Jurtassa on outoa taikaa


TEKSTI: SANNUKKA PEKKALA, KUVAT: STEVE GOURLAY

Perinteisesti paimentolaisten asumuksena tunnettu jurtta taipuu moneksi. Se voi olla kesäkoti, telttasauna tai vaikka metsästysmaja. 

Kun jurtantekijä Steve Gourlay isännöi jurttakievariaan viime kesänä Turun Keskiaikaisilla markkinoilla, silmään pisti yksi vierailijoita yhdistävä seikka. Markkinoiden hälinästä jurttaan astuneet istahtivat alas, nauttivat kupillisen tulisijalla porissutta pannukahvia – ja rauhoittuivat silminnähden.

– Sellainen vaikutus jurtalla tuntuu olevan, kotonaan Kurussa jurttia käsityönä tekevä Gourlay miettii.

Ja miksi ei olisi, onhan jurtta oikea elämys. Ulkoapäin aika vaatimattoman näköinen jurtta yllättää kupukattonsa alle astujan. Päivänvalo kuultaa vaalean kankaan läpi, puinen seinäristikko ja kattokruunu ovat mitä taidokkainta käsityötä. Jurtan sydän on tulisija, jossa halot rapsahtelevat kotoisasti. Seinustoilla on porontaljoilla peitettyjä lavereita.

Jurtantekijälle paras palkkio taitaakin olla se, kun uudet omistajat astuvat asumukseensa ensimmäistä kertaa.

– Aika usein se on rakkautta ensisilmäyksellä, rauhallisen oloinen Gourlay kertoo.

Miestä on helppo uskoa, sillä Gourlayn FinGer-jurttien kysyntä on kasvanut sitä mukaa, kun mies on saanut jurttia valmiiksi ja myyntiin. Yksikin vakioasiakas odottelee jo neljättä jurttaansa; edelliset kolme toimivat vierasmajoina ja telttasaunoina.

Seitsemän vuotta sitten yrityksensä perustanut Gourlay hankkii nyt elantonsa yksinomaan jurttia tekemällä. Aikaisemmin jurtanrakennuskurssit saivat pihapiirin täyteen vilinää, mutta tänä vuonna kursseja ei ole vielä ollut – tilaukset pitävät miehen kiireisenä.

 

Taidekoulun kirjastosta eräopaskouluun

Gourlay kiinnostui jurtista kotimaassaan Skotlannissa 1990-luvun lopussa. Kierrellessään opiskelupaikkansa Glasgow Art Schoolin mahtavassa kirjastossa hän löysi opuksen nomadien asumuksista. Jurttia käsittelevä luku kolahti, ja Gourlay tiesi heti, mitä halusi. Hän rakentaisi jurtan omin käsin alusta loppuun.

– Kaikki loksahti paikoilleen yllättävän helposti. Löysin kaverin, joka oli rakentanut jurtan aikaisemmin. Hän auttoi minut alkuun, ja tein ensimmäisen jurttani kouluprojektina.

Kun Gourlay muutti Suomeen, hän pakkasi jurttansa mukaan kuin kelpo matkaaja konsanaan. Kurussa hän aloitti opinnot eräopaskoulussa ja pystytti jurttansa opiston takapihalle.

– Eräopaskoulu ja jurtassa asuminen sopivat mielestäni hyvin yhteen. Aivan koko opiskeluaikaa en jurtassa asunut, sillä retket veivät meitä ympäri Suomea ja Venäjälle, Gourlay nauraa nyt.

Tuona aikana majoite tuli kuitenkin läpikotaisin tutuksi. Siperia opetti, ja Gourlay keksi hienosäätää jurttaansa vastaamaan paremmin Pohjolan oloja. Katon kulma on hieman jyrkempi kuin perinteisessä jurtassa, jotta sade ja lumi valuvat vaivatta alas. Huopakankaan sijaan Gourlay käyttää käsiteltyä, puuvilla-polyesterikangasta, joka kestää hyvin vettä, hometta ja kipinöitä. Samoihin aikoihin syntyi ajatus jurttien valmistamisesta myyntiin ja FinGer-jurttayritys sai alkunsa.

Huippuunsa hiottua muotoilua 

Gourlayn mukaan kovin suuria muutoksia jurttaan ei voi eikä tarvitse tehdä. Vuosisatojen saatossa se on hioutunut miltei täydelliseksi. Mullistavia muutoksia jurtanrakennuksessa koettaneet visionäärit päätyvät yleensä tekemään jotain muuta, Gourlay kertoo.

– Jurtta on saavuttanut huippunsa, sitä ei vain voi tehdä paremmin. Rakenne on uskomattoman hieno. Vuosienkaan jälkeen en saa siitä tarpeekseni, hän huokaisee.

Jurtta on samaan aikaan helposti kuljetettava sekä pystyssä seisoessaan vahva, tuimimmatkin myrskyt kestävä. Se on monikäyttöinen, onnistunut kokonaisuus.

Jurtan rakentamisen Gourlay aloittaa lähimetsästä. Hän valitsee seinä- ja kattopuiksi koivua, pihlajaa ja pajua.

Seinäpuut kuoritaan ja taivutetaan höyryn avulla, jonka jälkeen ne käsitellään valkaisuaineella, pellavaöljyllä ja tervalla ennen kehikon solmimista. Kattopuut suoristetaan höyryn avulla ja suuremmat puuosat höylätään kattokruunuun tai oven osiksi. Puukehikon peittävä suojakangas räätälöidään jokaista jurttaa varten erikseen.

Läpimitaltaan viisimetristä jurttaa Gourlay nikkaroi noin kuukauden päivät. Kun vastavalmistunut majoite vaihtaa omistajaa, mies palaa takaisin metsään.

– Pidän siitä, että työ etenee vaiheittain. Työpajassa rakentamisen ja uusien omistajien tapaamisen jälkeen on aika palata metsään.

Jurtassa elämä on yksinkertaista ja sen sylissä on parhaimmillaan lämmintä ja viihtyisää. Luonto ja luonnon äänet ovat kankaan takana. Ei ihme, että monet jäävät koukkuun.

– Kesäasujat tuntevat olonsa jurtassa todella mukavaksi. He nauttivat niin paljon, että monella on syksyn tullen vaikeuksia siirtyä takaisin sisätiloihin, Gourlay nauraa.

Mutta ei syytä huoleen; kaminan kanssa jurtassa voi asua ympäri vuoden.

www.jurtta.com

Jurtta

Jurtta on ikkunaton, kehän muotoinen, puukehikosta ja sen peittävästä villahuovasta rakennettava paimentolaisten asumus. Sitä käyttävät useat mongoli- ja turkkilaiskansat Pohjois- ja Keski-Aasiassa. Asumuksen sydän eli tulisija toimii lämmönlähteenä ja hellalevynä. Matkaajalle jurtta on unelmamajoite: helppo pystyttää, kasata kokoon ja kuljettaa mukana. Jurtan pakkaaminen on vaivatonta, ja sitä voi kuljettaa vaikka hevosilla, kameleilla, jakeilla tai modernisti mönkijällä.

KATSO MYÖS