Hyönteisten hätähuuto


Lupiini (kuvassa etualalla) syrjäyttää pölyttäjille tärkeitä kotoperäisiä lajeja.

Hyönteisten määrä on romahtamassa. Ilmiö on maailmanlaajuinen, ja siitä on syytä olla huolissaan. Voimmeko vielä korjata tilanteen? 

Teksti: Milla Aalto. Kuvat: Aino Huotari ja Antti Salovaara.

Huomattava osa ekosysteemien toiminnoista on riippuvaisia hyönteisistä. Jos hyönteiset katoaisivat, menetettäisiin myös merkittävä osa kasvillisuudesta, joka muun muassa ylläpitää hengitettävää ilmaa ja hidastaa eroosiota. Hyönteisten mukana katoaisivat myös hyönteisiä syövät eläimet ja kaikki muut      niistä riippuvaiset ravintoverkon osaset. Hyönteiskato on myös merkittävä uhka ruuantuotannollemme, sillä valtaosa maailman viljelykasveista on riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Suomessakin on jo havaittu satojen pienentyneen.

Meneillään olevan hyönteiskadon syitä ja mahdollisia seurauksia on tutkittu eri puolilla maailmaa, ja suunta näyttää synkältä. Vaikka monet yksityiskohdat ja syy-seuraussuhteet ovat vielä selvittämättä, on ilmeistä, että ihmiskunnan täytyy muuttaa toimintaansa jyrkästi pelastuakseen.

 

Pölyttäjien parhaat elinympäristöt, niityt ja kedot, lukeutuvat nykyään Suomessa kaikkein uhanalaisimpiin luontotyyppeihin.

 

Maailman ruuantuotanto horjuu

Eräs ihmisen kannalta erityinen riski piilee ruuantuotannossa, sillä luonnonvaraiset hyönteiset pölyttävät merkittävän osan ravintokasveistamme. Kaikista viljelykasveista 75 prosenttia on riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Niiden tarvitsemista pölyttäjähyönteisistä puolestaan jo noin 40 prosenttia on uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Pölyttäjähyönteisten katoaminen ei ole enää vain tulevaisuudessa häämöttävä uhka vaan todellinen kriisi jo nyt. Saksassa on havaittu, että lentävien hyönteisten määrä on romahtanut neljäsosaan vajaan kolmen vuosikymmenen aikana. Kiinassa pölyttäjiä on paikoin enää niin vähän, että on jouduttu jo turvautumaan tuotantokasvien vaivalloiseen ihmistyövoimalla pölyttämiseen.

On arvioitu, että pölyttäjähyönteisten kato johtaa ruuan hinnan nousuun sekä lisää eriarvoisuutta köyhien ja rikkaiden maiden välillä. Kun viljelykasvien sadot hupenevat, ihmisten ruokavalio yksipuolistuu, elintärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saanti vaarantuu ja monien maiden koko ruokahuolto horjuu.

Nykysuomalaiselle arkiset asiat, kuten puuvilla, kahvi ja kaakao, voivat pian olla vaikeasti saatavia ja kalliita ylellisyystuotteita, sillä niidenkin tuotanto on hyönteisriippuvaista. Tulevaisuudessa suomalainen ei välttämättä voikaan noin vain ostaa uutta t-paitaa ja farkkuja, hörppiä kahta pannullista kahvia päivässä tai herkutella suklaalla.

Pölyttäjien väheneminen aiheuttaa myös massiiviset taloudelliset tappiot. Hyönteisten tarjoaman pölytyspalvelun taloudellista merkitystä arvioitaessa liikutaan päätähuimaavan suurissa luvuissa: jo yksin EU:n maataloustuotannon arvosta noin 15 miljardia euroa vuodessa on pölytyksen ansiota.

Ihmistoiminta uhkaa pölyttäjiä

Keskeisimpiin hyönteiskadon syihin lukeutuvat tehomaatalous, torjunta-aineet ja maankäytön muutokset. Pyrkiessään tuottamaan mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman paljon ruokaa ihminen tuhoaa ruuantuotantonsa perusteita. Nykyisenlaista kemiallisiin torjunta-aineisiin ja lannoitteisiin sekä valtaviin yhden viljelykasvin peltoihin perustuvaa maataloutta harjoittava ihminen kaivaa itselleen hautaa.

