Kierrätysputiikkien Berliini


streetview

Berliiniläinen second hand -yrittäjä: “Korkeintaan 10 % asiakkaistamme ajattelee vastuullisuutta”.

Lähdin ottamaan selvää ovatko berliiniläiset kuluttajat jälleen kerran askeleen edellä meitä suomalaisia. Kävin parin päivän aikana lähes kymmenessä etukäteen valitsemassani second hand -kaupassa eri puolilla Berliiniä. Kierrokseni sivuhankkeeksi otin uuden kevättakin hankkimisen, jos ”se oikea” sattuisi kohdalle.

Jo ennen kuin pääsin kierrokseni alkuun, kiinnitin yleisesti huomiota katumainontaan. Lyhtypylväiden, U-bahn-asemien ja kauppojen ikkunoiden mainokset komeilivat ympäristöystävällisiä tekstejä ja ekotuotteiden kuvia. Missään en ole aikaisemmin nähnyt yhtä laajaa luomu- ja ekotuotteiden yhtäaikaista mainoskampanjointia!

Berliinissä ei turhaan stressata

Ensimmäisessä vintage-kaupassa itse omistaja oli lomalla, mutta hänen isänsä ja työntekijänsä availivat liikettä kaikessa rauhassa.  Liike oli vielä pimeänä, ja ulos esille kannettavaa tavaraa oli niin valtavasti, että he kehottivat minua palaamaan takaisin 15 minuutin kuluttua – rennossa kaupungissa kun ollaan.

Heidän liikkeensä sisälsi paljon aarteita; vanhoja kenkiä, matkalaukkuja, takkeja ja päähineitä. Palvelu oli mahtavaa, mutta itselleni mieleistä takkia ei heiltä löytynyt, joten tyydyin kuvaamaan liikkeen ulkoista ilmettä ja myyjätärtä.

Berliini on vintagen keskus

Suuntasin kohti suuren second hand -ketjun, Kleidermarktin, eri puolille Berliiniä ripoteltuja liikkeitä. Heidän liikkeensä ovat segmentoituja. Yksi liike saattaa olla järjestelty värien, toinen aikakauden ja kolmas jonkin alakulttuurin mukaan.

Aluksi olin ihmeissäni, että astuinko sittenkin sisään uusien vaatteiden muotiputiikkiin. Liike oli sisustettu ja somistettu aivan viimeisen päälle. Iloisesti juttelevat myyjät olivat pukeutuneet Berliinissä valloillaan olevan ysäribuumin mukaisesti.  Päätin etsiä pitkään liikkeessä työskennelleen myyjän jututettavaksi.

– Vintage-vaatteita ostavat nykyisin kaikki! Jokainen haluaa olla trendikäs luomalla oman tyylinsä. Berliinissä yhdistetään nyt hyvin rohkeasti retroa ja oikeaa vintagea, liikkeen myyjätär ylisti.

Tiedustelin, ovatko myymälän 90-luvun urheiluvaatteetkin vintagea? Suomessa kun ollaan vintage-piireissä tarkkoja siitä, että vain 80-lukua vanhemmat vaatteet ovat vintagea.

– Kyllä, eri urheilujoukkueiden lippikset, pelipaidat ja baseball-takit ovat nyt kuuminta vintagea, ellei lasketa näitä kukallisia löysiä pusakoita, jotka ovat kaikista halutuimpia tuotteita pitkien kukkamekkojen ohella. 90-luvulla tehtiin vielä todella kestäviä käyttövaatteita, myyjätär selvensi.

Myyjä kertoi myös, että Berliiniin tullaan second hand -ostoksille kaikkialta Euroopasta, koska täällä on paljon edullisempaa kuin esimerkiksi Lontoossa tai Pariisissa. En epäile väitettä yhtään muistellessani nauttimaani herkullista 4,50 euron lounasta.

– Vintage-vaatteet ovat nykyään in, koska niiden hinnat ovat halpoja, ne kestävät hyvin käytössä jopa 20-30 vuotta. Vanhoista vaatteista asiakkaat saattavat löytää myös upeita merkkivaatteita edullisesti, jos ei ole varaa ostaa sitä Burberryä uutena, myyjätär kertoi.

Arvomaailmoja on monia 

Kysyttyäni millaisia asiakkaita heillä pääasiassa käy ja minkälaisia arvoja asiakkailla on, vastaus sai suuni loksahtamaan auki. Myyjätär kertoi, että arviolta vain noin 10 prosenttia heidän asiakkaistaan ajattelee ympäristöasioita tai vastuullisuutta shoppaillessaan! Käytettyjä vaatteita ei myöskään osteta niinkään halvan hinnan vuoksi, vaan siksi että se on nyt niin trendikästä.

Katsoin ympärilleni ja näin vaatteita sylinsä täyteen hamstranneita tyttöjä.

– Itselleni ekologisuus ei merkkaa oikein mitään. Mitä nyt ajattelen eläinsuojelullisesti, etten ostaisi enää uutta turkista, kun vegaanijutut ovat niin pinnalla, myyjätär jatkoi.

Katsoin peilin päällä riippuvaa kettua ja vaihdoin puheenaihetta. Halusin kysyä miesten kierrätyspukeutumisesta, sillä olin huomannut katukuvassa useita nuoria miehiä eri vuosikymmenten vintage-tyyleihin sonnustautuneina.

