Kaamoksen synkkyys ja kauneus


Teksti: Ilkka Hiltunen
Kuva: Ismo Puustinen

Väsymystä, lihomista, jopa masennusta. Kaamos saattaa sekoittaa sisäisen kellon.

Näillä leveysasteilla on talvisaikaan tunnetusti varsin pimeää. Pimeyden käsitteeseen liitetään usein lähinnä ikäviksi koettuja asioita, kuten synkkyys, hulluus tai pelko. Mielikuvat luonnonvalon vähäisyyden vaikutuksista ihmisen henkiseen hyvinvointiin tuntuvat myös olevan ensisijaisesti kielteisiä.

Kielteiset mielikuvat perustuvat todellisille vaikutuksille, vaikkeivat täysin todellisuutta aina vastaisikaan. Suunnilleen jokainen on luultavasti kuullut ainakin kaamosmasennuksesta, ehkä myös kaamosväsymyksestä tai -rasituksesta. Jotain myönteistäkin talvisesta pimeydestä on silti löydettävissä.

Väsymystä ja masennusta

Sen perusteella, kuinka paljon kaamoksen kielteisistä vaikutuksista on ollut mediassa puhetta, voi saada käsityksen, että nämä vaikutukset ovat hyvinkin yleisiä. Käsitys ei ole täysin väärä, mutta saadaksemme tarkemman kuvan kaamosoireista tarvitsemme asiantuntijan apua.

Ylilääkäri Timo Partonen on väitellyt kaamosmasennuksesta ja toimii Mieliala, depressio ja itsetuhokäyttäytyminen -yksikön päällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hänen mukaansa on varsin hyvin tiedossa, miten kaamosaika vaikuttaa suomalaisiin.

– Yli 30-vuotiaista suomalaisista 85% sanoo, että vuodenaikojen vaihtelulla on heihin vaikutuksia. Heistä puolet potee kaamosväsymyksen oireita, joista merkittävimpiä ovat väsymys, makeanhimo ja näistä johtuva painonnousu. Jos näiden lisäksi ilmenee masennuksen oireita, voidaan puhua kaamosmasennuksesta, josta kärsii noin prosentti väestöstä, Partonen sanoo.

Kaamosväsymys käsittää siis lähinnä lievempää oireilua, kun taas kaamosmasennuksessa on kyse vakavammasta mielenterveysongelmasta. Kaamosväsymyksen ja -masennuksen erot näkyvät tarkasteltaessa sekä psykologisten oireiden syitä että niiden esiintymistä eri puolilla maailmaa.

Sisäinen kello vaatii tahdistusta

Kaamosoireilu johtuu pitkälti uni-valverytmin häiriintymisestä ja unenlaadun heikkenemisestä. Näihin on syynä se, ettei kehon sisäisen kellon toiminta vastaa ympäristössä tapahtuvaa valoisuuden vaihtelua.

– Sisäinen kello on aivoissa sijaitseva hermosolujen joukko, jonka tehtävä on kertoa muulle keholle vuorokaudenajasta erilaisten toimintojen säätelyä varten. Jotta kello pysyisi oikeassa vuorokausirytmissä, se tarvitsee aamuisin valosignaaleja, selittää Partonen.

Kaamosmasennuksen taustalla on todennäköisesti sisäisen kellon häiriö, joka johtuu siitä, että solut ottavat tiedon valoisuudesta vastaan poikkeavalla tavalla. Kaamosmasennuksen perimmäiset syyt näyttäisivät olevan geneettisiä, mutta eivät kuitenkaan periytyviä.

Kaamosoireilun biologisen perustan päällä on myös psykologinen kerrostuma. Sillä, miten masennuspotilas tiedostaa ongelmansa ja suhtautuu siihen, voi tästä johtuen olla vaikutusta hänen vointiinsa. Suhtautuminen kaamosajan pimeyteen voi myös vaikuttaa koettujen vaikutusten kiusallisuuteen.