Pölyttäjähyönteiset tarvitsevat vaihtelevia, monilajisia elinympäristöjä, jotka tarjoavat monipuolista ravintoa läpi kesän sekä turvallisia paikkoja pesien rakentamiseen, lisääntymiseen ja levähtämiseen. Pienimuotoinen viljely ja karjankasvatus jopa lisäävät tällaisia ympäristöjä, mutta ylitehostettu maatalous on sen vastakohta.

Laajat peltoalat, joissa kasvatetaan vain yhtä viljelylajia, eli monokulttuurit, eivät ylläpidä pölyttäjäelämää. Kukkiva rypsipelto tarjoaa kyllä runsaasti ravintoa, ja hyönteiset kiertelevätkin siellä ahkerasti pölyttäen samalla satoa, mutta kukinta-ajan ulkopuolella se on pölyttäjille arvoton autiomaa. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttö pahentaa tilannetta. Myrkyt, joilla poistetaan viljelyksiltä tuholaisia ja rikkakasveja, voivat tappaa myös toivottuja vieraita.

Muutkin pölyttäjäkadon syyt ovat ihmistoiminnasta johtuvia. Tehomaatalouden, torjunta-aineiden ja maankäytön muutosten ohella syiksi on tunnistettu vieraslajit, taudinaiheuttajat ja ympäristön pilaantuminen – sekä ilmastonmuutos.

Ilmastonmuutos lienee uhista suurin mutta myös arvaamattomin. Sen vaikutukset takaisinkytkentöineen ovat monimutkaisia ja vaikeasti ennustettavia. Lämpenemisen on kuitenkin jo havaittu aiheuttaneen hyönteisten vähenemistä. Kimalaisten määrä on paikoin romahtanut niin, että puhutaan peräti massasukupuutosta. Tämä näkyy etenkin alueilla, joissa lämpeneminen on ollut suurinta, kuten Meksikossa ja Espanjassa.

Tilanne ei ole toivoton, mutta siihen on puututtava nopeasti. Ensiarvoisen tärkeää olisi maailmanlaajuinen siirtyminen voimallisesta tehomaataloudesta, monokulttuurista ja torjunta-aineiden käytöstä kohti monimuotoisempaa ja luonnonmukaisempaa maanviljelyä. Haitallisten vieraslajien levittäminen olisi saatava loppumaan ja niiden torjuntaan tulisi suunnata riittävästi resursseja. Kaikessa toiminnassa tulisi sitoutua ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.

Pölyttäjäkato näkyy Suomessakin

Suomi ei ole maailmanlaajuisesta trendistä irrallinen saareke: myös täällä maatalous sekä kärsii pölyttäjäkadosta että aiheuttaa sitä. Tiettyjen, pölyttäjistä riippuvaisten viljelykasvien, kuten rypsin ja rapsin, sadot ovat jo pienentyneet. Tärkeimmistä pölyttäjähyönteislajeista Suomessa joka viides on uhanalainen.

Tärkeimpiä pölyttäjiämme ovat luonnonvaraiset kimalaiset ja mehiläiset. Myös kukkakärpäset sekä jossain määrin ampiaiset, eräät perhoset ja kovakuoriaiset pölyttävät. Pölyttäjiä uhkaavat Suomessa etenkin maatalouden tuholaistorjuntamyrkyt sekä sopivien elinympäristöjen katoaminen. Luonnonvaraisia kukkia kasvavat pientareet, avo-ojat, pajukot, niityt ja laidunmaat ovat vähentyneet maankäytön muutosten ja maatalouden tehostumisen myötä.

Muutokset ovat olleet näennäisen pieniä, hiljalleen eteneviä ja toisistaan irrallisia, mutta kokonaisuutena niillä on ollut dramaattinen vaikutus. Pienimuotoinen karjanlaidunnus metsä- ja rantalaitumilla on vähentynyt, ja vanhat laidunniityt ovat kasvaneet umpeen. Torjunta-aineiden käyttö on kasvanut. Peltojen avo-ojia on korvattu salaojilla. Kukkivat tienpiennarkedot ovat peittymässä vieraslajina Suomeen tuotujen lupiinien alle.

Vielä 50 vuotta sitten pölyttäjien parhaat elinympäristöt, niityt ja kedot, olivat yleisiä, mutta nyt niiden määrä on romahtanut jyrkästi. Varhaiskeväällä kukkivat pajut ovat kimalaiskuningattarien tärkeimpiä ravinnonlähteitä. Pajuryteikköjen karsiminen vaarantaa kuningattarien selviytymisen ja siten koko kimalaispesien syntymisen.

