Nuorten Luonto

Julkaistu: 23.5.2013

Teksti: Kirsi Eskelinen, kuvat: Antti Salovaara, Teemu Saloriutta

Retkenjärjestäjän opas inspiroi ja antaa käytännön eväitä monenlaisille retkille. 

Luontoliittolaiset retkeilijät ovat tehneet julkaisun, jollaista ei ihan samassa konseptissa vielä suomeksi löydykään. Tiiviissä, mutta aihettaan perusteellisesti esittelevässä Retkenjärjestäjän oppaassa käsitellään retkeilyä nimenomaan retkenjärjestäjän näkökulmasta. Keskiössä on ennen kaikkea luonnonharrastus, ei kovan luokan survival-retkeily.

On ilahduttavaa, miten kirjoittajat painottavat vanhoja kunnon retkeilytaitoja, kuten suunnistamista, eikä lukijaa lannisteta esimerkiksi uusimmilla hifistelyvarusteilla. Pikemminkin voi huomata, kuinka erilaisia retkiä niin järjestäjän kuin osallistujienkin taitotason mukaan voi järjestää, ja miten monia mahdollisuuksia eri vuodenajat ja paikat tarjoavat retkille. Antoisa reissu voi olla yhtä lailla muutaman tunnin mittainen syksyinen lepakkoretki kuin viikon mittainen hiihtovaelluskin. Tärkeintä on, että järjestäjä osaa ottaa huomioon kulloisenkin retken ja porukan erityispiirteet.

Kokemukset kansiin

Retkenjärjestäjän oppaan kirjoittajat Teemu Saloriutta ja Antti Salovaara ovat molemmat pitkän linjan retkeilijöitä Luonto-Liiton Uudenmaan piiristä.

– Idea tuli luontoliittolaisilta, jotka pyysivät tietoa hyvistä käytännöistä myös muiden piirien käyttöön, Teemu sanoo.

– Kun projekti eteni ja enimmät piiritoiminnan koukerot karsiutuivat tekstistä pois, huomasimme sisällön pääpiirteissään hyödyttävän myös Luonto-Liiton ulkopuolisia retkenjärjestäjiä, kertoo Antti.

Opasta varten ei juuri tarvinnut hakea tietoa ulkopuolisista lähteistä.

– Lähinnä turvallisuusosioon on käytetty ensiavun asiantuntijan apua, ja lisäksi joitakin faktoja on tarkistettu, Teemu kertoo.

Suurin osa tekstistä, myös lukuisat tapausesimerkit, ovat peräisin retkiryhmän omista kokemuksista. Monet kinkkiset, mutta retkeilijälle varsin todennäköiset tilanteet ovat todella kirjoittajien itse kokemia. Juuri käytännön esimerkit ovat oppaan kenties parasta antia. On hyvä huomata, miten helposti vaikeassa maastossa suunnistettaessa tulee virheitä, tai kuinka tärkeää porukan kannalta on riittävä evästely ja lepo matkan varrella.

Vie kaveri metsään 

Niin Teemu kuin Anttikin kokevat antoisana sen, että retkelle voi viedä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta tai rohkeutta lähteä luontoon itsekseen. Heidän mielestään luontosuhteen kannalta on olennaista, että ihmiset ymmärtävät luonnon arvon ja saavat unohtumattomia retkikokemuksia.

– Olen osallistunut moniin hienoihin retkiin vuosien varrella. Nyt maksan ikään kuin velkaani takaisin, kun järjestän kokemukseni turvin uusia retkiä muille, Antti sanoo.

Molemmat kaipaavat kuitenkin välillä vain turistina oloa muiden järjestämillä retkillä. Tähän tarjoutuukin nykyään tilaisuus, kun uusia retkenjärjestäjiä on ilmaantunut.

– Toisinaan myös yksinolo metsässä on tärkeää, silloin myös luonnon havainnointi on helpompaa, sanoo Teemu.

Luonnonharrastajasta luonnonsuojelijaksi

Oppaasta henkii vahva luontoliittolaisuus. Luonnontarkkailu on tärkeämpää kuin armoton kuntoilu. Luontoa kunnioittavaa retkeilykulttuuria tulee vaalia, ja aina ei tarvitse mennä retkelle jo suojeltuun metsään.

– Jo ensimmäisillä retkillä, joille olen itse osallistunut, on käyty läpi muun muassa metsien suojeluarvoja. Retkemme ovatkin näyttäneet monille realistisen kuvan erityisesti Lapin eteläpuolisen Suomen metsäluonnon tilasta; jotta näkisit edes hieman oikeaa metsää, saat

kulkea läpi lukemattomien talousmänniköiden ja hakkuuaukeiden. Tarkoitus ei ole synnyttää pessimismiä vaan näyttää, mikä ero on esimerkiksi metsän ja runsaasti puita sisältävän alueen välillä, kertoo Antti.

Suojelualueiden ulkopuoleltakin voi löytää upeita paikkoja, ja oppaassa kerrotaan muun muassa ilmakuvien ja paikkatiedon hyödyntämisestä retken suunnittelussa.

Usein käy niin, että retkille osallistunut ajautuu pikkuhiljaa muuhun luonnonharrastus- ja suojelutoimintaan.

– Lupin vaelluskurssi vuonna 2006 oli minulle alkusysäys retkeilyn lisäksi myös piirin hallitukseen, ja pikkuhiljaa liiton valtakunnalliseenkin toimintaan päätymiselle, Antti kertoo.

Luonto-Liiton retkille osallistuminen ei velvoita muuhun aktivismiin. Taitaa tosin olla, että monille juuri ne huikeat retkikokemukset ja hienojen, usein uhattujen, paikkojen näkeminen sytyttävät halun toimia.

Retkenjärjestejän oppaan voit ladata osoitteesta:  http://luppi.fi/retkenjarjestajan_opas.html