Päiväntasaajalta pois päin kuljettaessa kaamosväsymyksen yleisyys kasvaa, mutta kaamosmasennus on yhtä yleistä esimerkiksi Espanjassa kuin meillä Suomessa. Saamelaiset, joiden pohjoisilla asuinalueilla varsinainen kaamos talvisin vallitsee, kärsivät kaamosväsymyksestä ainakin yhden tutkimuksen mukaan vähemmän kuin suomalaiset, mutta kaamosmasennuksesta todennäköisesti yhtä yleisesti.

Hoidoksi valoa ja liikuntaa

Saamelaisten parempi vointi Suomen muuhun väestöön verrattuna selittynee sillä, että he ovat sopeuttaneet elintapansa paremmin kaamosajan oloihin. Elintavoilla voi olla merkittävä vaikutus siihen, miltä elämä talvisessa pimeydessä maistuu.

Vääränlaisen elämänrytmin lisäksi myös esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien vähentymisellä voi olla kielteisiä vaikutuksia. Monenlaisesta ulkoilmaan sijoittuvasta toiminnasta tulee talvikeleillä hankalaa tai mahdotonta. Alhaisten lämpötilojen ja ikävien kelien vuoksi ihmisten aktiivisuus usein laskee, mikä helposti vaikuttaa mielialaan.

Kaamosoireet vaativat kuitenkin monessa tapauksessa hoitoa. Partonen kertoo, että tutkitusti kaikenlaiseen kaamosoireiluun toimivia hoitokeinoja voi sanoa olevan kaksi: kirkasvalohoito ja kuntoliikunta.

– Valohoidolle paras aika on aamulla. Tällöin sillä voi korjata uni-valverytmiä, jolla on taipumus siirtyä myöhempään. Säännöllisyys ja oikea ajoitus ovat tehokkaan valohoidon avaintekijöitä. Liikunta puolestaan vaikuttaa, kun sitä harrastaessa syke kohoaa 45–60 minuutiksi pari-kolme kertaa viikossa. On kuitenkin varottava kuntoilemasta niin myöhään, että se vaikuttaa unensaantiin.

Pimeyden lumo

Kaamoksen vaikutuksia tarkastellessa huomio kiinnittyy helposti vain siihen, että talven pimeys tekee monen elämästä synkempää. Tutkimusten valossa voidaan kuitenkin nähdä, että suurimmalle osalle ihmisistä kaamosaika on mahdollista kokea miellyttävänä osana vuodenaikojen vaihtelua.

– Pimeys voi tarjota hyvinkin positiivisia elämyksiä. Pakeneminen asutuskeskuksien valosaasteesta täydellisempään pimeyteen voi rauhoittaa mieltä ja saada aikaan kokemuksen luonnon yhteyteen palaamisesta, Partonen toteaa.

Pimeys tietysti myös edesauttaa tähtitaivaan ja sen tarjoamien spektaakkelien, kuten revontulien, ihailua. Pohjoisessa kaamoksesta onkin muodostunut eräänlainen matkailuvaltti, joka houkuttelee erityisesti kauempaa tulevia turisteja eksoottisena elämyksenä.

 

Lapissa kaamos ei ahdista

Teksti: Kati Tiitola

Suomen Lapista Kilpisjärveltä kotoisin olevaa 26-vuotiasta Birit Tornensista kaamos ei ahdista. Tällä hetkellä hän viettää talvensa Ruotsin saamelaiskeskuksessa, Jokkmokkissa, opiskellen saamen käsitöitä. Enontekiöläisessä saamelaisperheessä varttuneelle Biritille kaamos merkitsee pikemminkin tunnelmallista rauhoittumisen aikaa, josta hän osaa myös nauttia.

Birit kertoo huomanneensa eroja suhtautumisessa pimeään vuodenaikaan etelä- ja pohjoissuomalaisten välillä. Lapissa ihmisiä kaamos ei juurikaan ahdista ja pimeyteen ollaan myös hyvin tottuneita.

