Nuorten Luonto

Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu noin 1500 eläinlajilla, joista 500:lla se on tieteellisesti hyvin dokumentoitua. Todennäköisesti homoutta esiintyy moninkertaisella määrällä lajeja, eihän ihminen edes tunne kaikkia maailman eläinlajeja, saati että olisi ehtinyt havainnoida kaikkien tunnettujen lajien käyttäytymistä kovin yksityiskohtaisesti.

Eläinten sosiaalisuus ja seksuaalinen käyttäytyminen ovat huomattavan erilaista eri lajeilla. Toiset elelevät elämänsä yksin ja pysyttelevät kaukana lajitovereista muutoin kuin lyhyellä parittelukaudella, joillakin on haaremeita, ja eräät taas muodostavat  pingviinien tapaan pitkiä parisuhteita.

Homoeläinten käyttäytyminen noudattaa samoja lainalaisuuksia kuin heterolajitovereiden. Parisuhteita muodostetaan, kun se on lajille muutenkin tyypillistä. Niillä lajeillla taas, joille ”seksi on pelkkää seksiä”, homous ilmenee vain mahdollisina kosiskelueleinä, satunnaisena paritteluna tai lajitoverin sukuelinten hyväilynä.

Evoluution kannalta arvoitus

Luonnossa täysin homoseksuaalisesti käyttäytyvät eläimet eivät voi saada omia jälkeläisiä. Miten ominaisuus – olettaen että se on ainakin osittain perinnöllinen – on siis voinut säilyä evoluution tuoksinassa? Erään teorian mukaan homoeläimet voivat käyttää paljon aikaa sisarustensa ja näiden jälkeläisten auttamiseen parantaen niiden selviytymismahdollisuuksia. Näin ne siirtävät eteenpäin myös omia geenejään.

Nykyään tätä teoriaa ei pidetä enää kovin uskottavana. Jotta homous voisi säilyä sukupolvesta toiseen, hoivahyödyn poikasille pitäisi olla suurempaa kuin omien vanhempien antaman hoivan. Tädit, sedät ja enot ovat niille kuitenkin kaukaisempaa sukua kuin äiti ja isä. Eikä hoivateoria myöskään selitä homoutta lajeilla, jotka eivät yleensäkään tuhlaa paljon vaivaa jälkeläishoitoon.

Homolintuja ja lesbopareja

Itse asiassa tutkittaessa yli 130 lintulajia on havaittu, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on tavallisesti yleisempää sillä sukupuolella, joka kyseisellä lajilla käyttää vähemmän aikaa poikasten hoitoon.

Jos koiraalla tavallisesti on naaraista koostuva haaremi, koiraat myös homostelevat keskenään verrattain enemmän. Koska lajinsisäinen sukupuolijakauma on yleensä melko tasainen (puolet ja puolet), haaremilajeilla on tietysti paljon yksinäisiä koiraita muutaman koiraan kahmiessa useimmat naaraat. Nämä poikamiehet saattavat siis toteuttaa kosiskelun- ja parittelunhaluaan toistensa seurassa. Onpa seurassa välillä silti ukkomiehiä, joiden täytyy saada aikansa kulumaan rattoisasti naaraiden huolehtiessa poikasista.

Naarasparit ovat puolestaan yleisimpiä yksiavioisilla linnuilla. Kaksi naaraslintua muodostavat parin, kumpikin kokee lyhyen irtosuhteen toisaalla pariutuneen koiraslinnun kanssa, ja niin naaraspari pääsee pian hautomaan ja hoitamaan yhteisiä poikasia.

Yleensä naarasparien poikaset eivät selviydy aivan yhtä hyvin kuin heterolintuparien – kummallakin vanhemmalla kun saattaa kulua energiaa munimiseen, ja lisäksi koiraan aggressiivisuudesta ja joillain lajeilla naarasta suuremmasta koosta on hyötyä poikasten puolustamisessa. Keskinäinen parinmuodostus on naaraiden lisääntymiselle kuitenkin parempi vaihtoehto kuin yksin jääminen tai pariutuminen huonokuntoisen ”luuserikoiraan” kanssa.

