Kulutan, siis olen
Julkaistu: 28.9.2009
Ajattelen mielelläni olevani harkitsevainen kuluttaja: ostan kestävää, korjaan ja kierrätän vanhaa. En tee impulssiostoksia enkä sorru turhakkeisiin. Ekomarketissa homma saattaa silti lähteä käsistä: Ostoslistan tempehin ja bulgurin lisäksi koriin eksyy aina jotain pientä kivaa, ”kun nyt kerran täällä ollaan”.
Kotinikin on jo saumaton osa kulutusyhteiskuntaa: Netistä saa kätevästi vaikkapa luonnonkosmetiikkaa, joten päätettäväksi jää enää, käyttäisinkö rahani tällä kertaa neitsytkookosöljyyn vai mineraalimeikkeihin. Pakko kai se on tunnustaa: Saan hyvää mieltä eettisestä kuluttamisesta, tai ainakaan siitä ei tule huono omatunto – kulutuskrapula – kuten halpatuontiturhakkeiden hallitsemattomasta shoppailusta tulisi. Jos korvaan sikanaudan soijarouheella tai ostan hajonneiden kenkien tilalle uudet tällä kertaa keinonahkaisina, en aiheuta kummempaa lisävahinkoa ympäristölle.
Mutta kyse ei ole pelkästään huonojen valintojen korvaamisesta paremmilla: kulutuskeskeisyys on onnistunut ujuttautumaan ekoajatteluunkin. Välillä tuntuu siltä, että kuuluakseen ympäristötietoisten kuluttajien joukkoon (ja kaikkihan me haluamme olla hyvisten puolella!) suorastaan täytyy ostaa ekotuotteita. Nettipalstoilla vertaillaan vegaanisten kenkien kestävyyttä ja kuukuppien värisävyjä. Kemikaalicocktailin kaltaiset, ympäristötietoisten suosimat blogit muistuttavat kyllä kestokassien käytön tärkeydestä ja vanhojen tavaroiden käyttökelpoiseksi tuunaamisesta, mutta ovat toisaalta täynnä houkuttelevia ekotuote-esittelyjä.
Markkinoinnin nokkelat ammattilaiset ovat huomanneet, että vastuulliset kuluttajat ovat kasvava kohderyhmä ja ekotuotteet iso bisnes. Moni suuri ja hyvin menestyvä vaateketju on alkanut ottaa valikoimiinsa luomupuuvillavaatteita ja muita ekotuotteita. Niillä toisaalta houkutellaan ympäristötietoisia kuluttajia shoppailemaan, toisaalta tarjotaan merkin vakiokuluttajille tunnetta siitä, että yksittäisellä helpolla, mutta hyvällä valinnalla hekin ovat mukana pelastamassa maailmaa. Hyvää omaatuntoa hedonismista tinkimättä – voiko olla ihanampaa ajatusta?
Ehkäpä se, että maailmanparantaminen voi olla vieläkin helpompaa. Ei tarvitse ostaa mitään – ei edes ekoa!
Teksti Hemi Malkki
KATSO MYÖS
