Lemmikkietiikkaa


Teksti: Ilkka Hiltunen, kuvat: Hanna Heikkilä

Lemmikeistä on meille ihmisille paljon iloa. Niiden hankintaan ja ylläpitoon liittyy kuitenkin näkökohtia, jotka tulisi pitää mielessä.

Lemmikkieläinten pidosta on myös esitetty varsin laaja-alaisia kriittisiä näkemyksiä, kuten eläinfysiologi Seppo Turusen Lemmikkielämää -kirjassa. Uusi lemmikkieläin ei missään tapauksessa ole mikään arkipäiväinen hankinta, koska eläimen hyvinvointi on eettisesti merkittävä asia. On hyvä miettiä tarkkaan, miksi haluaa eläimen hoidettavakseen, kuinka suuri tarve sille on ja millaiselle eläimelle kykenee tarjoamaan sen tarvitsemat olosuhteet. Ahtaassa keskustakämpässä asuvan voi olla mahdotonta tarjota hyvä elinympäristö vaikkapa suurikokoiselle vinttikoiralle.

Etukäteistä suunnittelua vaativat myös taloudelliset kysymykset. Lemmikin ravinto ja tarvikkeet eivät yleensä ole ilmaisia, lisäksi on myös mietittävä mahdollisia eläinlääkärikuluja. Joillakin pitkälle jalostetuilla roduilla esiintyy paljon terveysongelmia, minkä vuoksi niiden hoidosta aiheutuu helposti lisämenoja. Sairaaksi jalostettujen eläinten kasvattamisen tukeminen on myös eettisesti ongelmallista.

Olennaista on, että lemmikin itselleen hankkiva sitoutuu siitä huolehtimiseen koko eläimen elinajaksi. Joskus lemmikistä huolehtiminen voi tietenkin yllättäen käydä mahdottomaksi, mutta joissain valitettavissa tapauksissa lemmikkejä hylätään vain siksi, että ne ovat menneet kasvamaan söpöistä pennuista täysikokoisiksi. Kesäkissan ottaminen ei ole vastuullista toimintaa.

Kun lemmikkieläimen on päättänyt hankkia, on vielä mietittävä mistä. Eettisesti suositeltavinta on ensisijaisesti ottaa selvää uutta kotia kaipaavista eläimistä. Jos eläimen hankkii kasvattajalta, tulisi olla varma, ettei kyseessä ole eläimiä kaltoin kohteleva pentutehtailija.

Lemmikki kuluttajana

Eettisesti hieman vaikeampiin kysymyksiin mennään, kun otetaan huomioon lemmikin ylläpidon välilliset vaikutukset. Lemmikki on myös omalla tavallaan kuluttaja, jonka merkittävin kulutushyödyke on sen käyttämä ravinto.

Jos eläimen on syötävä eläinperäistä ravintoa, on vaarana, että sen ylläpito tukee välillisesti toisten eläinten eettisesti kyseenalaistettavaa hyväksikäyttöä. Tällöin kohdataan aika ilmiselvä moraalinen ongelma. Eläinperäistäkin ravintoa on toki mahdollista hankkia vähemmän kyseenalaisilla tavoilla, esimerkiksi hyödyntäen jätteitä ja ylijäämäpaloja.

Sillä, mitä lemmikki kuluttaa, on vaikutusta myös ympäristöön. Jälleen eläinperäinen ravinto on ongelmallinen, sillä sen tuottamisen ekologinen jalanjälki on merkittävästi suurempi kuin kasvisravinnon. Jos taas eläin viettää aikaansa vapaana tai pääsee vapaaksi, sen ravinnonhankinnasta voi tulla rasite lähiluonnolle.

Ekologisuuden ja eettisyyden näkökulmasta vaikuttaisi siis olevan hyvä hankkia lemmikiksi jokin pienikokoinen kasvissyöjä. Eläimen pelastaminen uuteen kotiin on myös suositeltavaa.

Yhteiseloa vai vankeutta?

Lemmikkien pitoon kriittisesti suhtautuvat tahot korostavat tavallisesti ongelmia, jotka johtuvat selvästä eläinten hyvinvoinnin laiminlyömisestä. Suoranaisen pahoinpitelyn ja heitteillejätön lisäksi muun muassa rodunjalostuksen aiheuttamat terveysongelmat ovat suoraa seurausta lemmikkien pitämisen perinteestä. Kriittisimmät tahot haluaisivat kuitenkin eroon lemmikkien pidosta kokonaisuudessaan, sillä heidän mielestään hyvinvointiongelmat ovat käytännössä väistämättömiä parhaissakin tapauksissa.

Tunnettu yhdysvaltalainen eläinoikeusjärjestö People for the Ethical Treatment of Animals (PETA) tuo linjauksessaan esiin, että verrattain hyvinkin hoidetut lemmikit joutuvat elämään oman turvallisuutensa vuoksi hyvin rajattua ja alistettua elämää. Ruokinnan, ulkoilun ja lisääntymisen rajoittaminen voi olla välttämätöntä, mutta aiheuttaa ongelmia eläimen hyvinvoinnin kannalta.

Suomessa kriittistä eläinetiikkaa eli eläinoikeusfilosofiaa kannattavat järjestöt, kuten Oikeutta eläimille ja Animalia, ottavat hieman varovaisemman linjan: lemmikkien pitoon tulee suhtautua varauksella, sillä eläinten hyvinvointi ja yksilöarvo ovat etusijalla. Onkin johdonmukaista, että eläinoikeusajattelun pohjalta näkemys lemmikkieläinten pidosta on varsin kriittinen. Kulttuurissamme eläimen oma kokemus jää helposti vähäiselle huomiolle, minkä vuoksi sitä tulisikin korostaa.

Lähteitä
Peta, Animalia, Oikeutta eläimille, SEY sekä
Seppo Turunen: Lemmikkielämää: Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen (Gaudeamus 2011)

KATSO MYÖS