkä hakkuuaukean aarre korvasieni, kevään omapäinen sienivieras. Luonnossa voi törmätä mihin vain, kun katsoo riittävän tarkkaan!

Eräs monimuotoisuutta erityisesti kuvaava kevätilmiö on pajun kukinta. Suomen luonnonsuojeluliiton valitsema vuoden laji on raita, yksi Suomen yli 20 luonnonvaraisesta pajulajista. Raita (Salix caprea) on pajuistamme suurin ja näyttävin. Se kukkii huhti-toukokuussa ennen lehtien ilmestymistä. Ensin putkahtavat esiin pitkänpuikeat nuput, pajunkissat, ja kukinta huipentuu keltaisiin hede- ja vihreisiin emikukintoihin.

Raita on muiden pajuserkkujensa tavoin kaksikotinen, joten heteet ja emit löytyvät eri yksilöiltä. Nimensä raita on saanut siitä, että vanhetessaan sen kaarna halkeilee pitkittäissuuntaisiksi viiruiksi. Raita on tärkeä elinkumppani lähiympäristönsä muille eliöille. Sen aikainen kukinta turvaa muun muassa pölyttäjähyönteisten ravinnonsaannin heti niiden herättyä. Raidan rungolla viihtyvät myös harvinaisen monet käävät, jäkälät ja sammalet.

Tienpientareelta joutomaalle

Kevätseurannan voi aloittaa vaikka koulumatkalla, kun kevään ensimmäiset auringonpilkut, leskenlehdet, tunkevat läpi harmaan asvaltin. Takapihalta voi bongata iloisesti lurittelevan peipon ja puutarhasta kohmeisena siipiään lämmittelevän mantukimalaisen. Kaupunkiniityt, joutomaat, metsiköt ja purot ympäristöineen kätkevät sisäänsä jännittäviä ja harvinaisiakin lajiyhteisöjä.

Lumoudutaan kaikki yhdessä keväästä ja luonnon kauneudesta!

Kuva Kaisa Erkkilä

Teksti Titta Lassila

Kirjoittaja on tämän vuoden Kevätseuranta-vastaava.

KATSO MYÖS