Lämmintä ja pehmeää
Julkaistu: 16.6.2009
Huovutettu villa suojaa kylmältä, eristää lämpöä ja imee kosteutta. Huovuttamisessa rajana on vain mielikuvitus.
Huovuttaminen on ikivanha työtapa, jolla villakuidusta valmistetaan huopaa. Menetelmällä voi valmistaa vaikkapa hattuja, huopatossuja, vaatteita, lapasia, koristeita, laukkuja, mattoja tai leluja lemmikeille.
Huovuttuminen eli vanuminen kuuluu villan luontaisiin ominaisuuksiin. Huovuttamalla villa muuttuu rakenteeltaan tiiviimmäksi ja samalla kestävämmäksi. Vanumattomaksi käsiteltyä villaa ei voi huovuttaa, sen sijaan värjättyä villaa voi.
Käytetty villa vaikuttaa hieman lopputulokseen. Esimerkiksi merinolampaan villa sopii pehmeänä ja laskeutuvana vaatteiden huovuttamiseen. Suomenlampaan villa on rakenteeltaan jäykempää ja sopii etenkin kolmiulotteisien tuotteiden, kuten koristeiden, valmistamiseen.
Paljussa tai pesukoneessa
Villakuitu on rakenteeltaan suomupintaista, ja huovutus perustuu suomujen takertumiseen toisiinsa. Huovuttamiseen tarvitaan lämmintä vettä ja saippuaa. Kun märkää villakuitua hangataan ja hierotaan käsin saippuavedessä, villan suomut aukeavat ja tarttuvat pysyvästi toisiin suomuihin.
Saippuana voi käyttää esimerkiksi mäntysuopaa tai marseille-saippuaa. Veden lämpötilan tulisi olla noin 40 astetta, liian kuuma vesi saa villan huovuttumaan liian nopeasti. Työ on valmis, kun villa on riittävän tiivistä. Sen jälkeen huovuttunutta materiaalia huuhdellaan vielä useita kertoja lämpimällä ja kylmällä vedellä.
Villaa voi huovuttaa tasomaiseksi levyksi tai suoraan haluttuun muotoon. Huovutetutusta levystä voi leikata ja ommella tuotteita.
Huovuttaa voi myös neulan avulla. Neulahuovutus on työläs menetelmä, ja sitä kannattaakin käyttää esimerkiksi koristeisiin tai valmiin työn kuviointiin. Huovutusneulassa on teräviä väkäsiä, jotka saavat kuivan villan kuidut sotkeutumaan toisiinsa. Varo pistämästä itseäsi, neula on erittäin terävä!
Huovuttaa voi myös pesukoneessa 40 asteessa, jolloin työ kutistuu jonkin verran. Pesukoneessa huovuttaen voi valmistaa esimerkiksi villasukat tai lapaset.
Villa huopuu moneksi
Olen harrastellut huovuttamista lapsesta asti, ja uusi huovutusbuumi on saanut meikäläisenkin palaamaan vanhojen harrastusten pariin. Yhdistelemällä eri käsityötekniikoita on rajana oikeastaan vain mielikuvitus. Monet töistäni ovat kehittyneet yrityksen ja erehdyksen kautta.
Kirpputorilta löytynyt musta takki sai uutta ilmettä neulahuovutetun koristekuvion ansiosta. Tekeminen oli todella helppoa: vuori irti päällikankaasta, tyyny väliin ja ei kun tökkimään eri värisiä villanhaituvia kiinni. En ilmeisesti kuitenkaan jaksanut neulata villaa tarpeeksi huolella, sillä seuraavana talvena uudistin rispaantunutta koristekuviota villalankakirjonnalla.
Ensimmäinen huopalankatyöni oli hattu. Huopahatut ovat lämpöisiä ja tuulenpitäviä, mutta usein myös löyhkäävät lampaalta vähän kostuttuaan. Huopuvasta langasta neulotuissa ja pyykkikoneessa huovutetuissa hatuissa ei tätä ilmiötä ole.
Hattuni piti olla kissa, mutta pyykkikoneesta ilmestyikin karhu. Onneksi ystäväpiiriini kuuluu Kristiina Karhu, jolle hattu oli aivan omiaan. Kristiina suostui malliksi myös toisen huopahattuni esittelyyn, jonka epäsymmetriseen lieriin ompelin nappeja vanhoista vaatteista.
Pöllökäsinukke oli alunperin tarkoitettu pikkuisen teepannun lämmikkeeksi. Eläin on virkattu huopuvasta langasta, silmät kirjottu kiinni linnunraakileeseen ja koko komeus sen jälkeen viskattu pyykkikoneeseen vanuttumaan. Lopputulos oli yllätys, sillä villa kutistui hiukan aiottua enemmän. Se ei kuitenkaan haittaa, käsinukellahan saa leikkiä oikein luvan kanssa! Pöllöä on jälkikäteen koristeltu kirjomalla nokka ja silmien keskustat villalangalla.
Teksti Tuuli Turtola
KATSO MYÖS