– Miehet ovat löytämässä vuosi vuodelta enemmän ostettavaa second hand -putiikeista. Liikkeessämme onkin laajasti esillä myös miesten vaatteita, myyjätär esitteli.

Enää ei mennä aina naiset edellä, kun on kyse muodista ja trendeistä. Sen olen huomannut kotona Suomessakin.

Ahdistusta kaikissa väreissä

madeinberlin_huivit

Ajatukseni pyörivät villisti koko metromatkan ajan. Mietin, olenko tahallani sulkenut silmäni second hand -kauppojen kaupallistumiselta. Vai eikö meillä Suomessa vielä ole moista ilmiötä? Eivätpä tietenkään kaikki käytettyjä vaatteita ostavat ihmiset ole ympäristön ystäviä. Tunsin itseni tyhmäksi ja tajusin unohtaneeni takinkin etsimisen aivan kokonaan.

Seuraavassa kierrätysliikkeessä en jaksanutkaan keskittyä oikein mihinkään. Kääntelin vaatteiden tuotemerkintälappuja – “made in Bangladesh”, “made in India”. Minua ahdisti koko vaatepaljous ja värien valtameri.

Ensimmäisestä päivästä Berliinin kierrätysputiikeissa kierrellen jäi epätietoinen olo. Onko kierrätetyn vaatteen ostaminen sittenkään niin ekologista kuin uskotaan? Jos käytettyjä vaatteita ostetaan jatkuvasti vain trendien mukaan ja pelkästään shoppailun ilosta, samalla tuetaan vaateteollisuuden huolestuttavaa muutosta kertakäyttöisemmän kulttuurin suuntaan.

Minua mietitytti myös, ovatko suuret liikeketjut valloittaneet Berliinin käytettyjen vaatteiden markkinat aivan kokonaan, sillä ainakin pari etsimistäni pienemmistä vintage-liikkeistä oli suljettu. Muutamassa pikkuliikkeessä puolestaan yritettiin myydä aitona vintagena vain muutaman vuoden vanhoja halpaketjujen vaatteita. Alalle pyrkii suuressa kaupungissa monenlaista yrittäjää hyvää bisnestä tavoittelemaan.

Huomasin kierroksellani myös, että kierrätysliikkeiden valikoimiin oli tullut myös uusia vaatteita, joista oli leikattu alkuperäiset myyntilaput pois. Kaupoissa myymättä jääneitä vaatteita ja hajakokoja ostetaan ilmeisesti halvalla second hand -liikkeisiin myyntiin, mikä on sinänsä hieno asia, koska muutoin myymättömät vaatteet päätyvät mitä todennäköisimmin roskiin.

Pääkalloja ja kaatosadetta

Seuraavana aamupäivänä noustessani U2-linjalta maanpinnalle, sain niskaani kunnon sadekuuron. Juoksin kylmissäni märkää katua pitkin vanhaan autotalliin perustettuun second hand -kauppaan. Sisällä soi 80-luvun rokki ja liikettä somistivat humoristisesti puetut luurangot. En voinut olla naurahtamatta.

Kiertelin ympäriinsä ja kokeilin muutamaa ihan kivaa takkia. Ne eivät istuneet ylleni ollenkaan. Jätin takit rekkiin ja päätin jututtaa kassan takana olevaa myyjää, sillä halusin tietää mistä kaikki tavara on peräisin.

– Myyntiin tulevat vaatteet ovat peräisin suurelta organisaatiolta, joka kerää vaatteita yksityisiltä ihmisiltä ympäri Saksaa. Organisaatio järjestää myös vaatekeräystapahtumia, kertoi vahvasti meikattu purkkaa poksutteleva miesmyyjä.

Kiireinen ja hyväntuulinen miesmyyjä ei ehtinyt vastailemaan muihin kysymyksiini, joten jäin liikkeeseen vielä hetkeksi pitämään sadetta.

Se oikea

Kun olin kierrellyt rekkien ympäri, näin jotain kauniin vihreää pilkottavan nahkatakkien lomasta. Takki oli värikäs, linjakas ja tuntui olevan hyvälaatuista kangasta. Tarkistin tuotemerkinnästä takin olevan konepestävä, ja huomasin sen olevan valmistettu Ranskassa. Puin takin jännittyneenä ylleni. Huokaisin helpotuksesta, sillä se istui täydellisesti. Se oikea!

Hetken peilailtuani palasin kassalle leveästi hymyillen. Hinnasta vähennettiin vielä 30 %, koska oli puolipäivä ja liikkeessä oli kuulemma meneillään happy hour. Kaikkea ne saksalaiset keksivätkin myynnin edistämiseksi, tosin onhan meillä Suomessakin UFF:in viikonpäivätarjoukset.

Sateen laannuttua kävelin Kreutzbergissä graffitien koristamaa katua vesilätäköitä väistellen, kun tajusin jääneeni kiinni – itselleni. Shoppailusta oli hetkellisesti tullut se paljon puhuttu mielihyvän tunne. Vai oliko se sittenkin vain helpotusta, että takki oli vihdoin löytynyt ja minun ei tarvitsisi kiertää enää yhtä ainutta vaatekauppaa?

Teksti ja kuvat: Hanna Heikkilä

 

KATSO MYÖS