Nuorten Luonto

Julkaistu: 10.5.2010

Vähän aikaa sitten eräs radiotoimittaja kysyi asiantuntijaprofessorilta: Mitäs se haittaa jos sellaisia lajeja, joita me ei syödä, kuolee sukupuuttoon?

Kaupungissa ihminen elää monesti eristyksissä ympäröivästä luonnosta. Ohuessa, mutta tiiviissä kuplassa, jota voi olla vaikea puhkaista. Kaupungissa metsä unohtuu, eikä sen elintärkeää merkitystä näe ketjukahviloiden, elokuvien ja alennusmyyntien keskeltä. Luonto on suuri ja pelottava, koska se on tuntematon, eikä sitä voi hallita. Siksi sen olemassaolon unohtaa mielellään.

Suomessa kaupunkikulttuuri on kuitenkin verrattain nuorta ja kehittymätöntä. Voidaankin sanoa, että suomalaiset elävät vielä toinen jalka metsässä. Hyvä niin. Meillä on ehkä paremmat edellytykset pitää yllä jo aikojen alussa syntynyttä luontosuhdettamme kuin esimerkiksi keskieurooppalaisella. Jokamiehenoikeus on yksi arvokkaimmista asioista, mitä laki meille suojaa. Tämä etuoikeus tulisi käyttää hyväksi.

Kuitenkin sanotaan, että Manhattan on maailman ekologisin paikka asua. Mutta uskallan väittää, että juuri kaupungistuminen ja teollistuminen ovat suurimpia syitä moniin käsillä oleviin ekokatastrofeihin maapallolla. Ihmisen luontosuhteen katoaminen tai vääristyminen on ydinkysymys.

Syvän luontosuhteen saavuttaminen on vähintäänkin haastavaa. Sen eteen on ponnisteltava. Elävä luontosuhde voi syntyä metsään menemällä ja sitä kunnioittamalla, ei pelkästään aatelehtiä lukemalla tai vihreää t-paitaa pitämällä.

Kaupunkilaisen ensiapupaketti: lähde järvelle, joelle, suolle tai tunturille yksin, ilman mp3-soitinta, ilman kameraa. Yksin ollessasi olet todella läsnä, näet sen mikä sinua ympäröi.

Pysähdy. Kuuntele luontoa ja kuuntele itseäsi. Käy metsässä usein, edes pistäytymässä. Kalasta, metsästä, kerää marjoja tai yrttejä, mutta tee se kunnioittaen. Kun palaat kaupunkiin muista, että sama maa ja vesi virtaavat myös sen asfaltin alla, jonka päällä kävelet.

teksti: Vuokko Kurki