– Monesti kuulee etelän ihmisten ihmettelevän ja kauhistelevan kaamosta sen takia, että silloin on niin pimeää koko ajan heidän käsityksensä mukaan, Birit toteaa.

Sen sijaan suuria eroja suhtautumisessa kaamokseen Lapissa asuvien suomalaisten ja saamelaisten välillä Birit ei ole havainnut.

Tornensiksen perheelle kaamos merkitsee elämäntahdin rauhoittumisen lisäksi paikallisen Gova-Labban siidan eli porokylän kokoontumista poroerotuksiin.

– Erotuksissa käydään läpi siidan porot, valitaan mitkä niistä teurastetaan ja mitkä jätetään eloon ja jakaannutaan samalla talvipaimennusryhmiin, Birit valaisee.

Poroerotukset ovat Biritille kaamosaikaan olennaisesti kuuluva yhteisöllinen tapahtuma ja perinne, jolloin päivät kuluvat ulkona työskennellen porojen parissa. Muuten Birit kertoo kaamoksen aikaan viettävänsä enemmän aikaa sisätiloissa, ja myös nukkuvansa enemmän kuin kesällä.

 

Vuodenaikojen vaihtelu virkistää

Lauttasaaren yhteiskoulun lukion toista luokkaa käyvä Joona Pitkäniitty, 17,  ei tunnusta kärsivänsä kaamoksesta. Positiivinen lukiolainen löytää hyviä puolia kaikista eri vuodenajoista.

– Olen ehkä eniten kesäihminen, koska kesällä on lomaa ja voi nukkua pitkään aamuisin, hän tuumii.

Syksyt ovat valokuvausta harrastavalle Joonalle inspiroivaa aikaa, vaikka välillä väsyttääkin.

– Tykkään syksyn väreistä ja syksyisin saa otettua hyviä kuvia. Iltaisin on tunnelmallista istua sisällä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Joskus olen aamuisin väsynyt, kun pitää herätä aikaisin kouluun, mutta se johtuu lukion rankkuudesta eikä kaamoksesta. Tietysti hieman kurjaa syksyllä on, kun on pimeää kouluun lähtiessä ja sieltä palatessa.

Runsaslumiset talvetkaan eivät lannista Joonaa.

– Pidän talvestakin, talvella on kauniita maisemia ja voi leikkiä lumessa. Tykkään enemmän viileästä kuin kuumasta ilmasta, en helposti edes palele. On hyvä, että on erilaisia vuodenaikoja, vaihtelu virkistää!

 

Suomen talvi on kylmä ja pimeä

Suomalais-italialainen Nicoletta Perri, 28, on syntynyt Italiassa ja asunut viimeiset neljä vuotta Suomessa. Lähihoitajaopintojen vuoksi Suomeen muuttanut Nicoletta viihtyy Suomessa, mutta Pohjolan ilmastossa on ollut kestämistä.

– Asun mielelläni Suomessa, mutta inhoan talvea, palelen aina talvisin. En ole tottunut näin kylmiin ilmoihin, hän myöntää avoimesti.

Nicolettan kotiseudulla Firenzessä harvoin sataa lunta, ja talvisin pakkanen ei laske alle -5 asteen.

Kuten monen muunkin mielestä, Suomen syksyssä Nicolettan mielestä pahinta on pimeys.

– Italiassakin on syksyisin pimeämpää, muttei niin pimeää kuin Suomessa. Siellä sentään aamut ovat valoisia, ja iltaisin pimeys tulee myöhemmin. Olen syksyisin ja talvisin normaalia väsyneempi, mutta jostain syystä nukkumaan meno on vaikeampaa kuin kesäisin, hän kertoo.

Tekstit: Tuuli Turtola
Kuvat: Eero Mäentie

KATSO MYÖS