Nuorten Luonto

Julkaistu: 10.5.2010

Oletko miettinyt, mitä tervalepän lehtien punaiset nystyrät tai pikkuiset ananakset kuusen oksassa ovat? Ne ovat äkämiä, jotka erilaiset äkämänaiheuttajat manipuloivat kasvin itsensä kasvattamaan. Näihin erikoisuuksiin tutustuminen on kiehtova ja helppo harrastus.

Mikä ihmeen äkämä?

Äkämä on epämuodostuma, jonka aiheuttaa bakteeri, virus, sieni, hyönteinen, punkki, sukkulamatotai mykoplasmoja muistuttavat eliöt. Nämä manipuloivat kasvin kudokset kasvamaan epänormaalisti esimerkiksi munien suojaksi. Äkämiä aiheuttavat eliöt ovat usein erikoistuneet yhteen kasvilajiin, mutta poikkeuksiakin on.

Äkämiä on hyvin eri näköisiä: linssimäisiä, pallomaisia, rupimaisia, käpymäisiä, epämääräisiä suhmuroita ja sellaisia, jotka saavat kukinnot tai lehdet kasvamaan pallomaisiksi. Niitä tavataan monilla kasvilajeilla ja lähes missä osassa kasvia vain. Ainoastaan jo puutuneet tai muuten kasvunsa lopettaneet osat ovat huonoa maaperää äkämille.

Alkuun pääsee vähin välinein

Äkämäharrastuksen aloittamiseen ei tarvita erikoisia välineitä. Tarvitaan kasvio isäntäkasvin määrittämiseen ja äkämäopas, esimerkiksi Carl-Cedric Coulianos & Ingmar Holmåsen: Galler. En fälthandbokom gallbildningar på vilda och odlade växter. Lisäksi lehtiö muistiinpanoille ja luonnoksille, muovipusseja ja pieni veitsi näytteenottoa varten. Äkämiä voi myös tallettaa kameralla.

Jos kyseessä ei ole rauhoitettu kasvi tai harvinainen äkämä, voi koko äkämäisen kasvinosan ottaa mukaansa ja jatkaa sen tarkastelua myöhemmin. Älä ota pelkää irrallista äkämää. Näytteet laitetaan pieneen muovipussiin, kukin omaansa. Äkämät säilyvät muutaman päivän, kunhan niitä ei talleta suorassa auringonpaisteessa. Jotkut lajit voi ilmakuivata, esimerkiksi kuvan Andricus foecundatrixkuivui itsekseen kirjoituspöydälläni kolmisen vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen juuri muuttunut.

Kaikkia äkämiä ei voi tunnistaa näkemättä sen aiheuttajaa, ja vannoutuneet harrastajat saattavatkin pitää ”äkämähautomoa” nähdäkseen, kuka äkämästä aikanaan ryömii ulos. Tosin sieltä voi tulla laji poikineen – myös äkämillä on loisia.

Tammi kiitollinen kohde

Tammi (Qercus robur) on monen äkämäpistiäisen suosikkipuu. Suomessa tavataan 21 tammen äkämäpistiäislajia, joista uusimmat kaksi löytyivät niinkin hiljan kuin vuoden 2007 kartoituksessa (kartoituksesta lisää http://www.helsinki.fi/science/metapop/tammi/).

Tammen äkämäpistiäiset ovat yleensä alle millimetrin mittaisia, kovasti toistensa näköisiä hyönteisiä.  Monet näitten lajien äkämistä ovat kirjavia helmiä, toiset muistuttavat himmeästi kiiltäviä samettinappeja. Muitakin variaatiota on – samalla lehdelläkin voi nähdä monen eri lajin äkämiä.

Tammi on äkämäbongarille kiitollinen kohde, koska äkämät erottuvat kohtuullisen helposti. Niitä on myös monia eri lajeja, ja niitä löytää myös pudonneista lehdistä. Näissä väri voi olla jo haalistunut, ja äkämän sivussa näkee pyöreän aukon, josta uusi hyönteinen on ryöminyt ulkomaailmaan.

Kuva ja teksti: Erika Weckström. Kiitokset Bess Hardwickille lajimääritysten varmistamisesta!