Bonobot – sosiaalista seksiä

Eräs selitys homoseksuaalisen käytöksen yleisyyteen onkin se, ettei se useimmiten ole ehdotonta. Samalla yksilöllä voi olla kosiskelu- ja parittelukumppaneita kummastakin sukupuolesta. Esimerkiksi ihmisen lähisukulaisilla bonoboilla (Pan paniscus) seksi on normaalia laumansisäistä sosiaalista käytöstä, samantapaista kuin juoruilu meikäläisillä. Etenkin keskenään läheisten naaraiden välinen seksi on yleistä.

Jossain välissä naaraat ehtivät kuitenkin puuhastella koiraidenkin kanssa, jotta uusien pikkuapinoiden syntyminen maailmaan olisi turvattu. Joissain tilanteissa naaraiden tai koiraiden keskinäisen seksin arvellaan toimivan bonoboilla aggression purkajana. Sen sijaan, että ne tappelisivat ruokapalasta tai lelusta, apinat käyvät toistensa kimppuun hellemmissä merkeissä. Yhteisö pysyy näin rauhanomaisempana, ja useimmitenhan kuitenkin hierarkiassa ylempänä oleva saa tahtonsa läpi.

Ehdottoman homoseksuaalisuuden mysteeri

Joskus eläinyksilöt ovat ehdottoman homoseksuaaleja, eikä kumppani vastakkaisesta sukupuolesta kelpaa missään olosuhteissa. Miten ihmeessä on selitettävissä, että ehdoton homoseksuaalisuus on joillain lajeilla melko yleistäkin, jos se on myös ainakin osittain perinnöllistä?

Evoluutiobiologi Olivia Judson esittää tähän yhden mahdollisen selityksen populaaritieteellisessä kirjassaan Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. Kenties on niin, että eri geenit vaikuttavat eläinyksilöiden seksuaaliseen suuntautumiseen koirailla ja naarailla. Yksinkertaistaen: geenit jotka tekevät koiraista homoja, aiheuttaisivatkin naaraille ominaisuuksia, jotka rutkasti parantavat niiden lisääntymismenestystä, ja päinvastoin.

Menestyksekkäät joutsenisät

Australiassa elävistä mustajoutsenista (Cygnys atratus) suurempi osa on homoseksuaaleja kuin kenties juuri minkään muun lajin yksilöistä. Noin neljännes pariskunnista on keskenään samaa sukupuolta, useimmat näistä koiraspareja. Mustajoutsenet ovat myös hyvin uskollisia lintuja, vain viisi prosenttia kerran hynttyyt yhteen lyöneistä pariskunnista eroaa ennen toisen kuolemaa.

Useimmat homoparitkin hoivaavat jälkikasvuaan. Koiraat saattavat hengailla hetken kolmikkona naaraan kanssa, paritellen tämän kanssa muutaman kerran. Saatuaan tämän munimaan, koiraat häätävät naaraan pois tai ryöstävät jonkun toisen parin pesän poikasista ja adoptoivat ne itselleen.

Jos poikasten kasvattaminen on naarasparille vaikeaa, sujuu se koirashomojoutsenilta paremmin kuin heteropareilta. Syyt ovat tietysti samat, mutta toisin päin: isukkien koko ja aggressiivisuus tarjoavat suojaa ja hyvät edellytykset ravinnonhankintaan.

Infokulma: Tiesitkö tämän?

Maailman ensimmäinen näyttely eläinten homoseksuaalisuudesta pidettiin 2006–2007 Oslon luonnontieteellisessä museossa Norjassa. Kiinnostuksen ja innostuksen lisäksi se herätti vastustusta varsinkin joissakin uskonnollisissa piireissä. Sattumalta uraauurtava tutkimus Australian mustajoutsenten käyttäytymisestä julkaistiin 1981, samana vuonna, jona ihmisten homoseksuaalisuus poistui Suomessa virallisesta sairausluokituksesta.

Lähteet:

Braithwaite, L.W.: Ecological studies of the black swan, III. Behaviour and social organization. Australian Wildlife Research 8 (sivut 135 – 146), 1981.

Judson, Olivia: Tohtori Tatjanan seksineuvoja koko luomakunnalle. Tammi, 2005.

MacFarlane, Geoff R., ym.: Homosexual behaviour in birds: frequency of expression is related to parental care disparity between the sexes. Animal Behaviour 80 (sivut 375 – 390), 2010.