Kimalaisille tärkeitä ravinnonlähteitä, pajukkoja, kannattaa suojella.

Pienillä teoilla on merkitystä

Valtavien maailmanlaajuisten ongelmien edessä ihminen tuntee itsensä usein voimattomaksi. Huoli saa pohtimaan, keskustelemaan, etsimään ja jakamaan tietoa, mutta pelkkä puhuminen, somekampanjointi ja vaaleissa äänestäminen ei tunnu aina riittävältä. Onneksi on monia konkreettisia käytännön keinoja, joilla kuka tahansa meistä voi auttaa hätää kärsiviä hyönteisiä.

Pölyttäjien ravintopulaa voi helpottaa yksinkertaisesti ylläpitämällä keväästä syksyyn kukkivaa pihaa tai parveketta, jossa on runsaasti pölyttäjille sopivia, meteviä kasveja. Pienikin tällainen keidas keskellä yksitoikkoista maaseudun autiomaata tai tiiviisti rakennettua, tukkoon asfaltoitua kaupunkialuetta on arvokas.

Kukkia valitessa kannattaa huomioida, ettei niitä ole jalostettu pölyttäjien kannalta kehnoiksi – näyttävä kerrottu kukka voi olla vaikeasti lähestyttävä ja ulkonäkö edellä jalostettu kasvi mesitarjonnaltaan heikko. Haitalliset vieraslajit on syytä jättää ostamatta, ja niiden ongelmallisuudesta kannattaa vieläpä huomauttaa kauppiaalle. Haitallisten lajien leviämistä voi ehkäistä myös osallistumalla vieraslajien torjuntatalkoisiin.

Hyönteisystävälliseen, luonnon monimuotoisuutta tukevaan pihanhoitoon kuuluu myös tyystin hoitamattomien alueiden, leikkaamattoman nurmikon, risukasojen ja lahopuun jättäminen. Tuholais- ja rikkakasvitorjuntaan ei pidä käyttää myrkkyjä. Kuka tahansa voi myös nikkaroida hyönteishotelleja, jotka oikein tehtyinä ja hoidettuina tuovat helpotusta luonnonpesäkolojen pulaan monille tärkeille pölyttäjille, kuten erakkomehiläisille.

Kotimaisten niittykukkien siementen kylväminen joutomaille ja tienpientareille sissiviljelyn hengessä tarjoaa apua niin pölyttäjille kuin muillekin uhanalaisten niitty- ja ketoluontotyyppien lajeille. Luonnon monimuotoisuutta vaaliakseen maatilallinen voi ylläpitää monimuotoisuuskaistoja tai kokonaista kukkapeltoa. Viljelijöiden avuksi on peräti tehty tutkimus kustannustehokkaimmasta tavasta luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi maatalousympäristössä – tiedosta ei ole puutetta.

Perinteisen, vanhan ajan maataloustoiminnan ylläpitämien luontotyyppien eli perinnemaisemien suojeleminen ja hoitaminen on tärkeää yhä olemassa olevien vanhojen niitty- ja ketokohteiden säilyttämiseksi. Myös pajukkojen suojeluun olisi syytä ryhtyä, vaikka niiden poistaminen maiseman siistimisen nimissä sekä pajunoksien taittaminen keväällä koristeeksi koteihin onkin laajalti hyväksytty maan tapa.

Kuluttajana kannattaa myös pyrkiä tekemään hyönteisystävällisiä valintoja. Luomutuotteita suosimalla tukee torjunta-aineetonta maataloustuotantoa. Pienviljelijöiltä ostamalla on mukana mahdollistamassa pienimuotoisemman maatalouden kannattavuutta. Jos ihmiset siirtyisivät kasvipainotteiseen ruokavalioon, valtavat määrät karjanrehun monokulttuuriviljelyyn varattua maa-alaa vapautuisi muuhun käyttöön. Se on ratkaisevaa myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta. Muutkin ilmastomyönteiset valinnat auttavat myös hyönteisiä.


Lue lisää aiheesta:

Goulson, Dave: Kimalaisen kyydissä – Matka mesipistiäisten maailmaan (2019). Gaudeamus.

Parkkinen, Paukkunen & Teräs: Suomen kimalaiset (2018). Docendo.

 

KATSO MYÖS